Tässä artikkelissa pureudutaan laulujen kirjoittamiseen sekä sanoittajan että säveltäjän näkökulmasta. Artikkeliin haastateltiin kahta ammatikseen biisinkirjoittajana toimivaa tekijää, jotka kertovat esimerkkejä erilaisista työskentelytavoista sekä antavat vinkkejä biisinkirjoittajana toimimiseen.
Heidi Maria Paalanen on pitkän linjan säveltäjä ja sanoittaja, joka on kirjoittanut kappaleita mm. Jannika B:lle, Robinille, Jesse Kaikurannalle ja Laura Voutilaiselle. Paalanen on Elements Musicin housewriter ja opettaa myös nuoria musiikintekijöitä Keski-Pohjanmaan konservatorion ammattilinjalla.
Lauluntekijän tärkeimmät ominaisuudet ja taidot
Törmä suhtautuu tekstin kirjoittamiseen eräänlaisena “käsityötaitona”, jossa harjoiteltavissa oleva tekninen osaaminen yhdistyy ihmisen luontaiseen herkkyyteen. Hän kiteyttää herkkyyden kyvyksi aistia suuria tunteita sekä kokea vahvasti musiikkiin sekä sanoituksiin liittyviä vivahteita. Miettiessään tekstin toimivuutta Törmä kertoo luottavansa usein intuitioon.
Herkkyyden lisäksi Paalanen mainitsee biisintekijän tärkeimmäksi ominaisuudeksi myös empatian eli kyvyn asettua toisen ihmisen asemaan. Hänen mukaansa biisinkirjoittajalla on kyky nähdä ja tuntea piilossa olevia asioita sekä sanallistaa niitä. On myös oma taitonsa osata yhdistää tunteet ja sanat säveliin niin, että niistä muodostuu samaa kieltä puhuva kokonaisuus. Parhaimmillaan laulusta syntyy yhtenäinen taideteos, joka on enemmän kuin osiensa summa.
Biisinkirjoittajan tavoite
Törmän mukaan biisinkirjoittajan tavoitteena on pystyä löytämään todellisesta maailmasta jotakin, joka on kaikille olemassa, mutta jota ei ole vielä tuotu esiin ja sanoitettu. Tekstittäjä ikään kuin järkeistää todellisuutta ja kirjoittaa vaikeasti hahmotettavissa olevat asiat ymmärrettävään muotoon. Parhaimmillaan biisintekijän omasta henkilökohtaisesta oivalluksesta syntyy tuhansia ihmisiä koskettava asia.
Teknisen osaamisen lisäksi Paalasen mukaan biisinkirjoittajan ammattitaidosta kertoo myös se, että osaa yhdistää valmiin tekstin oikealle artistille. Tekstillä tulee olla esittäjä, jonka tulkitsemana haluttu viesti välittyy uskottavasti.
Jokainen lauluntekijä on erilainen ja jokaisella on omat vahvuutensa
Sekä säveltäjänä että sanoittajana toimiva Paalanen tekee musiikkia pääasiassa toisille artisteille. Hän nostaa esiin haasteen, jonka lauluntekijä saattaa kohdata kirjoittaessaan pitkiä aikoja pelkästään muille:
“Jos on yrittänyt tehdä jollekin artistille sen artistin äänellä kerrottuja biisejä, niin on tosi haastavaa pysyä siinä omassa voimassa ja siinä saattaa helposti kadottaa oman äänensä.”
Tilannetta helpottaa se, että tekijä tuntee itsensä sekä omat vahvuutensa ja osaamisalueensa. Kaikkea ei tarvitse osata.
Törmä esittää mielellään ajatuksia ja mielipiteitä myös sävellyksiin, mutta kertoo keskittyvänsä pääosin sanoittamiseen, koska kokee sen olevan hänen vahvuutensa. Vaikka Törmä ei itse esitä kirjoittamiaan lauluja, hän pitää tärkeänä sitä, että voi biisinkirjoittajana seistä tekstiensä takana myös aidosti omana itsenään. Oli ammatti mikä hyvänsä, Törmä uskoo, että uraa koskevat ristiriidat syntyvät yleensä siitä, että joutuu työssään toimimaan oman arvomaailmansa vastaisesti.
Biisinkirjoittajana on totuttava siihen, että oma kädenjälki on julkisesti näkyvä ja ajatukset kaikkien kuultavissa. Todellisuudesta esitetyt uudet näkökulmat saattavat toisinaan herättää kuulijoissa voimakkaita tunteita, jolloin on hyvä, että kirjoittaja luottaa itse tekstinsä sanomaan. Palautetta on tällöin helpompi vastaanottaa.
Heidi Maria Paalanen. Kuva: Ulla Nikula
Laulunteon prosessi
Laulujen kirjoittamiseen ei ole mitään tiettyä kaavaa ja jokaisella tekijällä on oma yksilöllinen tapansa työstää materiaalia. Co-writing eli ryhmässä biisien tekeminen on nykypäivänä yleinen tapa tehdä musiikkia, mutta edelleen löytyy myös tekijöitä, jotka haluavat tehdä kaiken itse. Myös Paalasen ja Törmän työskentelytavat eroavat toisistaan.
Törmä kertoo, että hän tekee musiikkia aina muiden ihmisten kanssa. Hänelle saatetaan lähettää valmis melodia, johon hän kirjoittaa sanat. Toisinaan laulun työstäminen voi tapahtua tiimin kanssa myös niin, että biisin kaikkia osa-alueita viedään yhtä aikaa eteenpäin. Kolmas vaihtoehto on se, että Törmä kirjoittaa tekstiä paperille, joka käytetään pohjana sävellykselle. Hän ei kuitenkaan itse pidä tätä tapaa lopputuloksen kannalta parhaimpana.
Paalasen tapa työskennellä riippuu paljon siitä, tekeekö hän töitä yksin vai yhdessä muiden kanssa. Hän sanoo, että co-writing -sessiossa biisin kirjoittaminen alkaa yleensä kuulumisten vaihtamisesta ja pitkistä keskusteluista työryhmän kesken. Biisin aihe syntyy usein näiden keskustelujen pohjalta, jonka jälkeen tiimi miettii, kuinka siitä saisi tehtyä universaalisti koskettavan kappaleen. Jos kappaletta ollaan kirjoittamassa jollekin tietylle artistille, se usein vielä sovitetaan kyseisen artistin tyyliin sopivaksi niin musiikillisesti kuin sanoituksellisesti.
Yksin työskennellessään Paalanen kertoo kappaleiden syntyvän musiikki edellä. Hän sanoo nauttivansa suuresti hetkestä, jolloin saa istua yksin pianon ääressä kahvikupin kanssa ja säveltää melodioita tai riffejä ilman ulkopuolista painetta. Monet Paalasen tekemät ja julkaistut kappaleet ovat syntyneet juuri tällä tavalla.
Törmä toteaa, että hänen tapansa kirjoittaa kappaleita on selkeästi teknisempi kuin Paalasen, koska hän ei sävellä kirjoittaessaan. Hän saattaa toisinaan antaa ideoita sävellykseen, mutta osallistuu yleensä konkreettisesti musiikilliseen puoleen vasta laulaessaan biisin demoa.
Laulunteon haasteet
Kun biisintekijöiltä kysytään, mikä on laulujen kirjoittamisessa haastavinta, näkemykset eroavat hieman toisistaan. Paalanen on sitä mieltä, että haastavinta on yleensä aiheen keksiminen. Törmä taas kokee, että mistä tahansa aiheesta voi tehdä hyvän biisin, mutta haastavaa on keksiä aiheen käsittelyyn uudenlainen näkökulma, josta ei ole vielä kirjoitettu. Törmä havainnollistaa näkemystään esimerkillä:
“Isäni kertoi joskus kirjoittaneensa koulussa aineen aiheesta kodin viherkasvit ja saaneensa siitä tosi hyvän arvosanan. Se on jäänyt itselleni mieleen esimerkkinä siitä, että jopa viherkasveista voi tehdä jotakin mielenkiintoista, kun tapa kertoa on uudenlainen.”
Kirjoittaessaan yhdessä muiden ihmisten kanssa, Paalanen kertoo kokevansa toisinaan haastavaksi sen, että reagoi vahvasti muiden ihmisten välittämään energiaan. Näissä tilanteissa hän keskittyy liikaa siihen, että muistaa ottaa muut ja heidän tarpeensa huomioon. Tämä vie energiaa ja on pois luovuudesta. Empatiakyky saattaa siis vahvuuden lisäksi olla myös haaste, kun tarkoitus on tuoda esiin oma näkemys ja potentiaali huolimatta siitä, mitä muut ajattelevat.
Biisin ideointi
Törmä ei juurikaan tee kappaleita pöytälaatikkoon, vaan hän lähtee aina työstämään uutta ideaa. Jos artistilla on olemassa valmis konsepti ja tietty suunnitelma, jonka mukaan biisejä tehdään, Törmä saattaa toisinaan listata ajatuksia etukäteen ylös. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista.
Paalanen kertoo pitävänsä listaa ideoista, mutta käyttävänsä harvoin niitä hyödyksi. Lauluntekijä naurahtaa, ettei yleensä enää ymmärrä jälkikäteen, mitä on ideallaan ajanut takaa. Toisinaan Paalanen kirjoittaa pidempiä runomuotoisia tekstejä esimerkiksi junassa istuessaan ja kaivaa ne esiin silloin, kun tarvitsee sävellyksiinsä tekstimateriaalia. Esimerkiksi Jannika B:n kappale Onnenpäivä on syntynyt runosta.
Törmä kertoo, että ideat kappaleisiin tulevat omasta sekä läheisten ihmisten elämästä. Hän sanoo tarttuvansa usein ensimmäiseen ilmaan heitettyyn ideaan ja miettii, miten voisi kirjoittaa aiheesta omaperäisesti. Hän kertoo, että esimerkiksi Antti Tuiskun esittämä kappale “Hiihdän” syntyi tekijätiimin ideasta tehdä Tuiskulle kappale, joka liittyy jollain tavalla hiihtämiseen. Hiihtää-verbi sai kappaleen myötä täysin uudenlaisen merkityksen ja siitä muodostui metafora pakonomaiselle suorittamiselle.
Paalanen ei yleensä päätä biisin ideaa etukäteen, sillä hänelle luonnollisempi tapa keksiä idea on löytää se tekemisen kautta. Paalanen kuvailee ideoiden syntyvän “alitajunnan tuottamasta höyrystä”, joka saa virrata vapaasti, kun aihetta ei ole määritelty liian tarkasti etukäteen. Toisinaan hän saattaa miettiä kappaleelle nimen ja luoda siihen liittyen jonkin sävelletyn hookin eli koukun, jonka ympärille voi alkaa rakentaa tarinaa.
Musiikintekijät ovat yhtä mieltä siitä, että kirjoittaja lisää biiseihin aina palan itsestään huolimatta siitä, liittyykö kappale hänen elämäänsä vai ei. Siinäkin tapauksessa, kun kappale kirjoitetaan jollekin toiselle henkilölle, tekstissä usein näkyy kirjoittajan oma kokemus ja suhde tarkasteltavaan aiheeseen. Tämä on luonnollista, koska maailmaa ei voi tarkastella kuin omien kokemusten kautta.
“Ei se tarkoita sitä, että mä aina kirjoittaisin musta itsestäni, mutta mä ajattelen, että jos joku biisi toimii yleisellä tasolla, sen pitää kertoa jostakin, minkä moni tunnistaa. Biisin pitää kertoa meistä kaikista, ja samalla myös musta itsestäni, Törmä sanoo.
Kun kerrontatapa on henkilökohtainen ja välitettävä tunne on todenperäinen, biisi ei jätä kylmäksi.
Co-writing jakaa roolit
Musiikintekijät pohtivat, että tiimityöskentelyssä työnjako on usein melko tiukka. Esimerkiksi sanoittajat harvoin puuttuvat sävellykseen ja päinvastoin. Koska Paalaselle on luontevaa tehdä sanoituksia yhtäaikaisesti sävellyksen kanssa, hän kokee toisinaan haastavaksi asettua pelkästään sanoittajan rooliin. Tiimityöskentelyssä ei välttämättä pääse samalla tavalla kontaktiin omien ajatustensa kanssa, koska tilanteessa huomio kiinnittyy herkästi muiden ihmisten reaktioihin. On tärkeää tuntea itsensä ja ymmärtää, millaisissa olosuhteissa oma työskentely on hedelmällisintä. Kaikki eivät ole luonnostaan ryhmässä työskentelijöitä, mutta siinäkin voi kehittyä, kun tiedostaa omat toimintatapansa.
Törmä sanoo ymmärtävänsä, mitä Paalanen tarkoittaa, koska hän työskentelee nimenomaan yhdessä muiden kanssa. Hänen kokemuksensa on, että jos haluaa tehdä sekä sävellystä että sanoitusta, täytyy tekijällä olla tosi vahva näkemys omasta paikasta tiimissä, koska perinteinen roolijako musiikin tekemisessä on niin tiukka.
Musiikki palkitsee tekijänsä
Paalasen mielestä palkitsevinta biisin tekemisessä on itse tekoprosessi ja se, kun kappale tempaisee mukaansa. Hän tietää usein jo säveltäessä, että lopputuloksesta tulee hyvä. Törmä taas pyrkii siihen, ettei aseta itselleen ennakko-odotuksia biisiä tehdessään. Jos odotukset on asetettu kovin korkealle, lopputulos on ikään kuin päätetty valmiiksi. Mikäli valmis biisi ei täytä asetettuja odotuksia, pettymys on suurempi.
Törmän mielestä parasta biisin kirjoittamisessa on se hetki, kun kappale on valmis ja teksti toimii musiikin kanssa yhteen. Hän kokee saavansa tästä hetkestä eniten irti silloin, kun hän pääsee itse laulamaan kappaleesta demon. Vaikka Törmä ei näe itseään laulajana tai soittajana, hän nauttii suuresti muiden kanssa musisoinnista.
”Tässä musabisneksessä se yhteismusisointi on tosi vähässä, niin mä saan sen kokemuksen silloin, kun mä pääsen laulaan sen oman demon”, Törmä kertoo.
Paalanen kokee vahvoja tunteita biisejä tehdessään ja on sitä mieltä, että itku tai kylmät väreet kertovat, milloin ollaan oikealla tiellä. Paalaselle tekeminen on merkityksellisempää kuin lopputulos. Hän tekee kappaleisiin usein melodian ja sanojen lisäksi myös muuta musiikillista sisältöä, kuten stemmoja ja nauttii suuresti kokonaisvaltaisesta luomisesta. Hän myös äänittää demot itse.
Saara Törmä. Kuva: Pietari Purovaara
Laulu voi syntyä myös ilman inspiraatiota
Eräs musiikin tekemiseen liittyvä myytti on, että parhaat biisit syntyvät inspiraatiosta. Todellisuudessa tässäkin asiassa on henkilökohtaisia eroja. Toiset tekijät saavat inspiraation usein ja toiset eivät koskaan.
“Totuus on, että jos mä odottaisin inspiraatiota, niin mä en olis ikinä tehny yhtään biisiä,” naurahtaa Törmä.
Tämä ei silti tarkoita, etteikö hän pitäisi omasta työstään. Yhtä lailla Törmä nauttii vaikkapa maalaamisesta, mutta ei koe, että inspiraatio ajaisi häntä myöskään tekemään taidetta. Kyse on enemmänkin ihmisen persoonasta sekä tavasta toimia ja tehdä töitä. Törmä kuvailee itseään haahuilijaksi, joka tarvitsee sosiaalista painetta toimeen tarttumiseen. Oli tekeminen sitten nautinnollista tai välttämätöntä, hänen täytyy valmistautua siihen ja päättää, milloin hän tarttuu toimeen.
Paalanen hyödyntää työssään inspiraatiota, mutta toteaa, että ihmisen tulee olla levännyt ja mielen avoin, jotta sen voi kokea. Mikäli elämä on todella kiireistä ja aivot käyvät ylikierroksilla, tilaa inspiraatiolle ei ole. Nuorena opiskelijana Paalanen kirjoitti usein öisin, koska silloin hänen oli helpointa saada inspiraatio. Usein inspiraation saamiseen riitti mielikuva siitä, että hän saa toteuttaa itseään rauhassa, kun kaikki muut nukkuvat.
Törmä kuuntelee Paalasen kertomusta ja toteaa olleensa hyvin kiireinen koko sen kymmenen vuoden ajan, jonka hän on työskennellyt biisinkirjoittajana. Kahden lapsen äitinä arki on väistämättä kiireistä eikä luppoaikaa juuri ole. Kotona on aina jokin askare kesken, joten aika kirjoittamiselle täytyy rajata erikseen.
Writer’s block vaivaa erityisesti silloin, kun pitäisi syntyä tulosta
Kuten kirjailijat, myös biisintekijät kokevat aika ajoin niin sanotun writer’s blockin eli tilanteen, jossa tekstiä ei synny yrityksestä huolimatta. Tila on yleensä seurausta stressistä ja ylisuorittamisesta ja iskee valitettavan usein juuri silloin, kun tulosta tulisi syntyä. Sekä Törmä että Paalanen neuvovat tällaisessa tilanteessa ottamaan aikaa itselleen sekä päästää hetkeksi irti siitä, mitä on tekemässä. Lepo auttaa tilanteeseen.
Onnistuneen biisin reunaehdot
Paalanen sanoo, että biisistä tulee aina välittyä jokin tunne, jotta se koskettaa kuulijaa. On mahdotonta päästä kenenkään muun mielen sisälle, mutta Törmä neuvoo kuuntelemaan itseään, koska se on ainoa mittari, jolla biisin välittämää tunnetta voi testata. Jos kappale saa tekijänsä nauramaan, herkistymään tai tuntemaan jotakin, se todennäköisesti koskettaa myös muita.
“Mulla ei oo ainakaan yhtäkään sellaista esimerkkiä, josta mä olisin ajatellut, että se on omasta mielestä ihan surkea biisi ja sit kaikki muut olis ollu siitä ihan fiiliksissä”, Törmä toteaa.
Hyvässä biisissä kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Idean ja omaperäisen näkökulman lisäksi onnistuneen biisin tekemiseen liittyvät Törmän mukaan myös biisin muoto, melodia sekä sanavalinnat. Biisin osat täytyy osata asetella niin, että ne ovat yhteensopivia ja tukevat toinen toisiaan.
Paalasen ja Törmän neuvot aloitteleville biisintekijöille
- Kirjoita paljon. Työn oppii tekemällä.
- Ole kärsivällinen. Jos et onnistu ensimmäisellä yrityksellä, jatka kirjoittamista.
- Löydä oma äänesi. Tee sellaista, josta itse pidät.
- Kirjoita merkityksellisistä asioista. Herättääkö biisi tunteita itsessäsi? Jos ei, niin muuta sitä niin, että se herättää tunteita.
- Ole itsellesi rehellinen. Jos biisi ei tunnu sinusta tarpeeksi hyvältä, hio sitä.
- Älä päästä itseäsi helpolla. Kehitystä ei tapahdu, jos kulkee aina siitä, mistä aita on matalin.
- Ole armollinen. Kenenkään tekijän kaikista biiseistä ei tule hittejä.
- Ole peloton. Kokeile rohkeasti erilaisia asioita, jotta opit löytämään omat vahvuutesi.
- Seiso rohkeasti tyylisi takana. Ei ole olemassa kahta samanlaista biisintekijää.
Toimittanut: Johanna Ahonen
Julkaistu: 13.11.2020
