Vaikka musiikin tekeminen ei suoranaisesti vaadi studiotyöskentelyyn liittyvää osaamista, moni aloitteleva lauluntekijä varmasti pohtii, miten omat biisi-ideat olisi mahdollista taltioida jatkotyöstämistä varten. Kun sävellyksestä on olemassa äänitetty demo, se on helpompi esitellä esimerkiksi oman yhtyeen jäsenille tai potentiaalisille yhteistyökumppaneille. Vaikka tavoitteena ei olisikaan työskennellä ammattimaisena äänittäjänä tai tuottajana, musiikintekijän on hyödyllistä ymmärtää tietyt perusasiat studiotyöskentelyyn ja -tekniikkaan liittyen.
Tämän artikkelin kohderyhmänä ovat nimenomaan äänittämisestä kiinnostuneet muusikot ja musiikintekijät, joilla ei ole vielä kokemusta studiotyöskentelystä. Artikkelia lukiessa on hyvä tiedostaa, että jokaisella studiotyön ammattilaisella on oma näkemyksensä siihen, minkälaista laitteistoa äänittämisessä kannattaa käyttää ja kuinka ääntä tulee käsitellä, jotta lopputuloksesta tulee halutunlainen. Tämän artikkelin tavoitteena on tarjota vinkkejä nimenomaan äänittämisen aloittamiseen sekä esitellä laitteistoa, joilla oman demon tuottaminen on mahdollista.
Juttua varten haastateltiin Jenna Hiipakkaa, joka toimii helsinkiläisessä Alppilan lukiossa musiikin aineenopettajana. Hiipakka tekee myös freelancerina muusikon töitä ja opiskelee parhaillaan Forssan ammatti-instituutissa media-alan ammattitutkintoa, joka sisältää opetusta miksaamiseen, äänittämiseen ja tuottamiseen liittyen. Ammattiopintojensa lisäksi hän on ottanut osaa aiemmin musiikkiteknologia-kurssille avoimen Taideyliopiston kautta, osallistunut Muusikkojen liiton järjestämään Logic-koulutukseen sekä hankkinut yksityistunteja alan ammattilaiselta, miksaaja/tuottaja Lauri Hämäläiseltä, jonka Hiipakka nimeää myös todelliseksi studiomentorikseen. Hiipakka aloitti 2020 vuoden keväällä aktiivisen toiminnan studiotyöskentelyn parissa syventyen vaihe vaiheelta eri osa-alueisiin. Äänittäminen ja laulujen editointi nousevat tällä hetkellä hänen lempityövaiheisiinsa, mutta myös tuottamisessa ja miksaamisessa hän pyrkii kehittymään jatkuvasti.
ÄÄNITTÄMISEEN TARVITTAVA LAITTEISTO
Hiipakan mukaan hyvälaatuisen demon äänittäminen on nykyisin mahdollista melko pienillä laitehankinnoilla. Äänittämistä varten tarvitaan oman instrumentin lisäksi tietokone ja jokin äänitysohjelma projektin tallentamista varten. Lisäksi äänittämiseen tarvitaan ulkoinen äänikortti (audio interface), sopiva mikrofoni, kuulokkeet ja tarkkailumonitorit eli kaiuttimet. Mikäli musiikkia luodaan midi-laitteen avulla, ei äänikorttia ja mikrofonia tarvita välttämättä ollenkaan.
Midi-laite
Midi-laite kytketään suoraan tietokoneeseen usb-johdolla ilman erillistä äänikorttia. Midi (Musical Instrument Digital Interface) on tiedonsiirtojärjestelmä, jonka avulla midi-koskettimia tai -kontrolleria soitettaessa musiikilliset ideat tallentuvat datatietona suoraan äänitysohjelmaan, jolloin midi-raitaa on mahdollista editoida ja muokata helposti (soundien vaihto, kvantisointi eli ajoituksen korjaus, soittovoimakkuuden muokkaus jne.) jälkeenpäin.
Äänitystila
Tilan, jossa audiota äänitetään, tulisi olla akustiikaltaan äänitykseen jokseenkin soveltuva. Usein on toivottavaa, ettei esimerkiksi häiriöääniä (ilmastointilaite, kohina, liikenteen melu tms.) vuoda mikrofoniin tai huone ole liian kaikuisa, koska se voi tehdä äänen jälkikäsittelyn haastavammaksi miksausvaiheessa. Tämä riippuu tietenkin tyylilajista sekä äänitteen käyttötarkoituksesta, sillä joissain tapauksissa tavoite voi olla juurikin päinvastainen ja tilaääntä halutaan runsaasti tallenteeseen mukaan.
Tietokone ja äänitysohjelma
Musiikin tekeminen on mahdollista nykypäivänä millä tahansa tietokoneella. Apple on käyttänyt huomattavia summia vuosikymmenten saatossa taiteellisen tietokoneen käytön helpottamiseksi ja tukemiseksi, jonka johdosta kaikki Hiipakan tuntemat ammattilaiset ja harrastajat käyttävät Macia. On kuitenkin paljon esimerkiksi konemusiikintekijöitä, jotka käyttävät FL Studiota ja PC:tä. Esimerkiksi suositut Ableton, Pro Tools ja FL-Studio löytyvät myös PC:lle, mutta artikkelissa esimerkkinä käytettävä Logic Pro X toimii ainoastaan Applen käyttöjärjestelmässä.
Logic Pro X on kertamaksullinen, parinsadan euron hintainen, musiikinteko-ohjelma. Siinä yhdistyvät niin Abletonista tuttu midi-työskentely kuin Pro Toolsista tuttu audio-työskentely. Sen lisäksi valmistaja rakentaa itse sekä raudan (Apple) että omistaa Logic Pro X -ohjelman, mikä johtaa vääjäämättä hyvään integraatioon tietokoneen ja ohjelmiston välillä. Myös Hiipakan studiomentori Hämäläinen allekirjoittaa edellä mainitut perustelut ja seisoo ohjelman takana.
Ohjelmasta, jolla äänitys toteutetaan, käytetään yleisesti nimitystä DAW (Digital Audio Workstation). Hiipakka on itse aloittanut äänittämisen aikanaan Mac-tietokoneesta valmiiksi löytyvällä GarageBand-ohjelmalla, joka on hänen mukaansa yksi oivallisista alustoista aloittelijoille. Nykyisin Hiipakka käyttää suosittua Logic Pro X -ohjelmaa, jota hän suosittelee niin ammattilaiseksi tähtääville kuin aktiivisille harrastajille, koska siinä on hintaansa nähden todella kattavat ominaisuudet.
Maksullisten ohjelmien lisäksi markkinoilla on myös ilmaisia äänitysohjelmia. Hiipakka hyödyntää musiikinopetuksessaan esimerkiksi verkkoselainpohjaisia Soundtrapia ja Bandlabia. Molemmista on saatavilla myös mobiiliversio. Kyseessä on maksuton musiikinteko-ohjelma, jonka avulla on kätevä tutustua äänittämiseen ilman rahallista sijoittamista tai erillisen ohjelman asentamista. Hiipakan mukaan ne soveltuvat hyvin pienempiin projekteihin, joissa raitojen määrä on maltillinen tai miksaamisessa pärjätään perusominaisuuksilla. YouTubesta löytyy myös ohjelmiin liittyviä ohjevideoita, joiden avulla työskentelyssä pääsee helposti alkuun.
Audio Interface (ns. ulkoinen äänikortti)
Ääni kulkeutuu mikrofonista tietokoneelle audio interfacen eli ulkoisen äänikortin kautta. Äänikortin sisällä on etuaste, joka vahvistaa mikrofonin signaalin. Äänikorttia tarvitaan ohittamaan tietokoneen oma integroitu ja usein heikkolaatuinen äänikortti, jolloin kaikki äänen kääntäminen analogisesta digitaaliseen muotoon ja toisin päin tapahtuu sille omistetussa laitteessa mahdollisimman vähäisellä häiriöllä.
Äänikortin hintaan vaikuttavat sisäänmenojen (input) ja ulostulojen (output) määrä sekä etuasteen laatutaso. Esimerkiksi kaksikanavaisella äänikortilla pärjää kuitenkin oikein hyvin alkuvaiheessa, koska se mahdollistaa erilaisia stereomikitystekniikoita ja vaikkapa laulun ja jonkin säestävän instrumentin äänityksen samanaikaisesti. Nyrkkisääntönä on, että kaikki modernit äänikortit ovat tänä päivänä erittäin hyviä ja erot ovat hyvin pieniä.
Äänikortti
Mikrofoni
Mikrofonit jaetaan tyypillisesti dynaamisiin mikrofoneihin ja kondensaattorimikrofoneihin. Dynaaminen mikrofoni soveltuu niin sanotuille koville äänilähteille ja se kestää enemmän äänenpainetta. Instrumenteista dynaaminen mikrofoni sopii esimerkiksi voimakasääniselle laulajalle, puhallinsoittimille sekä rummuille. Myös erilaisten instrumenttivahvistimien, kuten kitara- ja bassovahvistimien, edessä käytetään dynaamista mikrofonia.
Kondensaattorimikrofoni on yleisesti ottaen herkempi ja kirkkaampi kuin dynaaminen, joten se soveltuu hyvin studiotyöskentelyyn useillekin äänilähteille, kuten laululle, akustisille instrumenteille tai tilamikitykseen (ambient). Kondensaattorimikrofoni sisältää nimensä mukaisesti kondensaattorin, joka tarvitsee ulkoisen jännitelähteen toimiakseen. Ulkoisena jännitteenä käytetään yleensä 48V phantom-virtaa, jolle löytyy oma lisäkytkin äänikortista.
Pop-filtteri
Lauluja äänittäessä mikrofonin edessä käytetään tyypillisesti myös niin sanottua pop-filtteriä. Se vaimentaa äänteistä luontaisesti johtuvia poksahduksia, suhinoita ja pehmentää kovia konsonantteja. Pop-filtterin käyttö on eduksi myös raidan jälkikäsittelyssä, jolloin häiriöääniä on huomattavasti vähemmän korjattavana taltiosta.
DI-boksi
Sähköisten instrumenttien, kuten sähkökitaran, -basson tai -pianon audiosignaali on mahdollista äänittää myös ilman ulkoista vahvistinta tai mikrofonia. Tällöin instrumentin ja äänikortin väliin kytketään DI-boxi eli laite, joka muuttaa sähköisestä instrumentista lähtevän, balansoimattoman signaalin, balansoiduksi signaaliksi, jonka häiriösieto on parempi kuin balansoimattoman. Käytännössä DI-boxi säilyttää äänenlaadun vähentämällä kohinaa ja signaalin säröytymistä. Voit lukea DI-boxin toiminnasta lisää täältä.
DI-boksin kautta äänitetty soundia ei haluta useinkaan käyttää sellaisenaan. Nykyisistä ohjelmista löytyy valmiiksi tai niihin on mahdollista ladata erilaisia mallintavia digitaalisia vahvistimia ja pedaaleita, joita käyttämällä saadaan luotua tallennetulle ääniraidalle tietty soundi. Tämä helpottaa musiikintekijöitä, kun jokaista instrumenttia varten ei tarvitse ostaa ulkoisia vahvistimia ja mikrofoneja, vaan soundin muokkaus onnistuu tietokoneella jälkikäteen.
DI-boksi
Kuulokkeet ja tarkkailumonitorit
Kuulokkeita käytetään erityisesti äänitystilanteessa, kun halutaan kuulla esimerkiksi metronomi (click) ja säestävät taustainstrumentit. Kuulokkeita on erilaisia; suljettuja ja avoimia. Esimerkiksi lauluja äänittäessä on hyvä käyttää suljettuja kuulokkeita, jotka vuotavat ääntä mahdollisimman vähän mikrofoniin. Avoimia kuulokkeita taas voi käyttää, jos vuoto ei haittaa eli esimerkiksi miksatessa.
Tarkkailumonitorien perusidea on värittää ääntä mahdollisimman vähän. On hyvä huomioida, että miksausvaiheessa molemmat korvat kuulevat sekä oikean että vasemman monitorin tasapuolisesti. On siis kiinnitettävä huomiota, että miksatessa istuu keskellä työasemaa, monitorien yläpäät korvien korkeudella, samalla etäisyydellä suhteessa miksaajaan. Omia monitoreita on myös hyvä oppia tuntemaan kuuntelemalla niistä tiettyjä kappaleita, joiden soundimaailma on itselle erittäin tuttu. Näin oppii havainnoimaan myös mahdolliset puutteet tai muutostarpeet (tietyn taajuusalueen korostus tai leikkaus) omassa miksauksessa.
ÄÄNITYSPROJEKTIN PERUSTAMINEN
Ääniraidat
Äänitystä varten ohjelmaan luodaan raitoja, jotka nimetään yleensä äänityksen kohteena olevan instrumentin mukaisesti. Raitoja kannattaa myös värikoodata, koska se helpottaa jäsentelyä varsinkin, jos raitoja on paljon. Joitakin raitoja on hyvä myös reitittää yhteen uuteen kanavaan, jonka kautta voi ohjata kokonaista soitinryhmää tai vaikkapa rumpusettiä. Lisäksi Hiipakka suosittelee myös numeroimaan raidat siinä järjestyksessä kuin niiden haluaa asettuvan ohjelmassa. Jos tiedosto lähetetään ulkopuoliselle miksaajalle, joka käyttää eri ohjelmaa kuin äänittäjä, ainakin Logic Pro X -ohjelmassa numerojärjestys mahdollistaa raitojen välittämisen ja avaamisen oikeassa järjestyksessä.
Olemassa on kahdenlaisia raitoja: audio ja midi. Audioraitaa käytetään, kun äänitetään jotakin ns. elävää äänilähdettä, kuten laulua tai muuta instrumenttia. Midi-raita ei sisällä ääntä, vaan informaatiota, jonka äänitysohjelma tulkitsee ja muuntaa säveliksi. Jotta midi-raita on mahdollista muuntaa ääneksi, raidalle tulee valita äänitysohjelman kirjastosta jokin virtuaalinen musiikki-instrumentti, joita äänitysohjelmassa kutsutaan yleensä VST-instrumenteiksi (Virtual Studio Technology Instrument).
Raitojen värikoodaus
Äänentasojen tarkistus
Ennen varsinaista äänittämistä tulee testata mikrofonin äänen taso. Äänikortista löytyy gain-säädin, jolla voimakkuutta säädetään sopivaksi. Hiipakan mukaan joissain äänikorteissa signaalin voimakkuus on värikoodattu, jolloin värien muuttumista seuraamalla signaalin voimakkuus on mahdollista säätää sopivaksi. Äänittäessä kannattaa tähdätä vihreän ja keltaisen värin rajaan.
Äänitys
Kun äänitetään laulua, on hyvä varmistaa, ettei tausta, jonka päälle laulua äänitetään, vuoda mikrofoniin kuulokkeista.
Äänittäessä kannattaa hyödyntää myös metronomia, koska äänen editointi jälkikäteen on helpompaa, kun instrumentit on soitettu ajallisesti oikein.
Kielisoittimet on hyvä muistaa virittää ja tarpeen vaatiessa kielet voi myös vaihtaa kokonaan uusiin ennen äänityksen aloittamista. Rumpuihin on hyvä vaihtaa rumpukalvot ennen viritystä. Näin soittimista saadaan kirkkaampi ja täyteläisempi soundi irti.
Äänittäessä voi huoletta ottaa tarpeen mukaan useamman oton ja hyödyntää Logicin Take Folder -ominaisuutta, jonka avulla voi näppärästi yhdistää parhaat palat haluamistaan otoista yhden kansion sisällä, jolloin editointi on nopeaa sekä vaivatonta.
Take Folder
Tallentaminen (Save)
Tallentamiseen liittyvänä muistisääntönä Hiipakka pitää sitä, että projekti on hyvä tallentaa jopa kolmeen eri paikkaan. Hän itse tallentaa projektinsa tietokoneen lisäksi myös ulkoiseen muistiin SSD-levylle sekä pilvipalveluun Dropboxiin. Hyvä palvelu myös tiedoston lähetystä ja jakamista varten on WeTransfer. Tietokoneiden suorituskyvyssä on eroja, joten ulkoiseen muistiin tallentaminen säästää myös tietokoneen kapasiteettia. Jos käytössä oleva tietokone ei ole erityisen tehokas, ulkoiseen kovalevyyn sijoittaminen on usein kannattavaa, kun tietokoneen omaa muistia ei tarvitse käyttää projektien säilömiseen.
Myös tiedostojen nimeämiseen on hyvä kiinnittää huomiota ja tehdä se mahdollisimman selkeäksi. Hiipakka toteaa, että esimerkiksi kronologinen yksinkertainen ja selkeä nimeäminen ’versio1’, ’versio2’ jne. on hyvä tapa.
HYÖDYLLISIÄ TERMEJÄ STUDIOTEKNIIKKAAN LIITTYEN
Plugari (Plug-in)
Äänen editointiin ja miksaamiseen liittyen puhutaan usein plugareista, joilla tarkoitetaan musiikinteko-ohjelman sisältämistä miksausprosessointityökaluista tai äänitysohjelmaan erikseen asennettavia liitännäisohjelmia, jotka sisältävät ääniraitaa muokkaavia lisätoimintoja. Plugarit ovat yleensä maksullisia, mutta myös maksuttomia on saatavilla. Hiipakka toteaa, että plugareihin sijoittaminen ei ole alkuvaiheessa välttämätöntä, koska Logicin kaltaisissa ohjelmissa olevat omat plugarit ovat kiitettäviä ja tarjoavat paljon erilaisia mahdollisuuksia muokata ääntä. Taitojen karttuessa miksaajille tulee usein lisää tarpeita, joita varten hankintoja voi kohdentaa omien käyttötarkoitusten mukaan. Liitännäisohjelmien sisältä löytyy usein myös valmiita asetuksia, joilla on mahdollista päästä alkuun miksauksessa erilaisia vaihtoehtoja kokeilemalla.
Hiipakan mukaan hyväksi havaittuja ja saatavilla olevia maksullisia plugareita ovat muun muassa:
Äänen korkeuden viritys (laulut ja instrumentit): Melodyne, Celemony
Ekvalisointi (dynaaminen eq): Pro-Q, FabFilter
Kompressori: LA-2A, 1176, Reneissance ja Rvox, Waves
Limitteri: Invisible Limiter, A. O. M.
De-esser: Pro-DS, FabFilter
Valhalla VintageVerb
Saturn – ff
Decapitator – Soundtoys
Rbass – Waves
H-dly – Waves
Referense – plugin alliance
Standard clip
PlugSearch – gain control – speakerfood
Mono ja stereo
Musiikkituottaja ja Black Ghost Audio -yrityksen perustaja Charles Hoffman (2020) on kuvannut mono- ja stereoäänen seuraavalla tavalla:
“Ero monofonisen (mono) ja stereofonisen (stereo) äänen välillä on kanavien lukumäärä, jotka käytetään äänen tallentamiseen ja toistamiseen. Monosignaalit tallennetaan ja toistetaan yhdellä äänikanavalla, kun taas stereoäänet tallennetaan ja toistetaan kahdella äänikanavalla.”
Hiipakka toteaa, että mono- ja stereoäänityksen välillä tulee tehdä valinta äänitettävän äänilähteen perusteella. Jos äänilähteitä on yksi, valitaan mono. Jos äänilähde asettuu laajemmalle alueelle, valitaan stereo. Laulu äänitetään poikkeuksetta monona, samoin useimmat instrumentit, mutta stereomikitystä voi käyttää myös yhtäaikaisesti monon rinnalla tallentamaan ääntä etäämmältä ja hyödyntämällä samalla tilasoundia. Toisaalta esimerkiksi flyygeli, rumpusetti tai harmonikka voidaan äänittää pelkällä stereoparilla. Mikitystekniikka on aina lopulta taiteellinen valinta halutun soundin ja tyylilajin mukaan.
Panorointi
Panoroinnilla tarkoitetaan äänen kuulokuvan jakamista oikean ja vasemman kanavan kesken. Käsite on huomattavasti helpompi hahmottaa, kun kuvittelee kuuntelevansa musiikkia kahdesta kaiuttimesta, joista toinen on kuuntelijan vasemmalla ja toinen oikealla puolella eli kuten musiikkia yleensäkin kuunnellaan. Osa instrumenteista saattaa kuulua vain toisesta kaiuttimesta ja jotkut molemmista. Tässä on kyse nimenomaan panoroinnista eli instrumentit on sijoiteltu tietoisesti haluttuun paikkaan kuulokuvassa. Instrumenttien sijoittelu voi vaikuttaa yllättävän paljon kuunteluelämykseen, joten panorointi on olennainen asia miettiä jo äänitysvaiheessa.
Aron (2019) kirjoittamassa artikkelissa todetaan, että panoroinnin tavoitteena on lähtökohtaisesti erotella instrumentit toisistaan. Sekä Aron että Hiipakan mielestä instrumenttien sijoittelu kuulokuvassa kannattaa yleensä toteuttaa niin kuin soittajat ovat asettuneet lavalle. Esimerkiksi rumpali sijoittuu Hiipakan mukaan yleensä keikalla lavan keskelle, joten se on hyvä sijoittaa myös stereokuvassa keskelle. Koska rummut koostuvat instrumenttina monesta osasta, sen osat yleensä myös panoroidaan hieman eri puolille stereokuvaa sen mukaan, miten ne sijoittuvat setissä. Bassorumpu ja snare panoroidaan keskelle ja symbaalit hieman vasemmalle ja oikealle. Tomit panoroidaan joko rumpalista tai yleisöstä päin katsottuna eli yksi vasemmalle ja kaksi oikealle puolelle tai päinvastoin. Basso on instrumenttina poikkeus, koska se sijoitetaan stereokuvassa pääsääntöisesti keskelle, vaikka keikoilla basistin paikka saattaa olla jossain muualla. Hiipakka toteaa, että tapoja sijoitella soittimia on monia, mutta jos panorointia ei ole aiemmin tehnyt, tämä on hyvä tapa lähteä liikkeelle työskentelyssä.
Hiipakka arvioi miksausten tavoittelevan nykyään leveää kuulokuvaa ja trendinä on tavoitella niin sanottua stadion-tasoista kuunteluelämystä, jossa jokainen elementti erottuu ja kokonaisuus kuulostaa ilmavalta, mutta massiiviselta. Jos vertailee nykymusiikkia vanhempaan, esimerkiksi 1980-luvulla julkaistuun musiikkiin, kuulokuva on ollut paljon kapeampi. Jos kaikki soittimet sijoitettaisiin samaan kohtaan stereokuvassa, ne eivät erottuisi toisistaan musiikkia kuunnellessa.
EDITOINTI
Hiipakan mukaan raidat kannattaa siistiä ylimääräisistä häiriöäänistä, arkistoida tai poistaa tarpeettomat tai käyttämättä jäävät otot ja valmistella sessiota miksausta varten. Lauluraidoilla voi kuulua esimerkiksi tarpeettomia hengityksen ääniä, jotka voi halutessaan leikata tai hiljentää. Jos projektissa on esimerkiksi yhtäaikainen piano- ja lauluraita, jossa laulu alkaa hieman pianoa myöhemmin, lauluraidan alkuun kannattaa laittaa fade in, koska se poistaa mahdollisen napsahduksen. Miksausvaiheessa raidoille voi lisätä erilaisia fade in/out -automaatioita, jotka joko nostavat raidan äänenvoimakkuutta tai laskevat sitä halutulla hetkellä halutun dynamiikan tavoittamiseksi.
Fade Tool
Editointiin voidaan sisällyttää myös instrumenttien kvantisointi, jolla tarkoitetaan ajoituksen korjaamista, mikäli jokin instrumentti ei ole ajallisesti rytmissä. Rumpujen kvantisointi tulee toki hoitaa jo ennen muiden instrumenttien äänittämistä niiden päälle yhtenäisen lopputuloksen tavoittamiseksi. Työkaluna kvantisointiin voidaan käyttää esimerkiksi Flex Timea.
Kvantisointi
Lisäksi editointivaiheessa raitoja voidaan myös virittää. Mikäli esimerkiksi lauluraita on jossain kohdassa alavireinen, sitä on mahdollista nostaa. Hiipakka toteaa, että Logicissa vokaaleja on mahdollista virittää flex pitch -toiminnolla, joka mahdollistaa muutamien hertsien korjaamisen, mikä on melko huomaamaton tapa korjata virettä jälkikäteen. Tähän on olemassa myös plugareita, kuten suosittu Melodyne (Celemony). Virettä on mahdollista muokata myös auto-tunen avulla. Kyseessä on erityisesti nykyajan popmusiikkiin yhdistetty tapa efektoida lauluraitaa niin, että viritys kuuluu selkeästi. Tämä niin sanottu “tunettaminen” tapahtuu erillisen plugarin, esimerkiksi Pitch Correctionin, avulla.
Flex Pitch
Myös midi-instrumenteilla soitetut osuudet tulee viedä audioksi (bounce in place -toiminto) ja samoin raidoilla olevat crossfadet viedä yhteneväisiksi raidoiksi, jotta säästetään koneen prosessointitehoja ja miksaus sujuu jouhevasti. Crossfade muodostuu, kun samalla raidalla olevat kaksi erillistä ottoa on asetettu osittain päällekkäin, jolloin siirtyminen osuudesta toiseen tapahtuu sulavasti.
MIKSAAMINEN
Balanssit
Raitojen asettelu toisiinsa nähden siten, että ne soivat sopivalla tasolla keskenään yhteen. Aluksi kannattaa tehdä ns. raakamiksaus eli asetella miksaamattomat raidat sopivaan balanssiin.
Eq (ekvalisaattori)
Taajuuskorjain, jonka avulla leikataan tai korostetaan haluttuja taajuuksia. Ei pidä unohtaa, että eq vaikuttaa volumen tavoin valituilla taajuuksilla – huonoa leikataan (kuuluu hiljaisemmin) ja hyvää korostetaan (kuuluu voimakkaammin).
Kompressio
Kompressorin käyttö vaikuttaa äänen dynamiikkaan. Useimmiten sen tarkoitus on tasata dynamiikkaa eli hiljentää äänen voimakkaimpia kohtia ja vastavuoroisesti voimistaa hiljaisia kohtia. Esimerkiksi laulua äänittäessä laulaja ei laula jokaista sanaa samalla voimakkuudella, jolloin on tarpeellista korjata äänenvoimakkuuden vaihtelua.
Efektit
Lisäämällä kaiut, delayt ja muut tehoste-efektit viedään miksausta eteenpäin, herätetään raitoja henkiin ja tuodaan esiin kappaleen luonnetta. Niin sanottua lämmintä analogisoundia voidaan hakea lisäämällä myös saturaatiota eli musikaalista säröä erilaisten plugareiden avulla.
Eq eli taajuuskorjain
LAULUN MIKSAAMINEN
Lauluraidalle lisätään ekvalisaattori, tässä tapauksessa ylipäästösuodin eli ns. bassoleikkuri, (n. 80-120Hz), jonka avulla leikataan pois turhat matalat taajuudet. Lisäksi etsitään laatikkomaisen (200-900Hz) tai honottavan (200-400Hz) soundin alue, jota leikataan. Sen jälkeen kirkastetaan laulua korostamalla n. 8 kHz alueelta ylöspäin hyllykorjaimella. Lopuksi laulua voi kuunnella vielä tarkkaillen selkeyttä ja etsimällä mahdollisia korostettavia alueita 1-2,5kHz:n alueelta. Näin tilaa jää muille soittimille ja laulu asettuu muun miksauksen eteen mukavasti.
Tässä vaiheessa raidalle voidaan asettaa DE-Esser, jonka avulla tasoitetaan s-kirjaimia ja häivytetään muita teräviä suhinoita pois.
Seuraavaksi lisätään kompressori, jonka avulla raidan dynamiikkaa hallitaan ja laulun energia saadaan kaivettua esiin. Muokattavat säädöt ovat threshold, ratio, attack, make up gain (volumen säätö halutulle tasolle) ja release (kompressori irrottaa kompression kohteesta).
Lauluraidalle voi lisätä myös efektejä, kuten erilaisia kaikuja. Kaikuja ovat muun muassa Delay ja Reverb. Reverbillä tarkoitetaan tilaa, johon ääni sijoitetaan, joka voi olla esimerkiksi halli, pieni huone tai stadion. Delay on viive, jossa ääni toistuu tietyn ajan kuluttua alkuperäisen äänisignaalin jälkeen. Hiipakan mukaan sekä delay että reverb on hyvä aina lisätä lauluraidalle, koska nämä kaiut ovat äänessä myös luonnollisesti mukana ja lähimikityksestä johtuva kuiva soundi ilman kaikua on karumman kuuloinen.
Lauluraitoja voi kokeilla käyttää tuplana eli tehdä äänitysvaiheessa identtisiä lauluraitoja samoilla melodiakuluilla, joilla saadaan soundista täyteläisempi, kun ne soivat yhtä aikaa. Toisaalta vahva lead-laulaja ei kaipaa välttämättä raidalleen tuplausta tai kappaleen tunnelmaan ei sovi tuplaus. Kappaleessa voi olla myös moniäänisiä osuuksia, joihin äänitetään melodian lisäksi stemmoja. Hiipakka toteaa, että sama stemmat kannattaa äänittää esimerkiksi kolmeen kertaan eli kolmelle eri raidalle (3x Left ja 3x Right), koska tämä tuo lisää syvyyttä ja massaa, joita lauluihin tyypillisesti kaivataan. Laulu ei vie instrumenttina hirveästi tilaa, joten niitä voi äänittää melko huoletta jopa kymmeniä ilman, että kappaleen yleissoundi menisi tukkoon.
Stemmaraidat
LOPUKSI
Äänitteen valmiiksi saattaminen on aina monivaiheinen prosessi. Vaikka moni studiotekniikan ammattilainen hallitsee kaikki työvaiheet äänittämisestä masterointiin, useimmiten heilläkin on prosessissa jokin selkeä vahvuusalue, johon he ovat erikoistuneita. Eri työvaiheisiin on hyvä tutustua, jotta ymmärtää kokonaisuutta paremmin, mutta kannattaa myös tiedostaa, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse, ellei täysin itsenäinen työskentely ole selkeästi omana tavoitteena. Esimerkiksi ammattilaistasoisen miksaamisen ja masteroinnin opettelu edellyttää vuosien työtä ja perehtymistä, joten nämä työvaiheet voi olla järkevää ulkoistaa ammattilaisille, mikäli tavoitteena on keskittyä ensisijaisesti biisien tekemiseen ja äänittämiseen.
On hyvä myös muistaa, että tässä artikkelissa läpikäydyt toimintatavat ovat vain yksi esimerkki ja jokaisella alan ammattilaisella ja harrastelijalla on omat suosituksensa. Mikäli kokemusta äänittämisestä ei vielä ole, artikkeli toivottavasti selkeytti, mitä vaiheita äänitysprosessiin kuuluu ja minkälaista laitteistoa äänittäminen vaatii.
LÄHTEET
Aro, E. 14.4.2019. Miksi laulu panoroidaan keskelle? Riffi. Artikkeli. Viitattu 20.8.2021. Saatavana: https://riffi.fi/artikkelit/toimituksen-tietolaari/miksi-laulu-panoroidaan-keskelle
Crookwood. 18.2.2018. Dealing with unbalanced gear in the studio. Verkkosivu. Viitattu 28.1.2022. Saatavana: https://crookwood.com/blog/dealing-with-unbalanced-gear-in-the-studio/
Hiipakka, J. 11.6.2021. Haastattelu. Seinäjoki.
Hoffman, C. 28.2.2020. Mono vs. Stereo Sound: The Difference Explained (With Audio Examples). Black Ghost Audio. Viitattu 18.8.2021. Saatavana: https://www.blackghostaudio.com/blog/mono-vs-stereo-sound-the-difference-explained-with-audio-examples
Magix. Musiikin tuotannon perusteet DAW-ohjelmassa. Viitattu 17.8.2021. Saatavana: https://www.magix.com/fi/daw/
Kirjoittanut: Jenna Hiipakka & Johanna Ahonen
Artikkelikuvat: Tomi Salminen
Julkaistu 31.1.2022
