Rytmikorjaamon vaikutussäteeltä on viime vuosina noussut poikkeuksellinen kattaus valtakunnallisesti ja osittain myös kansainvälisesti operoivia valotaiteilijoita. Vähäiselläkin tilanteen valaisulla voimme todeta tämän pienen mutta värikkään ryhmän värittäneen seikkailuja ainakin seuraaville yhtyeille ja artisteille: Chisu, CMX, Lordi, PMMP, Samuli Putro, Tiktak, Uniklubi, Nicole ja Sara. Merkittävää on ollut myös samaisten kavereiden panos syrjäisten, pieniä veneitä kuhisevien poukamien valaisussa – alueiden, jotka ovat vielä suurilta massoja kuljettavilta aluksilta piilossa. Osaa miehistä on nähty nimittäin putrojen välissä liukastelevan taskulamppu kourassa myös Streak and the Ravenin ja Carnalationin kaltaisten matkaajien leväisillä laitureilla. Miehet, jotka puhuvat usein vain lampuillaan – Ville Wahlroos, Mikko Männistö, Tomi Rintamäenpää ja Jussi Koivu!
Valottuva kehitysmies
Laihialaissyntyinen, Seinäjoella kulttuurituotantoa opiskeleva Mikko Männistö päätyi valaisemaan yhtyeiden edesottamuksia koulunsa kautta. – Osallistuin erään kurssin kautta muutamaan iltaan Rytmikorjaamolla talkoohommissa. Siellä tutustuin töikseen rokkihommia tekeviin ihmisiin, joiden kautta pääsin osallistumaan ja oppimaan asioita. Suuria oppimisen paikkoja olivat Rytmiksellä pidettävät Club Louhimot, joihin piti aina rakentaa äänentoisto ja valot. Kyseisillä klubeilla pääsin ensimmäistä kertaa tekemisiin isojen kaiuttimien, päätevahvistimien, lamppujen, piuhojen sekä valo- ja miksauspöytien kanssa. Viime vuoden Chisun matkassa kiertänyt Ville Wahlroos päätyi kursseille sairasloman saattelemana. – Koin pahan onnettomuuden lumilautaillessa, ja sairasloma antoi aikaa itsetutkiskelulle. Lähdin lopulta kainalosauvoineni tappamaan aikaa äänentoistokurssille, jossa sitten sivuttiin yhtenä päivänä valoja. Totesin sen olevan täydellistä hommaa juuri minulle. Työn kautta aloin perehtyä ammattiin. Eli kaikki valomiehet ovat ylennettyjä äänimiehiä!
“Oma työni on käsittääkseni tehdä mahdollisimman hyvää jälkeä sillä hetkellä annetuilla edellytyksillä.” – V.Wahlroos
PMMP:tä alusta saakka valaissut Tomi Rintamäenpää aloitti lamppujen varressa jo 90-luvun puolella. – Bändikaveri alkoi pyörittää omaa äänentoisto- ja discopalvelua. Ajeltiin sen keikkabussilla ympäri maakuntaa soittamassa levyjä. Meillä oli mukana oma iso PA sekä läjä lamppuja, joita kasailtiin milloin minnekin jumppasaliin. Itse ajauduin vilkkuvien vehkeiden pariin muiden kiinnostuttua enemmän kerrostalon kokoisista kovaa soivista kajareista. Nykyisin Helsingissä asustava Jussi Koivu aloitti hommat myös jo nuorena poikana. – Muutin 2000-luvun alkupuolella opiskeluiden perässä Seinäjoelle. Vanhan elmu-taustan omaavana olin kiinnostunut myös Selmun toiminnasta. Myöhemmin päädyinkin Selmun klubi-iltoihin hostiksi ja stagehandiksi. Noihin aikoihin Ojalan Veskun pyörittämä EP:n äänentoistopalvelu toimitti iltoihin paikallisen tekniikan. Joskus sitten kysyin Veskulta, olisiko hänellä jotain hommia tarjolla, ja sillä tiellä ollaan.
Soittajan ammatti?
Kaikki haastateltavamme ovat jossain vaiheessa instrumentteihin kajonneet, mutta onko soittajatausta todella välttämättömyys pätevälle valomiehelle? – Mielestäni ei ole, punk-bändissä ikänsä vaikuttanut Wahlroos kommentoi. – Kokemuksieni mukaan kyky ymmärtää ja kuunnella musiikkia riittää pitkälle. Myös elämänkokemus vaikuttaa: miten kokee ja elää musiikin kautta. En nimittäin usko, että kukaan lähtee keikoille katsomaan pelkkää valoshow’ta. Itse soitan harrastelijamaisesti bassoa, rumpuja, urkuja sekä ”laulan”. Rintamäenpää toteaa soittajataustasta olevan kuitenkin ehdotonta etua. – En oikeastaan tiedä alalla ketään, kuka ei itse soittaisi jotain soitinta. Mielestäni muusikkotaustasta on ehdottomasti hyötyä muun muassa siinä, että useaa eri soitinta ymmärtävä osaa maalailla valoilla muutakin kuin pelkkää kappaleen sisäistä jaottelua tai silkkaa rytmiä. Jos taas ei itse soita mitään, niin aktiivinen musiikinkuuntelu on tärkeää. Toki näitä asioita voi lähestyä myös puhtaasti tekniseltä puolelta, mutta näkisin, että valopuolella elämys ja taide syntyvät nimenomaan musiikin tulkinnan kautta.
Kehittyvä valotusmies
Siirrytään yhteen aikamme suurista kysymyksistä: treenaako valomies? Jos treenaa, niin miten? Ville Wahlroos, kerro! – Totta kai. Tai jos ei treenaa, niin miksi tehdä valoja? Itse tahdon pääsääntöisesti perehtyä biiseihin läpikotaisesti – niiden tunteisiin sekä tarinankerrontaan. Tämän kokemuspohjan kautta tahdon kertoa tätä samaa tarinaa ja tunnetta, ja alleviivata sitä. Valoilla mielestäni tuetaan bändin tai artistin musiikkia ja tehdään sitä kautta koko elämyksestä vielä hienompi. Sitä vartenhan me ollaan, Wahlroos pohtii.
“Itse lampulla ei suurimmalta osin ole niinkään väliä. Suurin toivomus on se, että niitä olisi.” – M.Männistö
Männistö tukee kollegaa. – Jos on pidempään jonkun tietyn bändin matkassa, niin biisien ulkoa opettelu on tärkeä asia – kappaleisiin paneutuminen ja se, että muistaa iskut sekä muuttuvat osat. Parhaimmassa tapauksessa pidemmille reissuille on joskus budjettia ottaa valokalustoa vuokralle, jolloin pystyy miettimään ja toteuttamaan tiettyihin kappaleisiin kustomoituja juttuja. Silloin, kun omaa kalustoa ei ole, on biisien läpikotainen tunteminen erityisen tärkeää. – Joskus voi olla näyttävä hyvinkin pienellä keikkapaikan tarjoamalla kalustolla, jos tietää milloin kuuluu tärähtää. Nykyään myydään myös monenlaisia tallennusvälineitä. Esimerkiksi iPhone on helppo vetää valotiskin nurkalle ja tallentaa sillä keikkoja. Niistä näkee parhaiten, että missä olisi parantamisen varaa, Männistö miettii. 15 vuotta alalla toiminut Rintamäenpää on ottanut myös uutta tekniikkaa avukseen. – Nykyään on mahdollista tehdä ohjelmointiasiat ja treenata biisit ennen kiertuetta virtuaalisesti esimerkiksi Wysiwyg-ohjelmalla, johon voi kasata virtuaalisen valosetin ja ohjailla sitä valitsemallaan valo-ohjaimella. Se on varsinkin ison rundin alkuvaiheessa oikeastaan ainoa tapa saada valotiski siihen iskuun, että sillä voi vetää keikan pystymetsästä onnistuneesti.
Koodausta ja kannettavia laatikoita
Jussi Koivu, miksi seudultamme tuntuu nousevan keskimääräistä enemmän valtakunnallisesti työllistettyjä valoteknikoita? – Kyllä mun mielestä valomiehiä nousee joka seudulta yhtä tasaisesti, mutta kyllähän alueelta on tullut loistavia ja lahjakkaita seppiä. Seinäjoella on kohtalaisen hyvät bändien harjoittelu- ja keikkailumahdollisuudet, joista on noussut jonkin verran suhteellisen usein keikkailevia bändejä. Myös kiinnostus tekniikkaan on kasvanut sen myötä. Sedun Kurikan toimipisteen esitystekniikan opiskelumahdollisuus on varmasti lisännyt kiinnostusta alaan alueellisesti, tosin tämän vaikutukset ovat nähtävissä vasta lähitulevaisuudessa. Wahlroos? – Varmaan alueemme valoteknikot, kuten minä, emme ymmärrä liiaksi vastakkaisen sukupuolen vetovoimaisuutta, joten vietämme aikaa mieluummin kannettavien laatikoiden ja erinäisten ohjelmien koodaamisen kanssa. Ja me tehdään ihan sairaan hyvän näköistä jälkeä.
Nopea siirto klassikkokysymykseen. Mikko Männistö, onko lampulla väliä? – Itse lampulla ei suurimmalta osin ole niinkään väliä. Suurin toivomus on se, että niitä olisi. Seinäjoen keikkapaikoissa on verrattain hyvinkin lamppua. On tullut vastaan paikkoja, missä saattaa olla muutama hassu ledi katossa, ja niillekään ei juuri kummoista ohjainta löydy. Yleensä tällaisia paikkoja ovat yökerhot, joissa on vain tanssilattialle pelit ja vehkeet. Itse kuitenkin tykkään led-lampuista pienen sähkönkulutuksen ja värien takia. Niillä saa helposti pieneenkin paikkaan paljon tunnelmaa ja melskettä. Suurin merkitys on kuitenkin, mihin ja miten niitä lamppuja laittaa. Itse laitan lamppuja usein – ei ehkä niin artistiystävällisellä tavalla – lattialle, lavalle, sivulle, taakse ja mikkiständeille pojottamaan.
“Samalla tyylillä ei voi vetää heviä ja hiplailua. Tai voi, mutta sitten ollaan metsässä.” – J.Koivu
Wahlroosin mukaan kaikki pitää aina suhteuttaa työmaahan. – On ja ei! Tilanteeseen vaikuttaa esimerkiksi bändin keikkapalkkiot, työ-ympäristö, etukäteisvalmistelun aikataulu ynnä muu. Aina joka ikinen täällä työstä riippumatta tahtoo tehdä töitä parhailla mahdollisilla työkaluilla. Kaikki varmasti ymmärtävät, ettei 500 euron budjetilla tehdä 50000 euron jälkeä. Mutta kaikkihan me tahdomme tehdä työmme samalla pieteetillä, oli kyse markan budjetista tai isommasta. Tila ja varsinkin tilanne pitää ottaa huomioon. Miksi väheksyä jotain projektia vain siksi, että laitteistoon ei ole sijoitettu, vaikka tekijä saa saman palkan? Oma työni on käsittääkseni tehdä mahdollisimman hyvää jälkeä sillä hetkellä annetuilla edellytyksillä. On turha moittia lamppuja, jollei osaa. Poikkeuksena toki alimitoitetut valosetit, jolloin olisi kaivattu realiteettien ja suuruudenhulluuden erottamisen jaloa taitoa. Valojen kasaamisen jälkeen miehet valmistautuvat illan keikkaan yleensä joko rentoutumalla omissa oloissa tai fiilistelemällä bändin kanssa. Mutta miten on itse keikkatilanteen koittaessa, mikä silloin on hyvin valmistautuneen valo-miehen kaivatuin ominaisuus? – Tärkeintä on jatkuva hereillä olo ja lavatapahtumien havainnoiminen, Rintamäenpää toteaa. – Jos bändi päättää kesken biisin jamitella, eivät valot voi jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Itse oon kaaoksen keskellä jotenkin kotona, ja siksi tykkäänkin ohjelmoida laitteet palettityyliin siten, että kappalelistan tai biisien muuttuessa lennosta mulla säilyy silti mahdollisuus tehdä mitä vain. Tavallaan mulla on siis työkalu-pakki levällään koko ajan. Jokainen ilta ja keikka voi olla erilainen. Se on mun mielestä livemusan sekä rock-valojen ajamisen parhaita puolia! Koivun mukaan kokemus opettaa reagoimaan muuttuviin tilanteisiin. – Vieraan artistin kanssa pitää pystyä ennakoimaan kappaleen etenemistä sekä rakennetta. Kokemuksen myötä oppii lukemaan musiikkia niin, että usein osaa aavistaa etukäteen, mitä biisissä seuraavaksi tapahtuu. Keikkaolosuhteissa voi sattua mokia, mutta niistä on vaan päästävä eteenpäin, eikä jäädä murehtimaan missattua iskua tai jotain muuta. – Keikkapaikat ovat myös keskenään hyvin erilaisia. Voi olla jokin pieni nurkkalava tai iso sali. Joka paikassa on kuitenkin saatava irti kalustosta musiikin vaatima visuaalinen näyttävyys, oli valoja sitten rivissä kaksi tai sata, Koivu tiivistää.
Rakkaus vallitsee, haaveissa TOTO
Pohdittaessa valotiskin takaa, mistä elementeistä yleisöä sykähdyttävä kokonaisuus mahtaa lopulta koostua, Wahlroosin ajatus on kristallinkirkas. – Rakkaudesta. Niin elämään kuin taiteeseen, jota toteutetaan. Koivu korostaa myös biisien ulkoa opettelua. – Biisit pitää osata niin hyvin, että löytää sieltä ne elementit, joita korostamalla musiikkiin saadaan visuaalista lisäarvoa. Erilaiset musiikkien tyylilajit vaativat erilaista tulkintaa. Samalla tyylillä ei voi vetää heviä ja hiplailua. Tai voi, mutta sitten ollaan metsässä. Männistö tähdentää bändin ja valomiehen välistä yhteyttä. – Kokonaisuus koostuu yhteistyöstä valohenkilön ja orkesterin välillä. Orkesterilla, jonka musiikkiin sopii visuaalinen korostaminen tai visuaalinen lisä, on varmasti mielipiteitä ja ajatuksia siitä, miltä keikan ja sen valojen tulisi näyttää. Ajatusten ja toteutusten jalostaminen on tärkeää. Isommilta bändeiltä ja kokeneimmilta valotyypeiltä on myös hyvä varastaa juttuja ja sovittaa niitä budjettiluokkaan. Rintamäenpää on samaa mieltä yhteistyön merkityksestä lisäten vuorovaikutuslistaan kuitenkin myös keikan yleisön. Mies korostaa bändin saavan hyvistä valoista ekstrafiiliksiä soittamiseen.
– Myös artistin pitää saada valoista voimaa omaan esitykseensä. Kun artisti iskee soitintaan kovaa, valojen täytyy iskeä kovaa ja päinvastoin. Itsekin soittajana tiedän, että valolla on suuri merkitys ilmeisen visuaalisen lisänsä lisäksi myös fiilikseen lavalla. Jonkinlainen draamankaari pitää esitykseen myös miettiä – kaikkea ei saa paljastaa heti! Mun mielestä on siistiä, jos lavalle on tehty iso efekti, jota kuitenkin käytetään ainoastaan yhden biisin yhdessä kohdassa. Pitää myös silti muistaa, että vaikka sulla olisi maailman järein valokalusto, jos se ei tue esitystä, on homma pilalla. Mikään näissä asioissa ei ole yksiselitteisen oikein tai väärin. Kaikki riippuu täysin siitä, mitä ollaan tekemässä.
“Mulle mukavien ihmisten kanssa töiden tekeminen on ollut aina tärkeintä – on sitten kyse ojankaivuusta tai rokkihommista.” – T.Rintamäenpää
Kaikki haastateltavamme ovat ikäisikseen varsin kokeneita työssään. Jotkut bändit ja artistit saattaisivat vielä kuitenkin tulevaisuudessa kutitella miesten valaisuhammasta? Keille haastateltavamme haluaisivat vielä joskus päästä tekemään valoja? Tätä ei Koivun tarvitse kauaa miettiä. – Totolle! Päiväunet ovat katsottuna myös Wahlroosilla.
“Kaikki ovat hienoimpia musiikillisia elämyksiä, mitä olen kokenut – niin valojen kuin taiteellisen sisällön kautta. Niitä artisteja ja bändejä, joiden kanssa olen työskennellyt, arvostan varauksetta taiteen, musiikin, ennakkoluulottoman kokeilun ja rehellisyyden esittämisestä.” -V.Wahlroos
– Ikuinen haave on Sonic Youth ja suomalaisista CMX. Lisäksi lähestulkoon kaikki pienemmät ja isommat, joille oon joskus valoja tehnyt. Uusintakierros! Kaikki ovat hienoimpia musiikillisia elämyksiä, mitä olen kokenut – niin valojen kuin taiteellisen sisällön kautta. Niitä artisteja ja bändejä, joiden kanssa olen työskennellyt, arvostan varauksetta taiteen, musiikin, ennakko-luulottoman kokeilun ja rehellisyyden esittämisestä. Pitää muistaa, että ilman musiikkia me emme ole mitään. Männistökin keksii, mistä haaveilla. – Omia lemppareita sitä haluaisi ainakin kerran tehdä, vaikka montaa on päässytkin tekemään useamman kerran. Sanotaan vaikka Black Rebel Motorcycle Club pienimmässä mahdollisessa paikassa, pirusti savua ja tonnisia par-lamppuja. Myös Crystal Castles isoimmalla areenalla, mitä löytyy. Pelkkiä Atomickeja! Rintamäenpää miettii… – Vaikea kysymys. Mulle mukavien ihmisten kanssa töiden tekeminen on ollut aina tärkeintä – on sitten kyse ojankaivuusta tai rokkihommista. Rajaton lamppubudjetti ei ole läheskään niin tärkeää kuin hyvä meininki porukan kesken. Elämäntapa tämä kuitenkin lopulta on – ammatin lisäksi. Toisaalta Rammsteinin järjettömän iso meininki kolahtaa siinä kuin Metallican miljoonia maksavat erikoislavatkin, mutta, ehkä se kuitenkin olisi Dream Theater. Siinä on über-fanillekin haastetta löytää biiseistä ykkönen! Nämä kaverit ovat selkeästi vihkiytyneet asialleen. Sellaista kait arvostetaan.
Kirjoittanut: Jarkko J.J Salo
Julkaistu: 7.1.2014
