Ensimmäisen live-keikan soittaminen on aina bändille suuri askel – se on asia joka kiehtoo, jännittää, hirvittää ja kummeksuttaa. Ennen kuin orkesteri kajauttaa ensimmäiset sointunsa yleisölle, on keikan eteen tehty suuri määrä ennakkotyötä ja valmisteluja sitä varten – näitä asioita on käsitelty jo manuaalin muissa osissa. Tämän osuuden tarkoituksena on valottaa muutamia live-keikkoihin liittyviä asioita, selventää siihen liittyviä käsitteitä, termejä, laitteita ja henkilöitä, auttaa orkestereita valmistautumaan live-tilanteisiin sekä ennen kaikkea kannustaa kaikkia viemään musiikkinsa treenikämpiltä keikkapaikoille.
Keikkapaikalle saapuminen
Keikkapaikalle kuuluu saapua ajoissa, selvin päin ja täynnä joustavaa asennetta – missään nimessä ei kuitenkaan anteeksi pyydellen ja luimuillen, mutta valmiina kaikenlaisiin erilaisiin tilanteisiin sekä yllätyksiin. Kannattaa muistaa se, että hyvin harvassa paikassa (ei oikeastaan missään) ollaan luontaisesti esiintyviä artisteja vastaan tai suhtauduta heihin negatiivisesti mutta silti “niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”. Kun pitää huolen siitä, että itse käyttäytyy rauhallisesti ja kohteliaasti, niin varmasti talon puolesta vastaanotto on myönteinen. Ja kannattaa myös muistaa, että elämme verrattain pienessä maassa, jossa sana – varsinkin negatiivinen sellainen – kiertää todella nopeasti eri yhteisöjen keskuudessa.
Paikan päällä ei välttämättä bändin saapuessa ole teknistä henkilökuntaa vielä paikalla. Siinä vaiheessa kannattaa tiedustella keittiö- tai ravintolahenkilökunnalta, josko orkesterin laitteet voi jotakin kautta tuoda sisälle ja mihin ne voi sijoittaa odottamaan. Jos vastausta ei tiedetä, ei tätä kannata lähteä arvailemaan itse, vaan odottaa sellaisen henkilön paikalle saapumista, jolla on vastauksia kysymyksiin. Odotellessa voi vaikka juoda kupin kahvia ja samalla selvittää, mihin kulkuneuvon voi pysäköidä kaluston siirtämisen jälkeen ja hoitaa siihen tarvittavat pysäköinti- ja ajoluvat. Kun tavaroiden tuomiseen on ohjeet, kannattaa kantaminen hoitaa ripeästi mutta juoksematta ja mahdollisia muita asiakkaita häiritsemättä. Monessa paikassa saattaa olla esimerkiksi lounastarjoilu käynnissä, ja on huomaavaista antaa ihmisille ruokarauha. Vaikka esiintymislava tässä vaiheessa olisikin jo näkyvissä ja näyttäisi tyhjältä, kannattaa malttaa lava-asettumisen kanssa kunnes siihen on lupa – saattaa olla, että teknisen henkilökunnan pitää päästä esimerkiksi lavan katossa oleviin lamppuihin tai lavan sivuilla oleviin säilytystiloihin käsiksi vielä ennen orkesterin varsinaista asettautumista. Voi myös olla että useamman orkesterin iltana jonkun toisen esiintyjän soundcheck on jo käynnissä. Myös tällöin kannattaa rauhallisesti ja hätiköimättä odotella asioiden valmistumista ja omaa vuoroa.
Keikkapaikalla on paljon ihmisiä, jotka liittyvät tavalla tai toisella bändin esiintymiseen. Paikan omistaja saattaa olla paikalla ihan vaan tarkkailemassa tilannetta ja aistimassa tunnelmaa. Keittiö- ja ravintolahenkilökunta pitää yleensä huolen orkesterin mahdollisista ruokailuista ja takahuonetarjoiluista. Isommissa tilaisuuksissa saattaa olla lavamanageri, joka kantaa vastuun ja päättää lavalla tapahtuvasta työskentelystä – aikatauluista, reiteistä, lava-asettumisesta sekä turvallisuudesta. Kaikkein lähimpänä bändiä on kuitenkin paikan tekninen henkilökunta. Yleensä tähän joukkoon lukeutuu ainakin yksi ääniteknikko, heitä voi olla ehkä toinenkin ja mahdollisesti paikalla saattaa olla valoteknikkokin. Jos he ovat nousseet pedistä oikealla jalalla, on heidän päämääränään tehdä bändin esiintymisestä sujuvaa, jouhevaa ja ennen kaikkea mukavaa. Live-esiintymisen onnistuminen on aina riippuvaista eri tahojen ja eri henkilöiden yhteisistä työsuorituksista – tämän vuoksi kannattaa itse pyrkiä toimimaan mahdollisimman joustavasti ja yhteistyökykyisesti kaikissa tilanteissa. Tätä samaa joustavuutta ja positiivista asennoitumista on myös kaikilla esiintyvillä artisteilla lupa odottaa muilta tapahtuman kanssa työskenteleviltä henkilöiltä.
Lavalle asettuminen ja soundcheck
Kun teknisten henkilöiden kanssa on puolin ja toisin esittäydytty, alkaa lavalle asettuminen. Kannattaa jo treenikämpällä pohtia valmiiksi se, missä järjestyksessä lavalla halutaan olla, jotta siihen ei kulu keikkapaikalla aikaa – tähän on mahdollisesti käytettykin etukäteen aikaa jo, jos keikkapaikalle on etukäteen lähetetty lavakartta ja kanavalista tai muita teknisiä dokumentteja. Lavasijoittelu ratkaisee paljon lavan akustisia kuunteluolosuhteita, joten kannattaa pohtia mahdollisimman tarkkaan, kuka missäkin on. Lisäksi tulee ottaa huomioon mahdolliset muun lavalla esiintyvät ryhmät, kuten toiset orkesterit, juontajat tai muut ohjelmanumerot. Kaikkien esiintyminen tilaisuudessa on lähtökohtaisesti yhtä tärkeää ja jokaiselle esiintyjälle pitää pystyä löytämään tämän tarvitsema tila lavalta. Tämän lava-asettelun tehostamisessa auttaa huomattavasti se, että omat laitteet on testattu ja esimerkeiksi kaapelit merkattu teipeillä jo valmiiksi treenikämpällä. Tällöin myös kaapelointi on mahdollista tehdä siistimmin ja huolellisemmin lavalle soittimia aseteltaessa.
Kun soittimia ja laitteistoa, eli backlinea, pystytetään lavalle, kannattaa se tehdä järjestelmällisesti ja ripeästi. Ei hätäillen, mutta ei myöskään turhia aikaillen. Äänilaitteiden suhteen kuuluu varmistaa paikan teknikoilta, mistä soittimille ja vahvistimille voi ottaa ns. backline-sähköä – jos vahvistin sattuu kytkeytymään esimerkiksi valojen himmennettyyn sähköön, tulee vahvistimesta mitä todennäköisimmin entinen. Kasausvaiheessa esimerkiksi rummut lyödä nopeasti läpi tai kitara- ja bassovahvistimista voi päästää lyhyen äänen toimintavalmiuden toteamiseksi, mutta tässä vaiheessa ei ole soundien etsimisen tai muun soittelun aika. Myöskään lähtökohtana ei pidä pitää sitä, että omista soittovälineistä otetaan irti kaikki mahdollinen teho, vaan tässä yhteydessä kannattaa nopeasti sovittaa äänenpainetaso ja efektit oikeiksi ja keikkapaikkaan sopivaksi. Backlinen kasaamisen jälkeen annetaan tilaa paikan teknikoille mikrofonien asettelua ja kytkemistä varten.
Kun mikrofonit on kytketty ja paikan tekninen henkilökunta on mahdollisesti koputellut ne läpi varmistuakseen järjestyksestä, on soundcheckin aika. Vaikka tämä äänenkoestus usein eteneekin soitin ja soittaja kerrallaan, on järkevää että kaikki asettuvat jo soundcheckin alussa soittopaikoilleen odottamaan vuoroaan. Tämä kannattaa tehdä sen vuoksi, että soundcheckia ei tehdä pelkästään yleisölle menevää ääntä varten, vaan soundcheckissa rakennetaan myös lavamonitoroinnilla soittajille heidän toivomansa olosuhteet. Lavalla on yleensä monitorikaiuttimia, tai joillakin soittajilla voi olla korvanappimonitorointi, joista jokainen kuulee haluamiaan asioita. Jos talon puolesta paikalla on yksi ääniteknikko, suorittaa hän yleensä monitorimiksaamisen salimikseriltä käsin. Keikkapaikalla voi olla myös erillinen teknikko ja monitorimikseri, joka tyypillisesti sijaitsee lavan sivussa, joka on tarkoitettu pelkästään lavamiksaamista varten. Tehtiinpä monitorimiksaaminen kummasta pisteestä tahansa, on oleellista olla paikallaan jo soundcheckin alussa, jotta voi esittää toiveitaan monitoroinnista vastaavalle teknikolle. Eli vaikka ei teknikoiden puolesta tulisikaan toivetta soittaa omaa instrumenttiaan, voi omaa vuoroaan odotellessa silti toivoa kuunteluunsa toisten instrumentteja, jos se on tarpeen.
Kun kaikki yksittäiset instrumentit on soitettu läpi, on usein aikaa ja mahdollisuus soittaa koko orkesterilla kappale tai pari läpi. Tämä tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi, sillä silloin olosuhteet ovat niin lähellä varsinaista esiintymistilannetta kuin mahdollista. Monitoroinnin toivomusten suhteen kannattaa miettiä tarkkaan, mitä haluaa kuulla. Joitain instrumentteja voi kuulla lavalla jo akustisestikin riittävän hyvin ja kaikki instrumentit eivät ehkä ole tarpeen omaa soittoa varten. Usein sanonta “vähemmän on enemmän” päteekin kuuntelun suhteen. Tämä on toki asia, jonka oppii parhaiten kokemuksen kautta, mutta kannattaa jo alusta asti pyrkiä kiinnittämään huomiota kuunteluolosuhteisiinsa. Kun soittaja kommunikoi kuuntelusta vastaavan teknikon kanssa, kannattaa toivomukset ja huomiot pyrkiä ilmaisemaan mahdollisimman selkeästi ja huomioiden sen, että teknikko ei välttämättä tunne orkesterin tuotantoa tai orkesterin jäseniä nimeltä. Toivomuksia ei siis kannata ilmaista siten, että “voitko nostaa mulle Jarskia vähän”, vaan mieluummin puhua instrumenttien ja lava-asettelun termein – “voitko nostaa mun kuunteluun tuon oikeanpuoleisen kitaristin kitaraa vähän” on tässä tilanteessa ymmärrettävämpi ja tehokkaampi tapa ilmaista asia.
Kuunteluolosuhteiden ja niiden tiedostamisen merkitys korostuu etenkin tilanteissa, joissa perusteelliseen soundcheckiin ei ole mahdollisuutta, vaan liikkeelle joudutaan lähtemään pelkällä ns. linjatsekillä (linecheck). Tämä tarkoittaa, että instrumentteja soitetaan ainoastaan sen verran, että teknikot toteavat signaalin saapuvan miksauspöytään ja että lavalla haluttu signaali kuuluu halutuista monitoreista. Edes äänentoiston PA:ta ei välttämättä voida avata saliin, sillä voi olla että käynnissä on esimerkiksi tilaisuus, joka ei mahdollista suuren äänen pitämistä. Eli linjatsekeissä vaaditaan vielä soundcheckiakin tarkempaa keskittymistä ja valppaana oloa.
Soundcheckin jälkeen kannattaa sopia teknisen henkilökunnan ja muiden esiintyvien orkesterien kanssa siitä, kuinka paljon bändin laitteita voi jättää soundcheckin jälkeen niille sijoilleen ja kuinka paljon puretaan pois tieltä. Esimerkiksi jo alusta asti riittävän taakse kasatut kitara- ja muut vahvistimet ehkä voi jättää paikoilleen, mutta esimerkiksi lavan etureunan pedaalit ja soittimet yleensä kannattaa siivota pois. Sen jälkeen joko takahuoneeseen tai kotiin odottelemaan soiton alkua – kannattaa kuitenkin jättää jonkun bändin henkilön yhteystiedot esimerkiksi ääniteknikoille ja ottaa varmuuden vuoksi jonkun heistäkin puhelinnumero talteen.
Jos orkesterilla ei ole omia ääniteknikoita matkassa, soundcheckin jälkeen on järkevää käyttää hetki aikaa keskustelemiseen niiden henkilöiden kanssa, jotka keikan aikana työskentelevät miksauspöytien ääressä. Paikan teknikoilla ei välttämättä ole ollut aikaa tai mahdollisuutta tutustua orkesterin tuotantoon etukäteen, ja varmasti on hyödyllistä vaihtaa heidän kanssaan muutama sana tavoiteltavasta soundimaailmasta, mahdollisista soolo-osuuksista sekä muista musiikin sisällön kannalta merkittävistä seikoista. Teknikoita kiinnostavat myös monet sellaiset seikat, jotka orkesterille itselleen tuntuvat itsestään selviltä – kumpi mahdollisesta kahdesta kitaristista soittaa soolon, mitä syntetisaattoriosuuksia soitetaan livenä ja mitkä tulevat mahdolliselta kovalevyltä tai taustanauhalta sekä se, millaisessa balanssissa lead-laulun pitäisi olla mahdollisiin taustalauluihin nähden. Talon miksaajille ei toisaalta kannata tai saa antaa liian tarkkoja tai “iskulleen meneviä” vaatimuksia, vaan sellaisen musiikillisen sisällön kohdalla kannattaa pyrkiä saamaan mukaan orkesterin oma teknikko.
Itse keikka
Jos keikkapaikalta poistutaan checkin jälkeen, takaisin paikalle kannattaa tulla hyvissä ajoin ennen oman soiton alkua. Tämä jo senkin takia, että toki mahdollisten aiempien orkesterien soittoa on mukavaa kuulla ja toimia heidän yleisönään. Mutta tärkeää ajoissa saapuminen on myöskin oman esityksen valmistelua varten. Jos aiemmin soittaa toinen bändi, kannattaa heidän lopetettuaan kysyä, voiko auttaa tavaroiden pois kantamisessa tai muissa asioissa – vasta, kun edellinen esiintyjä on poistunut lavalta, voidaan omia laitteita tuoda paikoilleen. Tämäkin kannattaa tehdä järjestelmällisesti, siististi ja ripeästi mutta hosumatta.
Jos mahdollista, voi esimerkiksi kitarat virittää jo aikaisemmin ja asettaa johonkin odottelemaan soiton alkua. Sitten vielä settilistat, käsipyyhkeet ja pari vesipulloa lavalle valmiiksi ja odottelemaan soiton alkua. Tärkeintä on, että soitto alkaa silloin kun sen aika on – mahdollisille yllättäville teknisille vioille ei tietenkään voi mitään ja ne kuuluu korjata ennen esiintymistä, mutta aloituksen tahallinen venyttäminen ei ole kenenkään etu, ei yleisön, ei muiden esiintyjien, ei henkilökunnan eikä loppujen lopuksi oman orkesterinkaan. Sitten, kun esirippu aukeaa tai intronauha soi, on hauskanpidon aika.
Keikalla olosuhteet eivät kuitenkaan aina ole tismalleen samat kuin soundcheckissa. Yleisöä on tullut paikalle ja pelkkä sen aiheuttama adrenaliini vaikuttaa oman pään toimintaan – kuunteluolosuhteet tuntuvat erilaisilta, omat soundit saattavat tuntua erilaisilta ja ennen kaikkea yleisön luoma tunnelma auttavat panostamaan esiintymiseen entistä suuremmalla energialla. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että esimerkiksi kuunteluolosuhteiden korjaaminen soiton lomassa on mahdollista ja toki omista olosuhteista kannattaa pyrkiä tekemään mahdollisimman mukavat. Muistamalla samat täsmällisyys- ja yksiselitteisyyden periaatteet voi monitorointiin liittyviä toivomuksia esittää teknikolle. Tässä eivät välttämättä mystiset viittilöinnit ja käsimerkit aina ole riittävän selkeitä, vaan kannattaa esimerkiksi soiton lomassa käydä lavan sivussa ilmaisemassa toiveensa monitorimiksaajalle tai kertoa toivomukset ihan reilusti mikrofoniin, jos kuunteluasiat hoidetaan salimikseriltä.
Olennaista on myös, että vaikka fiilis nousee ja yleisö hurraa mukana, ei omien soittimien ääniä kannata lähteä radikaalisti muuttamaan soundcheckin aikaisista säädöistä – arvaamattomat volumen nousut tai yllättävä maailmankaikkeuden suurin särö saattavat aiheuttaa hankaluuksia niin salimiksauksessa kuin monitoroinnissakin. Ja ylipäätään keikan aikana kaiken toiminnan pitäisi olla mahdollisimman harkittua ja hienovaraista. Yllättäviä tilanteita tulee myös varmasti ja niihin pitäisi pystyä varautumaan. Soittojohto saattaa tulla tiensä päähän ja tätä varten kannattaa muutama varapiuha käden ulottuvilla. Samoin huiman kitarasoolon temmellyksessä kieli saattaa katketa, eikä tällöin välttämättä ole aikaa kielenvaihdolle vaan varakitaran pitää olla valmiiksi vireessä läheisessä telineessä.
Kun setti on hyvin suunniteltu ja harjoiteltu, niin se sujuu todennäköisesti ilman ylimääräisiä katkoksia ja hämmennyksiä ja loppuu ajallaan ja ehkä jopa pari minuuttia etuajassa – on ihan normaalia että livetilanteessa tempot ovat hieman napakampia kuin treenikämpällä. Voi olla että yleisö on niin hurmioissaan, että tahtoo ylimääräisen numeron. Jos tähän on aikaa, niin encoren pitää olla jo valmiiksi huomioitu ja mieluiten sellainen kappale, joka ei kuulu varsinaiseen settiin. Toki voi jonkun kappaleen soittaa uudestaankin, mutta yleisölle on kiinnostavampaa kuulla joku kappale joka ei ole tuttu aiempaa illalta. Missään nimessä ei encore-kappaletta kannata lähestyä sellaisella ajatuksella, että “mennään ja jammaillaan vähän” – jos soitettavaa ei ole, niin yleisölle voi osoittaa kiitoksensa ja arvostuksensa vaikka käymällä vaan kumartamassa koko orkesterin voimin lavalla vielä kerran.
Keikan jälkeen
Kun viimeinen sointu on vaimennut ja pulssi laskenut hieman, on vielä kuitenkin töitä tehtävänä. Jos illan ohjelmassa on luvassa vielä muitakin orkestereita, täytyy myös heidän työtään ja esiintymisen aloittamista pyrkiä helpottamaan mahdollisimman paljon. Lavalta täytyy tällaisessa tapauksessa mahdollisimman ripeästi siistiä muiden esiintyjien tarvitsema tila ja omia välineitä siirtää lavan sivuun tai lavalta pois henkilökunnan kanssa ennalta sovittuun säilytyspaikkaan. Vasta kun seuraava esiintyjä aloittaa oman settinsä, voidaan rauhoittua ja keskittyä kuuntelemaan muiden soittoa sekä nauttimaan oman, hyvin sujuneen keikan tuomista tunnelmista.
Tässä vaiheessa täysi-ikäiset voivat jo halutessaan korkata myös voimakkaampia juomia, mutta aina kannattaa huomioida myös se, että laitteet ja soittimet pitää hoitaa keikkapaikalta takaisin treenikämpälle. Voi olla, että tapahtumapaikka ei ole auki seuraavan päivänä tai aukeaa sen verran myöhään, että soittimien nouto silloin ei enää ole aikataulullisesti mahdollista. Tällöin kannattaa jaksaa puurtaa vielä sen verran, että kaikki orkesterin omat tavarat ovat ainakin autossa valmiin seuraavaa päivää varten tai jopa viedä takaisin treenikselle, jos matka on järkevä – kaikkeen tähän saatetaan vielä tarvita joku ajamaan autoakin… Jos laitteiden nouto saadaan sovittua seuraavalle päivälle ilman, että se haittaa keikkapaikan toimintaa, niin ilta on valmis juhlaa varten – koko ajan pitää kuitenkin huolehtia siitä, että myös seuraavana päivänä ollaan sovitussa paikassa sovitulla kellonlyömällä eikä kukaan joudu turhaan odottelemaan.
Myös kaikki itse keikan jälkeiseen toimintaan liittyvät toimenpiteet ja “jälkipyykki” kannattaa hoitaa järjestelmällisesti, ripeästi ja kaikki muut ihmiset huomioiden – tällöin kaikille tahoille jää esiintyneestä orkesterista hyvä kuva ja positiivinen muisto ja tällöin seuraavan keikan saaminen on taas kerran hieman helpompaa.
Kirjoittanut: Klas Granqvist
