Bändikrääsää maan ja taivaan väliltä – Tomi Riionheimo

Oheistuote- eli merchandisemyynti on bändeille tärkeä tulonlähde. Sillä on toinenkin, vähintään yhtä tärkeä merkitys. Jokainen bändipaidassa liikkuva ihminen on kävelevä mainostaulu.

Humppayhtye Eläkeläisten porologon piirtänyt Tomi Riionheimo muistelee, miten hän painatti keräilykortteja yhtyeen ensimmäiselle Saksan-kiertueelle. Niissä luki ”Licence to humppa” ja alle sai täydentää oman nimen. Kortteja jaettiin ilmaiseksi, sillä tärkeintä oli, että keikan nähneille jäi jokin konkreettinen muisto.

”Niitä näkee vieläkin ihmisten lompakoissa. He ovat käyneet Eläkeläisten keikoilla 15–16 vuotta”, Riionheimo sanoo.

”Ainakin he muistivat kotona, minkä bändin keikalla olivat olleet. Samasta syystä pidän edelleen myynnissä tavaraa, jota jokaisella on varaa ostaa. Euron rintanappeja ja kolmen–neljän euron avaimenperiä tai hihamerkkejä.”

Riionheimo on pyörittänyt vuodesta 1993 asti Jokisen Valinta -kauppaa, joka myy Eläkeläisten, Kumikamelin ja satunnaisesti muidenkin yhtyeiden oheistuotteita. Hän suunnittelee sekä valmistaa tai teettää tuotteet, joita myydään keikoilla ja verkkokaupassa. Eläkeläisten yhteydessä Riionheimo käyttää ”humppanimeä” Pekka Jokinen.

Vuosien varrella Eläkeläisten oheistuotekatalogi on paisunut aikamoisiin mittoihin. Tavaraa on myynnissä kengännauhoista jääkaappimagneetteihin. Riionheimo naurahtaa, että katalogi on kasvanut, koska hän haluaa oman mielenkiintonsa säilyttämiseksi lanseerata joka vuosi jotakin uutta, mutta vanhaa varastoa ei ehditä myymään alta pois.

”Muistan ajatelleeni joskus 90-luvulla, että tätä krääsää tehdään niin monta erilaista artikkelia, ettei kukaan pysty keräilemään ikinä kaikkea.”

Useimpien bändien myyntipöydiltä löytyy levyjen lisäksi lähinnä paitoja, rintamerkkejä ja kangaskasseja. Eläkeläisten oheistuotevalikoima on hyvä esimerkki siitä, että mielikuvitusta voi käyttää enemmänkin.

”Kun katsoo maailmanluokan bändejä, niiltä löytyy kaiken maailman eteismattoa ja kahvimukia. Eikä tarvitse olla edes mikään megabändi, vaan jollain Descendentsillä on myynnissä mitä ihmeellisintä pienoispatsasta.”

Riionheimo sanoo, että painettavia tai lasermerkattavia tavaroita sekä brodeerattuja tekstiilejä on helppo teettää pieniäkin eriä kohtuulliseen hintaan. Inspiraatiota voi hakea vaikkapa liikelahjafirmojen valikoimista.

”Jos lähtee erikoisempaan krääsään, jota on hankala valmistaa, starttikulut ovat sen verran kovat, että niitä on sama tehdä vähän enemmän kerralla. Jääkaappimagneetteja teetin viisisataa askia, koska niiden rahtikulut Kiinasta maksavat enemmän kuin magneetit yhteensä. Niitä olen nyt sitten myynyt kahdeksan vuotta ja vieläkin riittää.”

Tällä hetkellä Riionheimo haaveilee emalimukien teettämisestä, mutta minimierät ovat turhan korkeita.

”Jos niitä pitää tilata viisisataa, tällä keikkatahdilla niitä riittäisi kymmeniksi vuosiksi, vaikka miten halvalla myisi. Nuo äijäthän ehtivät kuolla ennen sitä!”

Osa design-ideoista tulee Riionheimolta itseltään, osa Eläkeläisiltä. Paljon ehdotuksia tulee myös yleisöltä. Esimerkiksi Turbonegron faniarmeijaa parodioivat Humppajugend-tuotteet ovat fanien keksintöä.

”Bändin ideat saattavat olla sellaisia, että tehdään pallogrillejä. Leivänpaahdin oli mielessä, mutta Apulanta ehti onneksi ensin. Meidän myyntimäärillämme se olisi ollut aika toivotonta.”

Joku saattaa muistaa 2000-luvun alun katukuvasta Trio Niskalaukauksen bändipaidat, joiden selässä luki ”minulle ei vittuilla”. Kumikameli painatti vastavetona paitoja, joissa luki ”minulle vittuillaan”.

”Meillä oli ollut jo edelliskesänä selkäpainatuspaitoja, joissa luki ‘teurastusta ja synkkää mieltä’. Tuota paitaa mietittiin yhdessä, mutta kitaristi Jute Musikka sen keksi. Sitä myytiin ihan mukavasti.”

Rohkaisuksi kaikille bändeille Riionheimo sanoo, että tekeminen kannattaa aina.

”Kun kerran myy keikoilla levyjä, miksei samalla myisi jotain muuta. Rintanappeja eurolla tai kangaskasseja vitosella. Kunhan ihmisille jää jokin muisto keikasta. Jossain kohtaa siitä alkaa tulla jopa tuloja.”

Ammattilaisen vinkki

Suunnittele fiksusti!

”Kun paitoja ja kangaskasseja tekee muutaman kymmenen kappaleen eriä, ne on järkevintä painaa itse. Painoseulan tekeminen ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa ja värejä saa askartelukaupoista. Painokuvion designin on hyvä olla taloudellinen. Jos painopinta-ala on turhan iso, se vie paljon väriä. Kun käsityötä tehdään, kuvioissa linjojen on hyvä olla vähän rosoisia, koska ne antavat vähän anteeksi, jos painoseula menee vinksalleen. Eläkeläisten porologo on hyvä esimerkki. Jos se nyt on kolme astetta vinossa, sitä ei huomaa kukaan.”

Inspiraation lähteitä – etsi itse lisää esimerkiksi liikelahjatukkujen valikoimista!

Kirjoittanut: Janne Flinkkilä

Lue myös haastattelun muut osat

Julkaistu: 12.8.2015