- Ole vapaa. Laulukin on vapaa. Se saa olla millainen tahansa. Älä usko kaavoihin ja sääntöihin.
- Laululyriikka on oma kirjoittamisen lajinsa. Se ei ole romaani eikä runo, vaan sillä on omat luonteenpiirteensä ja tehokeinonsa.
- Kirjoita siitä, mikä on sinulle luontevaa ja läheistä, tunnista vahvuutesi. Kirjoita rehellisesti ja persoonallisesti, yritä etsiä oma kielesi.
- Etsi aihe, joka koskettaa mahdollisimman monia ihmisiä, ja löydä siihen uusi mielenkiintoinen näkökulma. On hyvä miettiä laulun kohderyhmää, mutta muista, että hyvä laulu syntyy, kun sen sisältö osoittautuu sinulle itsellesi tärkeäksi. Jos se koskettaa sinua itseäsi, koskettaa se muitakin.
- Kirjoita aluksi mitä mieleen tulee, ihan mitä tahansa, ilman itsekritiikkiä. Anna mielikuvituksesi liihottaa vapaasti. Ensimmäisen version jälkeen unohda tekstisi.
- Kun olet rauhoittunut ja unohtanut neroutesi, tutustu lauluusi uudestaan – kuin olisit vieras ihminen, joka löytää sen sattumalta puiston penkiltä. Yritä tehdä laulustasi vielä parempi. Palaa puiston penkille ja löydä tekstisi yhä uudestaan, kärsivällisyys palkitaan. Muista, että itsekritiikin aika on vasta jälkityöstövaiheessa.
Tekstin rakenne
- Lauluteksti on usein rakennekeskeistä lyriikkaa. Se tarkoittaa, että laulu koostuu säkeistöistä (niissä on useimmiten sama melodia, mutta tekstin sisältö vaihtelee), kertosäkeistöistä (sekä melodia että teksti pysyy yleensä samana) ja muutamasta muusta osasta (intro, coda, c—osa). Jokaisella osalla on laulussa oma tehtävänsä.
- Kuuntele muiden lauluja ja mieti niiden rakennetta. Jonkun laulun rakenne on AAAA, jonkun AABA, jonkun A/CH/A/CH/CH. Miten ne eroavat toisistaan? Millainen rakenne olisi paras sinun tekstillesi?
- Jos laulusi on kertosäkeistömallinen, muista että jokaisen säkeistön jälkeen tulevan saman kertsin on hyvä näyttäytyä joka kerta hivenen eri valossa.
- C-osa on hyvä paikka tuoda lauluun uusi näkökulma.
- Säkeiden pituuksien täytyisi olla säkeistöissä samanmittaisia, että ne voi laulaa samalla melodialla. Usein joudut laskemaan jopa tavujen lukumääriä. Yksi tavu vastaa tavallisesti yhtä säveltä melodiassa.
- Toisaalta eri osien säkeiden olisi hyvä olla erimittaisia, että lauluun syntyisi sisäistä variaatiota.
Tarina ja perusajatus
- Mieti laulusi tapahtumaa. Onko kysymyksessä tarina, tilanne, pohdiskelu tai sisäinen monologi, vai vuoropuhelu?
- “Yksi suru vaan, mahtuu lauluun kerrallaan, ja yksi ilo vaan” – voitko sanoa laulusi perusajatuksen tai viestin yhdellä lauseella? Sitä kutsutaan päälauseeksi. Yhdessä laulussa on aina yksi päälause, muita ei tarvita.
- Missä laulusi tapahtuu, keitä siinä esiintyy ja milloin se tapahtuu? Miksi? Jos aika ja paikka muuttuvat kesken laulun, sinun olisi hyvä kertoa se kuulijalle.
- Kirjoita tekstiin koukkuja, ts. mielenkiintoisia nokkeluuksia tai ajatuksia, jotka huvittavat, kiinnostavat ja koskettavat kuulijaa.
- Käytätkö riimejä? Tunnetko niitä? Tarvitsetko niitä? Jos riimittelet, niiden käytössä on hyvä olla johdonmukainen, sillä on yleensä turhaa rakennella tekstiinsä tyylirikkoja.
- Lue ja kuuntele muiden tekemiä laulutekstejä. Ota niistä mallia.
- Älä pelkää lukea tai laulaa tekstejäsi ystävillesi. He huomaavat virheitäsi ja kannustavat sinua.
Mittaan kirjoittaminen
Kuten aikaisemmin todettiin, sinun tulisi osata kirjoittaa myös mitallista tekstiä, koska vain ja ainoastaan silloin jokainen säkeistösi voidaan laulaa täsmälleen samalla melodialla. Jokainen sanoituksesi tavu vastaa säveltä. Jos jossakin säkeistössä tavuja on eri määrä kuin muissa, säveltä täytyy muuttaa kesken laulun, ja se ei kuulosta hyvältä. Ajattele jotakin hienoa laulumelodiaa, esim. The Beatlesin Yesterdayta. Jos sen säkeistöt olisivat erimittaisia, melodia seilaisi edestakaisin ja koko laulu vesittyisi. Sinun on siis osattava kirjoittaa mittaan:
Laululyriikassa mittasääntöjä on kolme:
- Säkeen sävelten ja tavujen lukumäärän on oltava pääsääntöisesti sama.
- Sävelen kesto ja sitä vastaavan tavun laajuus eivät saa poiketa liiaksi toisistaan.
- Painollisten tavujen on sijoituttava painollisille sävelille.
Melodian sävelten lukumäärä – Tavujen lukumäärä
- Sävelten ja tavujen lukumäärä on laulussa pääsääntöisesti sama.
- Yhdelle nuotille et voi tunkea kahta tavua. Jos tätä yrität, kuulija mieltää sävelen kahdeksi puolta lyhyemmäksi nuotiksi. Nuotti halkeaa ja sävellys muuttuu.
- Tavu voidaan kyllä jakaa useammalle nuotille, kuten esim. Timo Kiiskinen on tehnyt kirjoittamassaan laulussa Enkelten tuli, jonka kertosäkeistössä samanlainen-sanan kolmas tavu lai jaetaan yhdeksälle eri nuotille.
Diftongit
Tavujen määrien lisäksi voit kikkailla diftongeilla. Diftongit ovat laululyyrikon oiva apuväline:
Diftongeja on 18: ai, ei, oi, ui, yi, äi, öi, au, eu, iu, ou, äy, öy, uo, yö, iy, ey, ie.
Diftongien avulla voi säädellä ”tavujen” määrää kätevästi ja vyöryttää painoja edestakaisin:
yön raik-kaus
y-ön raik-kaus
y-ön ra-ik-kaus
y-ön ra-ik-ka-us
Kaikki nämä versiot kuulostavat luontevilta. Kokeile vaikka lausumalla em. diftongit.
Melodian sävelten kesto – Tavujen pituus, vokaalien ja konsonanttien soivuus
- Sävelen kokonaiskesto riippuu tietenkin myös laulun temposta, mutta laulettavuus lisääntyy, jos kohdennat pidempien nuottien kohdalle pidempiä tavuja.
- Lyhyet ja rytmilliset tavut käyvät humppamusiikkiin. Tärkeää on myös, millaiseen konsonanttiin tavut päättyvät.
- Suomen kielessä on 13 konsonanttia, ja niillä on kaksi ns. kestoastetta, lyhyt ja pitkä. Kestoaste on olennaista, kun konsonanttiin päättyvää tavua sovitetaan nuottiin.
- Pitkänä ääntyvät konsonantit ovat H, L, M, N, R, S ja äng-äänne.
- J soi pitkään i-loppuisen diftongin, ja V u-loppuisen diftongin jälkeen. Huonosti soivat D, K, P ja T.
Tavut
Suomen kielen tavujen pituudet:
1. Lyhyet tavut
- yksikirjaimiset vokaalit: A-KU, U-NI
- kaksikirjaimiset vokaaliin päättyvät: AI-E, U-NI
2. Keskipitkät tavut
- kaksikirjaimiset konsonanttiin päättyvät: AR-PA
- kolmikirjaimiset konsonanttiin päättyvät: HAL-PA
- kolmikirjaimiset vokaaliin päättyvät: TUO-MIO
3. Pitkät tavut
- kolmikirjaimiset pitkään vokaaliin päättyvät: LII-TO
- kaikki nelikirjaimiset: VAIH-DE
Sävelten paino – Tavujen paino
- Sävelet ja tavut pyritään kohdentamaan siten, että painollisten nuottien kohdalla laulaja laulaa painollisia tavuja ja painottomien nuottien kohdalla painottomia. Silloin teksti ei ”pumppaa”.
- Jotkut lauluntekijät käyttävät tätä pumppausta tyylinsä osana, mutta useimmiten se on vain osoitus siitä, että tekstin kirjoittaja ei osaa kielen painosääntöjä.
- Toisaalta kansanmusiikki on täynnä näitä murtosäkeitä. Kalevalainen poljento syntyy alkusoinnun lisäksi myös murtosäkeistä.
Suomen kielen painosäännöt
1. Sanan ensimmäinen tavu on aina pääpainollinen.
+ –
rum – pu
2. Sivupaino on useimmiten sanan kolmannella tavulla.
+ – +
ki – ta – ra
3. Yksitavuinen sana voi olla painollinen tai painoton.
+/-
kuu
4. Joissakin sanarakenteissa sivupainon saa sanan neljäs tavu.
Kun neljäs tavu on laajuudeltaan kolmatta pidempi:
+ – – +
ro – mant – ti – nen
Neljä-, viisi- tai useampitavuisissa sanoissa, joiden kantasana eli sanan perusmuoto on kolmitavuinen:
+ – – + –
la – pu – a – lai – nen
5. Yhdyssanat ovat painollisesti itsenäisiä sanoja.
+ – + + –
nuo – ti – o – pii – ri
+ – + –
täh – ti – tai – vas
Rumpu, kitara ja kuu, romanttinen lapualainen, nuotiopiiri ja tähtitaivas – siinä sinulle muistisääntö.
Lopuksi: NAUTI!
Mittasäännöt vaikuttavat alussa monimutkaisilta, ja koko touhu saattaa aluksi tympäistä, mutta kerran asian ymmärrettyäsi siitä tulee kivempaa. Oikeastaan tämän teoreettisempia asioita et laulunkirjoittamisessa tapaa. Mittakirjoittamista voit harjoitella myös tekstittämällä uudestaan vanhempia mitallisia lauluja.
Suomen kielellä on julkaistu laululyriikan opaskirja (Kahle)Kuningaslaji (Heikki Salo, Like 2006).
Voit tilata sen postitse osoitteesta http://www.heikkisalo.com/puoti
Kirjoittanut Heikki Salo (apunaan Ikaalisten lauluntekijät 2008)
Julkaistu: 4.11.2013
