Studiotyöskentelystä, äänityksistä, miksauksista sekä äänilaitteista voisi keskustella ja väitellä loputtomiin. Ihmiset ovat melko harvoin täysin samaa mieltä näihin liittyvistä asioista, eikä kenenkään mielipidettä voi pitää täysin oikeana tai vääränä. Tässä aihepiirissä absoluuttiset totuudet ovat hyvin harvassa, ja siksi tämä kotistudiota käsittelevä teksti onkin kirjoitettu nimenomaan omien kokemusteni ja mielipiteideni pohjalta. Toivottavasti saat tekstistä irti jotain hyödyllistä ja jatkat sen jälkeen tiedon hankkimista myös muista lähteistä, jotta voit muodostaa ja jalostaa juuri omia näkemyksiäsi.
Kotistudio – studio kotona?
Kotistudioita hyödynnetään äänitetuotannossa nykyään kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Nykytilanteeseen on ollut myötävaikuttamassa muun muassa äänittämiseen ja äänenkäsittelyyn käytettävien laitteiden ja ohjelmistojen kuluttajahintojen lasku. Markkinoilta löytyy nykyään erittäin laaja valikoima myös harrastajan budjetille sopivia laitteita ja ohjelmistoja, joilla on mahdollista saada laadukasta äänitysjälkeä aikaan kotioloissa. Kotistudioissa työskenteleminen on itse asiassa yleistynyt jossain määrin myös kaupallisissa tuotannoissa, mistä hyvänä tuoreena esimerkkinä Anssi Kelan uusin albumi (2013), joka on äänitetty suurelta osin Anssin omassa kotistudiossa. Nousussa on myös trendi, jossa ainoastaan rumpuäänitykset tehdään kaupallisessa studiossa ja muut soittimet äänitetään esimerkiksi kotistudiossa tai treenikämpällä.
Miten kotistudio sitten oikein eroaa ns. ”kaupallisesta” studiosta? En aio vertailla kotistudion ja kaupallisen studion paremmuutta, mutta tehdäänpä silti yksinkertaistettu ja hieman yleistäväkin vertailu erojen havainnollistamiseksi:
Tyypillinen kotistudio
- Sijaitsee yleensä tilassa, jota käytetään pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen kuin studiotyöskentelyyn.
- Käytössä on yleensä yksi huone.
- Tila ei ole akustisesti ideaali kriittiseen kuunteluun.
- Käytössä on pienellä budjetilla hankittu melko rajallinen laitteisto ja ohjelmisto.
- Tilan koko ja/tai esimerkiksi naapurit saattavat rajoittaa kovaäänisten äänilähteiden äänittämistä.
- Käytetään pääasiassa harrastustoimintaan, esimerkiksi omien demojen tekemiseen.
Tyypillinen kaupallinen studio
- Tilat ovat erityisesti studiotyön tarpeita varten rakennettu tai remontoitu, eli tilojen mitat, muodot ja pintamateriaalit ovat tarkoituksenmukaisia.
- Tilojen akustiikkaan on kiinnitetty paljon huomiota, usein akustiikan ammattilaisen avustamana.
- Käytössä on useampi kuin yksi huone ja kunkin tilan akustiikka on saatettu räätälöity erilaisia äänittämisen ja/tai kuuntelemisen tarpeita varten.
- Käytössä on laaja valikoima ammattitason laitteita ja kattava ohjelmisto.
- Tilojen koko riittää hyvin myös esimerkiksi rumpujen äänittämiseen.
- Voimakkaatkaan äänilähteet eivät ole ongelma, sillä tilat ovat joko äänieristettyjä tai naapureita ei ole.
- Studio on omistajansa elinkeino.
Kotistudio kuunteluympäristönä
Asuinhuoneistoissa on tyypillisesti melko epäedullinen akustiikka tarkkaan ja kriittiseen kuuntelemiseen. Miksaaminen saattaa olla hyvin haastavaa kaiuttimia käytettäessä, sillä tyypillinen asuinhuone yleensä vääristää kuuntelua korostamalla tiettyjä taajuuksia luonnottoman paljon. Ongelman voi kiertää työskentelemällä kuulokkeilla, jolloin on tärkeää sijoittaa niiden laatuun.
Tavanomaisesta asuinhuoneestakin voi parhaassa tapauksessa saada kelvollisen kuunteluympäristön, mikäli tilaan mahtuu kehittelemään kotikutoisia akustointiratkaisuja. Onnistuakseen täytyy osata kiinnittää huomionsa oikeisiin asioihin. Ongelmaksi muodostuu käytännössä aina huoneen liian suuri sointi ja runsaat heijastukset. Asuinhuoneesta ei tavallisesti saa tehtyä vahingossakaan liian kuollutta tilaa kriittistä kuuntelemista varten. Syvälliset akustiikkaopinnot eivät onneksi ole tässä yhteydessä välttämättömyys, vaan alkuun pääsee muutaman perusasian avulla ilman sen kummempia rahallisia panostuksia:
1. Mitä tyhjempi huone, sitä enemmän se soi
Huoneessa on hyvä olla massaa, joka imee ääntä ja siten vaimentaa huoneen jälkikaiuntaa. Esimerkiksi sohva tai täysi kirjahylly ovat hyödyksi huoneen akustiikalle. Yleispätevä sääntö on, että mitä suurempi massa esineellä on, sitä matalampia taajuuksia se pystyy imemään. Jokseenkin yleiseksi muodostuneesta tavasta ripustaa kananmunakennoja seinille ei siis ole juurikaan hyötyä kennojen keveyden vuoksi. Esimerkiksi matot lattiassa ovat huomattavasti hyödyllisempiä. Mikäli mahdollista, mattoja voi ripustaa seinille lisädemppaukseksi, ja mitä paksummat verhot huoneessa on sitä parempi.
2. Epätasaiset pinnat hajottavat ääntä
Kuuntelua tasoittaa, mikäli huoneessa on paljon erilaisia pintoja ja muotoja, jolloin useille eri taajuuksille on sekä ääntä hajottavia että vaimentavia pintoja huoneen taajuusvasteen tasoittamiseksi. Vaikka periaatteessa kaikki epäsäännöllisen muotoiset esineet voivat olla hyödyksi, tässäkin tapauksessa suurempi massa on parempi.
3. Jos ripustat, jätä tyhjää tilaa
Ripustettavien esineiden (esim. mattojen) ja seinän väliin on hyvä jättää ilmarako, mikäli se on mahdollista. Ripustetun esineen ja seinän väliin jäävä tyhjä tila tehostaa ripustetun esineen kykyä vaimentaa sointia ja heijastuksia.
Jos budjetti sallii, kannattaa hyödyntää myös ”oikeita” akustointimateriaaleja. Esimerkiksi kaiuttimien alle suosittelen hankkimaan erityisesti siihen tarkoitukseen suunnitellut vaahtomuovista tehdyt alustat. Erilaisiin käyttötarkoituksiin suunniteltuja akustointituotteita on markkinoilla todella paljon, ja niiden oikeanlaisesta käyttämisestä löytyy kattavia ohjeistuksia internetistä etsimällä, joten emme perehdy niihin tässä yhteydessä sen kummemmin.
Kaiuttimilla työskennellessä on suuri merkitys myös kaiuttimien sijoittelulla ja kuuntelijan sijainnilla suhteessa niihin. Mahdollisimman tarkan kuuntelun saavuttamiseksi kaiuttimien ja kuuntelijan tulee muodostaa tasakylkinen kolmio oheisen kuvan mukaisesti. Lisäksi kannattaa huomioida, että kaiuttimen ”pillin”, eli korkeita ääniä toistavan elementin, on hyvä olla kuuntelijan korvien korkeudella.
Jos ja kun kotistudion tila ei kuitenkaan ole ihanteellinen kriittiseen kuunteluun, saavutetaan seuraavaksi paras tilanne tuntemalla oman kuunteluympäristön ja omien laitteiden soundi läpikotaisin. Oli valintasi sitten kuulokkeet tai monitorikaiuttimet, kannattaa käyttää runsaasti aikaa erilaisten äänitteiden ja omien töidesi kuunteluun kotistudioympäristössäsi. Näin opit tuntemaan olosuhteesi kuin omat taskusi. Miksaustyössä myös oman työn jatkuva vertaaminen muuhun itselle erittäin tuttuun musiikkiin asettaa miksausjälkesi kontekstiin ja helpottaa päätösten tekemistä huomattavasti. Esimerkiksi miksauksen kirkkauden arvioiminen on erittäin vaikeaa, jos sitä ei vertaa tuttuun tai hyväksi todettuun kirkkaustasoon. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että jos vertaat miksaustasi kaupallisiin julkaisuihin, vertailukohtasi on normaalisti jo masteroitu tuotos. Tärkeää on myös kuunnella kumpaakin yhtä lujalla äänenvoimakkuudella. Muutoin helposti johtaa itseään harhaan, sillä lujemmalla soiva musiikki saattaa kuulostaa jo pelkän äänenvoimakkuutensa ansiosta paremmalta.
Oma kotistudioni sijaitsee tällä hetkellä kerrostalossa todella pienessä, osittain betoniseinäisessä huoneessa. Tila on kriittisen kuuntelun ja miksaustyön kannalta melko epäedullinen runsaiden heijastumien sekä erityisesti bassotaajuuksien ja alempien keskitaajuuksien luonnottomien korostumien vuoksi. Tilaan ei myöskään mahdu tekemään tarpeeksi akustiikkaa parantavia ratkaisuja, joten olen päätynyt työskentelemään pääasiassa kuulokkeilla. Ensiarvoisen tärkeää oli löytää oikeanlaiset kuulokkeet, joilla jaksaa työskennellä pitkiäkin aikoja ja joiden taajuusvaste on sopivan tasainen. Kaiuttimia käytän vain silloin tällöin saadakseni erilaista näkökulmaa. Silloinkin vertaan miksaustani jatkuvasti johonkin itselleni tuttuun miksaukseen, jotta pystyisin arvioimaan päätöksiäni paremmin. Referenssimateriaalin avulla heikommassakin kuunteluympäristössä pystyy jotenkuten toimimaan.
Kotistudio äänitysympäristönä
Skenaario 1 – Kerrostalossa hipihiljaa
Uskoisin, että ainakin kerrostaloissa sijaitsevissa kotistudioissa äänitetään eniten suoraan linjaan kytkettäviä kitaroita ja bassoja, jolloin meluava vahvistin ei muodosta uhkaa naapurisovulle. Jos vielä ottaa asiakseen työskennellä kuulokkeiden kanssa, jäljelle jää ainoastaan instrumentin oma akustinen ääni, jonka ei pitäisi häiritä edes niitä kaikkein tarkkakorvaisimpia naapureita. Näissä tapauksissa vahvistimen sijaan käytetään tietokoneohjelmistoja soittimen yleissoundin luomiseen, eli käytännössä simuloidaan vahvistimen ja kaiuttimen käyttäytymistä. Joidenkin ulkoisten äänikorttien mukana tulee jopa oma ohjelmisto, joka jäljittelee erilaisia kitara- ja bassovahvistimia. Vahvistinsimulaatioiden avulla tosin pystyy kaiuttimiakin käyttämällä työskentelemään melko hiljaisella äänenvoimakkuudella. Vahvistinsimulaatioilla voi saada aikaan varsin laadukasta ja vakuuttavan kuuloista jälkeä. Simulaatiot saattavat kuitenkin kuulostaa hieman elottomilta verrattuna hyvin äänitettyyn oikeaan vahvistimeen. Myös kiinteällä mikrofonilla varustettua akustista kitaraa voi äänittää suoraan linjaan, mutta yleensä soundi on sellaisenaan kolkko ja luonnottoman kuuloinen.
Skenaario 2 – Hiljainen äänilähde tilassa
Esimerkiksi akustista kitaraa tai hiljaisia lauluosuuksia mikrofonilla äänittäessä on hyvä huolehtia, että soitto- tai laulusuoritus saadaan talteen ilman merkittäviä ulkopuolisia vuotoja. Monitorikaiuttimien käyttäminen kuunteluun samassa tilassa, jossa soittaja soittaa, on käytännössä mahdotonta. On siis käytettävä kuulokekuuntelua, jolloin on hyvä muistaa, että mikäli tausta pauhaa kuulokkeista lujalla, voi ääni vuotaa mikrofoniin asti. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa, joten kannattaa käyttää soittajalla/laulajalla mahdollisimman sulkevia kuulokkeita vuodon estämiseksi sekä mitoittaa kuunteluvoimakkuus tilanteeseen sopivaksi. Mikäli mahdollista, soittajan/laulajan voi laittaa erilliseen huoneeseen, mikä puolestaan mahdollistaa kaiuttimien käyttämisen äänittäjän kuunteluun nauhoituksen aikana.
Skenaario 3 – Voimakas äänilähde tilassa
Kitaravahvistimen tai bassovahvistimen äänittäminen kerrostalossa on harvoin hyvä ratkaisu, sillä voimakas äänilähde asettaa omat haasteensa, vaikka seinän takana ei naapureita olisikaan. Esimerkiksi viereisessä huoneessa pauhaava vahvistin saattaa vuotaa seinän läpi niin vahvasti, että kuunteleminen kaiuttimilla hankaloituu tai on jopa mahdotonta. Luonnollisesti yksi vaihtoehto on käyttää äänitysvaiheessa kuulokekuuntelua vaimentamaan vahvistimen aiheuttamaa vuotoa. Jos ulkopuolinen vuoto saadaan tarpeeksi vaimeaksi, on kuulokkeisiin helpompi rakentaa sopiva kuuntelubalanssi äänitettävän äänilähteen ja taustan välille.
Kitaravahvistimelle ja mikrofonille voi näppärästi rakentaa ”majan”, mikäli käytettävissä on esimerkiksi täkkejä, mattoja tai muuta vastaavaa materiaalia. Näin vahvistimen vuotoa saa hieman vaimennettua ja myös mikrofonin poimima huoneen sointi vähentyy suhteessa suoraan vahvistimesta tulevaan ääneen, jolloin äänilähde saadaan taltioitua ”kuivempana”.
Mikäli on niin onnekas, että omistaa tilan, jossa voi äänittää rumpuja, pääsee edullisella rumpumikkisetillä hyvin alkuun äänitysten kanssa. Rumpuja äänitettäessä on tärkeää pystyä luomaan soittajalle mukavat olosuhteet tasapainoisen kuuntelun avulla. Näin rumpalin on mukava soittaa taustan päälle. Apuna voi käyttää rumpalilla esimerkiksi vahvasti vaimentavia kuulokkeita, jolloin tausta on helpompi saada kuulumaan hänelle. Avoimen mallisia kuulokkeita käytettäessä tausta saatettaisiin joutua nostamaan rumpalille niin lujalle, että se aiheuttaisi jo kuulovaurioita tai vähintäänkin epämukavuutta. Mikäli rumpalilla sattuu olemaan keikkakäyttöön hankitut korvamonitorit, voi niitä hyvin hyödyntää myös studiossa.
Rumpusetti on niin monesta osasta muodostuva instrumentti, että tasapainoisen kokonaisuuden nauhalle saaminen ei ole studiotyöskentelyssä se kaikkein helpoin homma. Ennen kuin alkaa sijoitella mikrofoneja, on syytä pyrkiä luomaan äänilähteestä itsestään mahdollisimman hyvän kuuloinen soundi käytettävässä tilassa. Tähän vaikuttaa tilassa olevan rumpusetin sijainnin lisäksi erityisen paljon rumpujen vireet ja kalvot. Olen huomannut, että virittämiseen kannattaa todellakin käyttää aikaa ja vaivaa. Mikäli rumpusetti kuulostaa hyvältä tilassa kuunneltuna, on hyvä mahdollisuus, että se kuulostaa hyvältä myös mikitettynä. Toimiva vire saattaa vaihdella yllättävän paljon kunkin tilan ominaissoinnin mukaan, joten treenikämpällä hyvän kuuloiseksi viritetyt rummut eivät välttämättä kuulosta hyvältä samassa vireessä, jos ne viedään vaikkapa mökille äänityksiin.
Materiaalia muualla
Äänittämisestä ja miksaamisesta on kirjoitettu mieletön määrä kirjoja, joiden tyyli vaihtelee kuivakan teknisestä aina käytännönläheiseen ja hyvin havainnollistavaan. Suosittelen valitsemaan aluksi teoksia, joissa käsitellään aihetta kotistudiossa tai pienemmässä studiossa työskentelyn näkökulmasta. Seuraavaksi esittelen muutamia hyödyllisiksi ja kehittäviksi kokemiani kirjoja sekä videojulkaisuja. Listaus on erittäin subjektiivinen, sillä se on kasattu täysin omien kokemusteni pohjalta. Valitettavasti parhaiksi toteamani julkaisut ovat englanninkielisiä. Mikäli haluaa kuitenkin lukea suomenkielistä tekstiä, on tarjolla ainakin Pekka J. Mäkelän ja Kivi Larmolan kirja Oma studio ja äänittämisen taito sekä Silja Suntolan kirjoittama Luova studiotyö.
KIRJA: The Producer´s Manual (Sample Magic)
Sound On Sound -lehden päätoimittaja Paul White on koonnut kirjaansa monipuolisen paketin äänittämisestä ja miksaamisesta. Merkittävää kirjassa on, että se keskittyy erityisesti kotistudioympäristöön. Tavanomainen äänitetuotannon historiaa käsittelevä johdanto on puristettu tiiviiseen pakettiin. Samalla käydään läpi klassista laitteistoa, mikä antaa hyvää pohjaa nykypäivän äänenkäsittelyn ymmärtämiseen. Teos on varustettu runsaalla määrällä värikuvia ja hyviä havainnekuvia, jotka tekevät lukemisesta kevyempää ja asian sisäistämisestä helpompaa.
KIRJA: Mixing Secrets for the Small Studio (Focal Press)
Sound On Sound -lehdessä julkaistavien Mix Rescue -artikkeleistaan tuttu Mike Senior perehdyttää lukijaa miksaamisen saloihin. Teos keskittyy erityisesti siihen, miten tyypillisessä kotistudiossa ja pienen budjetin kalustolla voidaan saada aikaiseksi kaupallisiin julkaisuihin verrattavia miksauksia. Verrattuna The Producer´s Manualiin kyseinen kirja on aavistuksen teknisempi ja syväluotaavampi. Suosittelen lukemaan tätä siinä vaiheessa, kun on jo ehtinyt tekemään muutaman miksauksen.
VIDEO: Multi-Platinum Mixing with John Merchant (Multi-Platinum.com)
Muun muassa Michael Jacksonin, Celine Dionin ja Lenny Kravitzin kanssa työskennellyt John Merchant miksaa tällä noin kahdeksan tuntia kestävällä videolla kokonaisen kappaleen alusta loppuun selostaen työskennellessään mitä tekee. Videolla Merchant käyttää Pro Toolsia, ja ruudun alareunassa näkyy koko ajan mitä näppäimiä Merchant painelee. Mikäli on Pro Toolsin käyttäjä, videota katsellessa oppii samalla lähes huomaamatta käteviä pikakomentoja. Video on erittäin opettavainen myös muiden ohjelmistojen käyttäjille. Samat työtavat pätevät valtaosin kaikissa ohjelmissa, vaikka komennot hieman erilaisia olisivatkin. Tämä video kannattaa ehdottomasti katsoa ja kuunnella samalla setillä jolla miksaa itse, jotta hahmottaa parhaiten mitä tapahtuu. Samalla oma kuunteleminen voi kehittyä yllättävän paljon. Videon pitkän keston vuoksi se kannattaa katsoa itselle sopivan mittaisissa osioissa. Saman kappaleen editoinnista ja masteroinnista on myös tarjolla omat videopakettinsa, joihin voi halutessaan tutustua. Kyseisen firman katalogista löytyy myös kattava paketti äänittämisestä huipputeknikoiden opastuksessa.
VIDEO: Mixing Rock with Kenny Gioia (Groove3 Inc.)
Kenny Gioia rakentaa miksaussession, siistii raitoja, korjailee pieniä asioita bändin suorituksesta ja miksaa rock-kappaleen lähes seitsemän tunnin videollaan. Hän selostaa työskennellessään, mitä ja miksi milloinkin tekee samaan tyyliin kuin John Merchant. Gioian miksaustapa on kuitenkin hyvin erilainen kuin Merchantin, joten tästä videosta saa hieman erilaista näkökulmaa omaan tekemiseensä.
VIDEO: YouTuben ihmeellinen maailma
Jos jokin tietty asia äänittämisessä tai miksaamisessa herättää kummastusta, kannattaa kokeilla onneaan myös YouTuben ilmaisvideoiden maailmassa. Jos esimerkiksi taustalaulujen istuttaminen miksaukseen tuottaa ongelmia, voi hakea vaikka sanoilla ”mixing backing vocals”. Tällä hakutermillä eteen tulee esimerkiksi maailmanluokan miksaaja Dave Pensadon tutorial-video sekä lukuisia muita opettavaisia videoita. YouTuben ongelma piilee kuitenkin siinä, että tarjontaa on paljon ja joukossa on myös paljon huonoja opetusvideoita, joten oma informaatiosuodatin kannattaa pitää hieman normaalia tiukemmalla. Ilmaisena vaihtoehtona se kuitenkin houkuttelee näkemään hieman vaivaa ja etsimään omaan tiedonjanoon sopivia videoita.
MUU: Muiden harrastajien ja ammattilaisten työskentelytavat
Kannattaa keskustella muiden äänityksiä ja miksauksia tekevien ihmisten kanssa mahdollisimman paljon. On myös erittäin kehittävää äänittää tai miksata yhdessä muiden kanssa. Kun kuulee tai näkee muiden työskentelyä, voi siitä poimia ja jalostaa itselleen uusia työtapoja ja siten laajentaa omaa osaamistaan. Pikkuhiljaa jokaiselle alkaa muodostua oma tyylinsä, joka tietenkin kehittyy entisestään ajan myötä ja uusia asioita oppiessa. Jos joskus tarjoutuu tilaisuus päästä seuraamaan jonkun kokeneen konkarin sessiota, kannattaa mahdollisuuteen ehdottomasti tarttua.
Lue myös:
- Kotistudion laitteisto – pienellä alkuun
- Lue myös Karri Kallion blogikirjoitus aiheesta ”Studioharrastukseni”
Kirjoittanut: Karri Kallio
Kuva: Afa Vuotila
Julkaistu: 9.9.2013
