Rytmimanuaalin esituotantoon ja demottamiseen perehtyvän sarjan viimeisessä osassa tutustutaan räp-artisti Khidinä ja DJ Kridlokkina tunnetun Kristo Laantin ajatuksiin.
Mistä biisisi lähtevät yleensä syntymään: tekstistä, biitistä, soundista, melodiasta, samplesta vai jostain muusta?
“Aika lailla kaikki mainitut voivat toimia katalyyttinä biisin tekemiselle. En koe noudattavani mitään tiettyä kaavaa, vaikka toimin varmasti huomaamattani jonkinlaisessa maneerimatriisissa.”
“Viimeisimmän levyni (Khid-nimellä julkaistu Ohi, 2016) kohdalla aloitin biisien tekemisen paljolti bassojen pohjalta. Hakeuduin vaikkapa analogisia syntikoita soitellessa nopeasti koskettimiston alarekisteriin. Kun löysin soundiin haluamani paksuuden ja lian, aloin pohtia nuotteja ja niiden pituuksia. Samanaikaisesti hain päässäni sopivaa tempoa ja kuvitteellisten rumpuiskujen mahdollista sijoittelua sekä sitä, mitkä kohdat kierrossa olisivat hiljaisia.”
Mitä sen jälkeen tapahtuu? Kuinka lähdet työstämään ideasta kappaletta? Missä?
“Kotona tai studiolla. Työstäminen alkaa useimmiten ennen ideaa, eli haen ideat nimenomaan tekemisen kautta. Äänet innoittavat minua eniten. Ilman niitä en välttämättä saavuta minkäänlaista inspiraatioita tai määrittävää elementtiä biisille.”
“Käytännössä kuvio menee siten, että äänilähde, jonka äärelle satun sillä hetkellä asettumaan – oli se sitten rumpukone, syna, sample tai virtuaalinen –, toimii työkaluna idean etsimiselle. Pyrin synnyttämään inspiraationi odottamisen sijaan, sillä ajatus inspiraation sattumanvaraisuudesta tuntuu mielestäni hieman ahdistavalta siihen peilaten, että haluni musiikin tekemiseen on päivittäinen.”
Mitä tallennusvälineitä, ohjelmia ja instrumentteja käytät demottamiseen? Miksi juuri niitä?
“Tällä hetkellä tekemiseni keskiönä toimii Ableton Live. Sillä, kuten nykyään melkeinpä jokaisella DAW:lla (digital audio workstation), voi tehdä kaiken tarvittavan alusta loppuun. Abletonin käyttöliittymä palvelee tarvettani saada kaikesta ääni nopeasti pihalle ja päästä pikaisesti muokkaamaan sitä.”
“Käytän kuitenkin hardware- ja virtuaalilaitteita sekalaisessa symbioosissa. Vaikka musasoftilla voi tänä päivänä tehdä kaiken vailla rajoitteita, pidän valtavasti yksinkertaisten syntikoiden tai vaikkapa vanhan neliraiturin rajoittuneisuudesta. Kaipaan aika ajoin tekotapojen muuttamista, ja erilaiset fyysiset laitteet ovat tehokkaita apureita siihen. Ne luovat mielenkiintoisia ongelmanratkaisun hetkiä, jotka saattavat olla tekemisen kannalta kullanarvoisia. “
“Pelkän työvälineen uusiminen vaikka tietokoneesta rumpukoneeseen nostattaa valtavasti ideoita, sillä virtuaalisen maailman rajattomuus saattaa toisinaan toimia myös ratkaisuja vaikeuttavana tekijänä. Sen päättäminen, milloin jokin on valmis, on minulle yksi vaikeimmista asioista. Tällaisissa tilanteissa laite, jonka toimintakapasiteetti on alkeellisempi kuin tietokoneen, voi auttaa muistuttamalla, että tämän pidemmälle ei tällä rakkineella pääse – valmis.”
Mitä kaikkea kuuluu levyjesi esituotantoon ja keitä prosessissa on mukana?
“Esituotantoon sisältyy suurimmalta osin levyn teemojen ja musiikillisen estetiikan pohtiminen. Sen jälkeen, kun ne ovat tavalla tai toisella määrittyneet minulle, mietin, millainen äänitekninen lähestyminen kiinnostaisi. Pohdin, haluanko levystä esimerkiksi todella lofin ja suttuisen kuuloisen vai haenko kirkkaampaa ja teknisesti hiotumpaa kokonaisuutta. Kenties se on rinnastettavissa valokuvaajan pohdintaan filmin tai digitaalisen kuvausformaatin suhteen.”
“Näitä ajatuksia on mielenkiintoista risteyttää siten, että valitsee ääniteknisesti epätodennäköisimmän toteutustavan – ikään kuin ajattelisi 5.1 surround soundin savikiekolle ja rakentaisi sitä kautta musiikilleen epätyypillisiä luonteenpiirteitä. Ääni toimii vahvasti myös psykologisella tasolla. Tietty tunkkaisuus vaikka kitarariffissä tai räppibiitissä tuovat biisiin tunnelmaa, joka ei liity vain tekniseen suoritukseen.”
“Tällaisen psykologian toimivuus on iso osa omaa esituotantoani, koska ajattelen, että musiikillisten elementtien ohella tietynlainen lämpötila on erittäin vahva tunnelman määrittäjä musiikissa. Siinä missä mollissa soitettu surumielinen piano tai duurissa vihelletty iloinen melodia synnyttävät tiettyjä tunnetiloja, ääniteknisillä ratkaisuilla voidaan saavuttaa kahden ääripään välille sijoittuvia tunnelmia, jotka ovat anonyymimpiä kuin ilo ja suru.”
“Jos kyseessä on sooloprojekti, teen tämän kaiken yleensä itse. Jos työstän jotain yhteistä muiden osapuolten kanssa, asioita pohditaan vaihtelevissa määrissä sekä yksin että yhdessä.”
Onko sinulla niin sanottua sparraajaa tekstien, soundien sekä sovitusten suhteen? Millä tavoin heidän palautteensa vaikuttaa lopputulokseen?
“Toisinaan lähettelen demoja muutamalle ystävälle kuunneltavaksi, mutta joidenkin tekeleiden kohdalla olen halunnut pitää jutut kaikkien korvilta piilossa, kunnes olen saanut kokonaisuuden valmiiksi. Kukaan ei sinänsä toimi virallisesti sparraajanani, mutta on kuitenkin olemassa henkilöitä, joiden estetiikantaju ja ymmärrys tekemisiäni kohtaan on sellainen, että koen heidän osaavan arvioida, olenko onnistunut yrityksessäni. Heidän sanansa pääsevät jääräpäisyyteni läpi.”
“Jos palaute käsittelee jotain sellaista, jonka olen jo itse aiemmin ratkaissut perustellusti, olen useimmiten aika vakaa päätöksestäni. Jos taas palautteen antaja on hoksannut jotain sellaista, mikä ei käynyt omassa mielessäni, asia menee käsittelyyn. Eli vaikuttaa ja ei vaikuta.”
Kuinka valmiiksi demotat kappaleet ennen levyttämistä vai pyritkö tekemään suoraan valmista levysoundia? Mitä yleensä muuttuu matkanvarrella?
“Pyrin tekemään biisin melkein aina valmiiksi asti siksi, että demottaminen ja levyttäminen eivät poikkea omalla kohdallani tekotavoiltaan juuri lainkaan toisistaan. Valmiiksi tekeminen vaatii ehkä vain hieman enemmän aikaa. Joskus tietysti demottaminen toimii hyvänä muistilappuna itselle, ja sen kautta idean jalostaminen voi olla ratkaisevaa.”
“Demon ja lopullisen version välillä muuttuvat käytännössä oikeastaan vain äänenvoimakkuuksien suhteet. Demoissa on usein jokin soundi liian lujalla ja toinen liian hiljaisella. Niitä ei tule säädettyä tehdessä lopullisen tarkasti.”
“Sellaistakin sattuu, että vaihdan ensimmäisen ja finaaliversion välissä kaikki soundit toisiksi, mutta lopulta olen aika laiska niin sanotusti pelastamaan biisejäni. Raakileen täytyy olla tarpeeksi hyvä, jotta lähden tekemään sen valmiiksi asti.”
Kuinka tärkeäksi koet esituotannon ja demotuksen osana biisien ja levykokonaisuuksien syntymistä? Mitä hyötyä niistä on sinulle?
“Hyöty on siinä, että haluan aina ensimmäiseksi määrittää levykokonaisuuden alun ja lopun. Ne sulkeet paljastavat minulle, onko tekeleestä tulossa levy vai satunnainen läjä biisejä. Kun aloitus- ja lopetuspisteen välille on vedetty viiva, on mielenkiintoisinta miettiä, miten ekasta biisistä pääsee viimeiseen, mitä asioita se vaatii ja millaisin työkaluin se on toteutettavissa.”
“Vaikea sanoa, onko se esituotanto ehdottoman tärkeää, mutta siitä on hyötyä kokonaisuuden hallinnoimisen kannalta.”
Missä äänität levysi? Mitä tallenteesi vaativat äänitysteknisesti?
“Äänitän kotona ja studiolla. Käytän samaa laitteistoa ja ohjelmistoa ensivedoksesta viimeisteltyyn. Se on järkevää, koska raakileen työstäminen valmiiksi kappaleeksi on helppoa ja nopeaa, ja työvaiheista putoaa pois asioiden toisintaminen. Tämä liittyy ajatukseen siitä, että jos nauhoittaisin kotona vihelletyn melodian muistiin vain puhelimellani ja toisintaisin sen myöhemmin studiolla levylle. Toki olen sitäkin tehnyt, mutta se tuntuu läksyjen tekemiseltä, josta on jo otettu luova ilo irti.”
“Suhtaudun ääniteknisiin asioihin suhteellisesti. Tunnustaudun audiofiiliksi mutta kontekstualisointi on tärkeää. Kun asiat on tehty omasta mielestäni oikein, mankasta soitettu monoäänite voi kuulostaa paremmalta kuin mikään muu. Suhteuttaminen on oleellista myös siksi, että matala- tai korkealaatuisen laitteiston vertailu ei saa johtaa tilanteeseen, jossa asioita ei saada valmiiksi siitä syystä, ettei äänite vastaa jotain tiettyä laatustandardia tuhansien joukosta. En ole ikinä uskonut minkään laitteen tai työmenetelmän vaikuttavan automaattisesti laatuun. Liian usein käy niin, että musiikintekijä jää loputtomaan laitteistojen paremmuuksien limboon ja jättää itse musiikin tekemättä.”
“Niin loputtomia väittelyitä kuin äänitekniikasta saakin, yritän ajatella asian siten, että vasta sitten, kun kuulen itselleni valehtelematta laatueron kahden laitteen välillä, mietin, haluanko muuttaa ääniteknisiä vai taiteellisen suoritukseni standardeja. Kumpikaan ei korvaa toista. Haluan muistaa sen, jotten sortuisi niin sanotusti sysäämään kitaristin syytä kitaralle.”
Millaisia demotukseen ja esituotantoon liittyviä neuvoja antaisit kokemattomammille rap-artisteille, jotka tähtäävät levyttämään?
“Vaikein kysymys. Räpissä on siistiä se, että kynnys tekemiselle on suhteellisen matala verrattuna moneen muuhun musiikkityyliin. Jutut voi tehdä kotona oikeastaan millä tahansa tietokoneella ja mikillä. Toisaalta räpin suurin ongelma on tietynlainen ajatuskulttuuri liittyen siihen, että jokainen tekijä on omasta mielestään paras kaikista. Malttamattomimpien kohdalla se johtaa liian helposti oman kehitystyönsä ylenkatsomiseen.”
“Jo räpin alkuajoista lähtien tekijät ovat harmitelleet, ettei heitä ja heidän tekemisiään pidetä tasavertaisina muiden taiteenalojen kanssa, mutta jättävät samalla ymmärtämättä, ettei kukaan taidemaalari julista vuoden puuhastelun jälkeen olevansa paras. Se on ristiriitaista.”
“Kannatan suuresti räpin tekemisen autonomiaa, enkä sano, että sen toteuttamismahdollisuudet tulisi asettaa musiikkiopistojen diplomien alle. Jos kuitenkin oma tekeminen lähtee ainoastaan siitä ajatuksesta, että kaikki muut ovat paskoja, päästään helposti tilanteeseen, jossa tekijä lyttää kaiken omaan musiikkinsa kohdistuvan kriittisen tarkastelun vihaamiseksi, kateellisuudeksi ja negistelyksi.”
“Itse kysymykseen voisi luetella vastaukseksi ne ‘tee omaa juttuas’ -asiat, jotka eivät tarkoita oikein mitään. Sanoisin, että malttaminen kannattaa. Tavoitteista riippuen harjoittelun tarve määrittyy ihan samalla tavalla kuin muissakin taiteenaloissa, mutta tekemisen pitää olla myös hauskaa. Sanoisin myös, että itse tehty ei ole sama asia kuin ‘oma juttu’. Jos et halua levynkantesi näyttävän identtiseltä jonkun muun kanssa, miksi musiikki saisi kuulostaa samanlaiselta kuin jonkun toisen?”
“Eipä tästä liian kannustava vastaus tullut, hahah! Kannustan kuitenkin ennen kaikkea tekemään, koska se on tärkeintä.”
Kirjoittanut: Markus Laakso
Lue myös:
- Esituotanto ja demottaminen: Haastattelussa Saran biisintekijä Joa Korhonen
- Esituotanto ja demottaminen: Haastattelussa Swallow the Sun -biisintekijä Juha Raivio
Julkaistu: 22.4.2016
