Jukka Nousiaiselle suuri suosio ei ole tärkeää. Hän haluaa tehdä julkaisunsa itse, puhdetöinä.
Jukka Nousiainen on yksi viime vuosien puhutuimpia kotimaisia artisteja. Nastolassa vuonna 1981 syntyneen lauluntekijän perinnetietoinen, kotikutoinen, villi ja viittauksia vilisevä musiikki on raikastanut suomenkielistä rockia.
Nousiaisella ei silti ole minkäänlaista hinkua kivuta kulttimaineesta suomirockin valtaistuimelle. Hän on uuttera tee se itse -mies, ruohonjuuritason puurtaja ja omakustantaja, ja kaikesta päätellen hän aikoo myös pysyä sellaisena.
Nousiainen on julkaissut musiikkiaan useiden eri levymerkkien kautta. Rajun Räjäyttäjät-yhtyeen levyt tehdään Räjä Recordsin ja porilaisen Ektro Recordsin yhteisjulkaisuina, ja Rambling Boysia ja Keijo & Jukkaa julkaisee No Home Records. Jo toimintansa lopettaneen Jukka & Jytämimmien julkaisija oli Keltaiset levyt, ja nyttemmin Nousiaisen soolomateriaalia julkaisee Jukan Musiikki.
Nousiainen jakelee omakustanteensa omin voimin. Hän toimittaa ne itse levykauppoihin ja vaihtelee niitä muiden DIY-ihmisten ja distrojen kanssa. Tukena on oma nettikauppa, Jukan Musiikin Levybaari, joka myy artistin oman tuotannon ohella myös muiden omakustantajien ja pienlevy-yhtiöiden musiikkia.
Onko omakustanteiden tekemisellä itseisarvoa ja riippumattomuus tavoiteltavaa jo itsessään? Siihen Nousiaisella on simppeli vastaus.
– En osaa ajatella mitään muuta tapaa tehdä.
Omakustanteiden tekeminen on Nousiaiselle erottamaton osa musiikkiin kytkeytyvää elämäntapaa, ei niinkään harkittu toimintastrategia.
– Aikoinaan kopioin musiikkiani kaseteille ja CD-R-levyille. Jyväskylän Vakiopaineessa saatoin saada kaksi tai kolme tuttua ostamaan kasettini. Siinä menikin jo suuri osa painoksesta. Jossain vaiheessa aloin äänittää katusoittoani kahdella nauhurilla. Toinen nauha meni omiin arkistoihin ja toinen saman tien kadulla myytäväksi.
Sitten noiden aikojen ihan kaikki ei ole muuttunut: Jukka Nousiainen pysyttelee marginaalissa tieten tahtoen. Vaikka jotkut hänen hankkeistaan ovatkin saaneet osakseen huomattavasti julkisuutta, huomiota on tullut enemmän kuin levytyssopimusehdotelmia.
– En ole juuri saanut tarjouksia. Ilmeisesti melkein kaikki ovat tajunneet, että ei kiinnosta. Varmaankin siihen vaikutti ensimmäisen soololevyni julkaisun aikaan tehty iso Helsingin Sanomien juttu, jonka otsikossa luki ”Ei kiinnosta”.
– Yksi yhtiö olisi kyllä kovasti halunnut Jukka & Jytämimmit rosteriinsa, mutta tiesin jo ennalta, ettei siitä olisi ollut meille mitään iloa. Lupaukset näkyvyydestä ja laajemmasta yleisöstä eivät lämmittäneet, koska meillä oli molempia jo liikaakin. En halua olla mikään Suomen suurin ja suosituin. Olen tyytyväinen, jos voin tehdä tätä lopun elämääni niin kuin nyt teen.
Omakustanteen tekijällä on monta roolia
Hänen täytyy olla yhtä aikaa artisti, liikemies ja myyjä. Tai pikemminkin täytyisi – Nousiainen kuittaa, ettei hän ainakaan ole ”minkään sortin rahamies tai markkinoija”.
– Onneksi ihmiset ovat tykänneet musiikistani. Ei ole tarvinnut pahemmin pelleillä mainosten ja itsensä myymisen kanssa.
Vaikka äänitteet painetaan myytäväksi, Nousiainen sanoo, ettei juuri ajattele onnistumista tai menestymistä.
– Nykyään kai tulee jonkin verran ajateltua myyntejäkin, mutta tämä touhu on kuitenkin niin pientä, että tuotoista ei tarvitse paljon huolta kantaa, ne kun eivät kovin häävejä ole. Pystyn elättämään itseni musiikilla jotenkuten, mutta merkittävimmät tulot tulevat keikoista.
Onnistumisen ja epäonnistumisen elämyksiä saa sellainenkin omakustantaja, joka ei tavoittele kaupallisia voittoja.
– Toisen soololevyni vinyyliversion kanssa meni liki kaikki päin persettä. Erehdyin käyttämään aloittelevaa halpapainoa ja huomasin liian myöhään, että sekä kaiverruksessa että prässäyksessä oli vikaa. Jouduin vetämään koko painoksen markkinoilta.
– Koska ajattelin, että ihmiset tarvitsevat rahoilleen kunnon vastineen, kaikki viallisen levyn ostaneet saivat tilalle uuden. Tämä tarkoitti sitä, että silloin, kun levyä olisi mennyt kaupaksi vaikka kuinka paljon, sitä ei saanut mistään. Korvaavien levyjen toimitus oli oma helvettinsä. Olen iloinen, että sain homman hoidettua.
Tästä opimme, että tietyissä tilanteissa ulkopuolinen julkaisija ja sen vakiintuneet toimintatavat voisivat helpottaa elämää. Merkitsisikö levytyssopimuksen allekirjoittaminen automaattisesti kompromissien tekemistä?
– Ei kai välttämättä. Se, minkälainen levy-yhtiö muuten on ja minkälaisia arvoja se edustaa, tietysti vaikuttaa jonkin verran. Täysin selvää on, että en voisi ikinä tehdä levyjäni ylikansallisille mediajättiosakeyhtiöille.
Itse tekemisessä on se hyvä puoli, ettei tarvitse harmitella toisten tekemiä virheitä.
– Kontrollifriikkiä ihmetyttää, jos jokin työvaihe, johon ei itse ole osallistunut, muuttaa lopputulosta jänniin suuntiin. Kun Räjäyttäjien levyjä julkaistiin USA:ssa, sieltä tuli aika erikoisiakin kansia. Tosin meidän kohdallamme muutaman sentin heitot mittasuhteissa eivät paljon haittaa.
Kun kaikki vastuu on omilla harteilla, on jaksettava olla tarkkana. Nousiainen myöntää olleensa itsekin leväperäinen.
– Kun annoin Huonoa seuraa -levyn cd-painoksen ja digiversion kavereiden julkaistavaksi, aika monen kappaleen nimi meni väärin, kun en viitsinyt kysyttäessä tarkistaa niitä. Usein porukka huutelee kappaleita keikoilla väärillä nimillä, mikä vähän hämmentää. Vaikka kuinka sanoisin, että tämän levytetyn kappaleen nimi on ”Meneehän se aika tässäkin” tai ”Roskalavojen rocktähti”, ne ovat heille “Meneehän se elämä tässäkin” ja Roskalavojen rokkitähti”, koska internetin totuus niin sanoo. Tuota kautta huomasin, miten paljon musiikkia kuunnellaan Spotifystä.
Kun ryhdytään tekemään äänitettä, ihan ensimmäiseksi tarvitaan jotakin julkaistavaa
Omakustanteen tekijällä on puolellaan se etu, että materiaalin laadun saa arvioida itse.
– Minulla julkaisukynnyksen ylittää materiaali, jolla on jotakin merkitystä, Nousiainen sanoo. – Hyvä-huono-akselilla en oikein osaa sitä ajatella.
Nousiaisen tapauksessa musiikki valmistuu samalla kun sitä taltioidaan. Äänitysstudio on hänelle säveltämisen ja sovittamisen työkalu. Hän ei tee demoja, vaan kappaleet löytävät lopulliset muotonsa äänitysprosessissa.
Studiossa hän ei välttämättä tee kaikkea itse. Räjäyttäjien levyjä on miksannut Risto Ylihärsilä, ja Nousiaisen uuden soololevyn miksaa Tuukka Tervo.
– Nyt tuntuu siltä, että enenevässä määrin tyydyn äänittämään ja editoimaan ja tekemään alustavan miksauksen, jonka pohjalta joku muu tekee lopullisen miksauksen ja masteroinnin.
Kun musiikki on valmista, prosessi voi jatkua monella eri tavalla.
– Voi kopioida hirmu tohinalla kotona epämääräisen kasan kasetteja, joita vaihdellaan kavereiden kanssa ja myydään keikoilla. Tai sitten voi suunnitella juttua pitempään ja tehdä julkaisu ”oikeiden yhtiöiden” tapaan. Ostin joskus kopiointilaitteen, jolla voi kopioida 16-kertaisella nopeudella neljä kasettia kerrallaan. Olen kopioinut sillä itselleni ja muille tuhansia kasetteja. Nykyään kuitenkin käytän yleensä muiden palveluja. 500–1000 kasetin painosta en jaksa enää kopioida itse.
Nousiainen sanoo, että omakustanteen tekemisen kaikki työvaiheet voivat olla työläitä tai helppoja. Artisti voi hikoilla yhtä paljon kappaleiden tekemisen, äänittämisen, miksaamisen ja kansien tekemisen kanssa. Nousiainen mainitsee tarvitsevansa jeesiä varsinkin levynkansien tekemisessä.
– En osaa vektorigrafiikkaa ja painoteknisiä ihmeellisyyksiä. Siinä apunani on yleensä puolisoni Sini Mäenpää. Myös Ville Pirinen on auttanut usein. Ektron kanssa yhdessä tehdyissä jutuissa apuna on Eetu Henttonen.
Ihan kaikesta hän ei ole edes halunnut hankkia ensi käden kokemusta.
– Markkinointia en ole juurikaan harrastanut, mutta se olisi varmasti kaikkein kauheinta. Ehkä kuitenkin markkinoin paljonkin keikkojen muodossa. Hyvä keikka lienee paras mainos. Niiden yhteydessä levyt myyvät itse itsensä.
Työläimmältä tuntuu kaikki tietokoneella tehtävä työ.
– Nykyäänhän on tapana tuoda itseään päivittäin esiin internetissä. Inhoan sosiaalista mediaa ja itsen esiin tuomista, vierastan koko sitä maailmaa erittäin paljon. Siksi teen siellä vain välttämättömän eli kerron keikoista ja tulevista julkaisuista, ja mitä uutta Jukan Musiikin nettikaupassa on tarjolla – kun muistan ja jaksan.
Levymyynnin laskiessa oheistuotteet ovat kasvattaneet merkitystään musiikkialan isoissa ympyröissä. Niiden tekeminen sopii myös diy-ihmiselle.
– Monet tekevät äänitteiden lisäksi tekstiilejä ja muita painotuotteita. Itse en ole siihen vielä lähtenyt, mutta luultavasti piakkoin alan tekemään paitoja, kasseja, badgeja ja muuta. Silkkipainohommat kiehtovat.
Milloin omakustanteen tekeminen on järkevä vaihtoehto?
Nousiainen sanoo, että jos tekee paljon keikkoja ja saa myytyä levyjään keikoilla, ei ole järkevää antaa levyään muiden julkaistavaksi.
– Huonoin tilanne on se, että artisti ei saa kuin muutaman tekijänkappaleen, ja levyt eivät kulkeudu ostajille, kun niitä ei saa keikoilta. Isompien tekijöiden mainostamat välttämättömät jakeluyhteydet eivät nykypäivänä paljon paina, kun Suomessa ei ole kuin kourallinen levykauppoja. Se määrä, mitä minun levyjäni myydään, kulkeutuu helposti kauppoihin keikkareissujen yhteydessä. Myös nettijulkaisut kannattaa tehdä itse.
Kun omakustanteen tekee, painosmäärää kannattaa harkita tarkkaan. Samaten sitä, missä äänitteet teettää.
– Jos soittaa paljon keikkoja ja aikoo tehdä niin vielä vuosien päästäkin, kannattaa julkaista niin iso painos kuin suinkin pystyy maksamaan ja varastoimaan. Yleensä tehdään aivan liian pieniä painoksia ja joudutaan myymään eioota. Painopaikka kannattaa valita laadun eikä hinnan mukaan. On hyvä tutkia netistä, minkälaisia kokemuksia paikoista on, ja kysellä paljon julkaisuja tehneiltä tyypeiltä, mitä paikkaa kannattaa käyttää.
Millainen budjetti äänitteen maailmaan saattamiseen tarvitaan?
Se riippuu siitä, onko tekeillä kasetti, cd, vinyyli vai nettijulkaisu.
– CD-julkaisusta selviää alle tonnilla. Vinyylipainoksiin saa uppoamaan useammankin tonnin riippuen määristä ja kansilla herkuttelusta. Pienen painoksen kasetti- tai CD-R-julkaisun voi tehdä melkein ilmaiseksi, kun piirtää kannet itse ja kopioi kasetit kierrätysnauhoille, joita löytyy kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta mielin määrin. Isompi painos on verrattavissa levyjulkaisuun.
– Kasettijulkaisuista otetaan usein pieniä, korkeintaan muutaman sadan painoksia, jolloin kappalehinta on korkea myyntihintaan nähden. Jos voisin tehdä levyjeni kasettipainokset uusiksi, tekisin niitä kaikkia saman tien vähintään tuhannen painokset. En näe järkeväksi pyytää kasetista kovin montaa euroa kappale. Joskus muistan pitäneeni pöyristyttävänä neljän euron hintaa, oma hinta kun oli kaksi euroa. Nyt hinta on ollut seitsemän euroa ja sisältänyt 24% arvonlisäveron.
Nettijulkaisua varten omakustantaja tarvitsee vain muutaman kymmenen euron pääoman.
– Siinä olen käyttänyt Tunecore-palvelua, jonka kautta musiikki menee useisiin striimauspalveluihin. Käytännössä kaikki tulot tulevat Spotifyn kautta. Se systeemi on hämärä, enkä oikein tiedä mitä siitä sanoisin. Olen ajatellut, että se on formaatti muiden muassa. Pääsevätpähän ihmiset peukalopeileineen kuuntelemaan tämmöistäkin käppästä rätinää.
Kuluja voi karsia miettimällä, mikä ei ole välttämätöntä ja mitä kaikkea voi tehdä itse.
– Jos vinyylijulkaisusta jättää pois kaiken ylimääräisen tilpehöörin, kuten neliväripainatuksen, aukeavat kannet ja liitteet, kulut tippuvat huomattavasti. Jos pystyy itse äänittämään, miksaamaan ja masteroimaan musiikkinsa, säästää hyvin paljon. Aina kannattaa tietysti miettiä sitä, saako omin avuin aikaan sellaisen lopputuloksen, johon on itse tyytyväinen. Jos saa, niin tietenkin kannattaa tehdä kaikki itse.
Omakustantajan on hyvä myös miettiä omia voimavarojaan
– Minä tykkään tehdä itse, työstää näitä ikään kuin puhdetöinä. Mielelläni julkaisisin enemmänkin, mutta aina eivät voimat riitä, Nousiainen sanoo. – On parempi ottaa rauhallisesti kuin tohista itsensä hengiltä.
Pähkinänkuoressa
- Jos äänitteet saa myytyä itse vaikkapa keikoilla, ne kannattaa myös julkaista itse.
- Tarvittava budjetti riippuu julkaisusta. Pieni määrä kasetteja on halpa tehdä, hulppea vinyylijulkaisu ei.
- Jos haluat karsia kuluja, mieti, mikä on välttämätöntä ja mikä ei, ja tee mahdollisimman monta työvaihetta itse.
- Mieti samalla, saatko itse tehdyksi sellaisen äänitteen, johon voit olla tyytyväinen, vai tarvitsetko ulkopuolista apua.
- Mikäli aiot jatkaa alalla pitkään, julkaise niin iso painos kuin voit.
- Mieti, mihin voimavarasi riittävät ja mikä käy liian raskaaksi.
Kirjoittanut: Ari Väntänen
Kuva: Sini Mäenpää
Lue myös
- Omakustanneäänitteen julkaiseminen
- Musiikin digitaalinen jakelu
- Tee-se-itse –promopaketti: julkaisun promoaminen medialle
Julkaistu: 16.2.2018
