Managerisopimus

Mikä on manageri, managerisopimus ja mihin niitä tarvitaan?

Nopeasti muuttuvassa modernissa musiikkibisneksessä managerilla on yhä tärkeämpi rooli artistin uran kokonaisvaltaisessa navigoinnissa. Nämä musiikkialan rannikkolaivurit suunnittelevat yhteistyössä artistin kanssa reitin, pitävät huolta yhteydenpidosta kumppaneihin ja auttavat välttämään karikot. Managerin työhön on aina liittynyt hyvin paljon erilaisia tehtäviä ja vastuita ja näistä onkin tärkeä sopia artistin ja managerin välillä kirjallisesti ja mahdollisimman selkeästi. Parhaimmillaan managerin ja artistin välinen suhde on mahdollistanut vuosikymmenten pituisia menestystarinoita, joten tähän avioehtoon on syytä panostaa. Tutustu myös Rytmimanuaalin julkaisemaan artikkeliin: Tarvitsetko managerin? 

Artistin tulovirrat muodostuvat useista eri puroista ja kun myös managerin tulonmuodostus riippuvainen näistä, on tärkeää sopia miten tulonjako muodostuu, miten sitä hallitaan ja kuinka kauan. Modernit supertähtien managerit operoivat globaaleilla markkinoilla, jossa suoraan musiikista tulevat tulot näyttelevät yllättävän pientä osaa. Kun artistilla on täysi luottamus manageriin ja asioista on sovittu asianmukaisesti voi tiettyjen erityistä osaamista vaativien tarpeiden hoitamisen myös ulkoistaa managerin kautta ilman alati jäytävää epävarmuutta ja pelkoa siitä, kuka loppujen lopuksi hoitaa ja mitä.

Perusperiaatteet

Pääpiirteittäin artistin ja managerin välisessä sopimuksessa käydään läpi kummankin osapuolen vastuut ja velvollisuudet, tulonjako, kesto, koskevatko manageripalvelut yritystä, artistia vai yhtyettä, sovellettava lainsäädäntö, territorio, avainhenkilöt ja esimerkiksi kuluihin liittyvät seikat. Jokainen managerisopimus on kuitenkin yksilöllinen ja riippuu täysin manageroitavan tarpeista. 

Artistin vastuut

Koska manageri saa tulonsa artistin tulojen mukaan, yhteydenotoilla ja tiedon jakamisella on erittäin tärkeä rooli. Managerin on tiedettävä kaikista yhteistyökumppaneista ja mahdollisista yhteydenotoista. Jos manageri tai artisti ei tiedä kenen kanssa on puhuttu tai sovittu asioita, saatetaan päätyä hankaliin tilanteisiin, joissa esimerkiksi myydään artistin ja kaupallisen tuotebrändin kumppanuutta kilpailijoille samaan aikaan. Sama pätee myös esiintymisiin tai jopa arjen aikataulutukseen. Kaikesta yhteydenpidosta on hyvä olla kirjallinen jälki, jotta asioita voidaan tarkistaa tarpeen tullen.

Artisti vastaa yleensä luomastaan taiteesta, saapuu ajallaan sovittuihin tapaamisiin tai esiintymisiin ja on tottakai velvoitettu sopimussuhteen mukaisesti hoitamaan asiansa vain yhden managerin/toimijan kanssa. Sovitut yhteistyöt eri manageritoimistojen tai agenttien välillä ovat asia erikseen ja toimivat esimerkiksi kansainvälistä uraa tekeville artisteille, mutta yleensä samalle kentälle ei kovin montaa pelaajaa mahdu. Joissain tapauksissa manageri saattaa olla osana myös luovaa prosessia, jolloin yhteisten pelisääntöjen merkitys korostuu entisestään. 

Managerin vastuut

Managerilla on luonnollisesti suuri vastuu artistin urasta. Tämä vastuu jakaantuu erilaisiin osa-alueisiin, mutta ehkäpä yhtenä tärkeänä kokonaisuutena mainittakoon kansainvälisessä managerisopimuksissa käytetty termi undue influence“. Historia on täynnä erilaisia esimerkkejä oikeustapauksista, joissa manageri on käyttänyt erityisosaamisensa kautta hankittua “valta-asemaansa” väärin ja toiminut samaan aikaan artistin managerina, levy-yhtiönä, kustannusyhtiönä ja ties minä. Näissä caseissa on yleensä kyse managerin liiallisesta vallasta (eli undue influence) suhteessa artistin tietämättömyyteen esimerkiksi alan käytännöistä ja tekijänoikeuslaista, joten raastuvassa on selvitetty, miten artistille on jäänyt omista tuloistaan suhteettoman vähän rahaa suhteessa manageriin. Managerin ja artistin onkin äärimmäisen tärkeää sopia käytännöistä, jotka liittyvät esimerkiksi artistin liiketoimintaa varten perustettavaan yhtiöön ja sen pyörittämiseen, mahdollisiin allekirjoittamis- ja edustusoikeuksiin ja ylipäätään uran pitkäaikaiseen strategiaan tekijänoikeuksien omistamisen suhteen. Yleensä artistin allekirjoitusta vaativat asiat artisti allekirjoittaa itse, mutta mikäli managerilla on esimerkiksi artistiyhtiön edustusoikeus (prokura), joitain asioita voi olla mahdollista allekirjoittaa myös managerin nimissä. Yhtiön edustaminen määritellään yleensä yhtiöjärjestyksessä ja juuri läpinäkyvyyden, kommunikaation ja vastuukysymysten kannalta kummankin osapuolen on syytä harkita tarkkaan allekirjoitusoikeuksien luovuttamista artistiyhtiöissä yhtiön tosiasiallisen omistajan ulkopuolelle tai managerille.

Tiedonantovelvollisuus koskee myös manageria; On tärkeää, että artisti on tietoinen kaikista häneen liittyvistä neuvotteluista ja tarjouksista. Vaatii vähintäänkin pitkän historian ja täyden luottamuksen, että edes pieniltä tuntuvia asioita voidaan sopia artistin tietämättä. Väärinymmärrykset ja kommunikaatio-ongelmat saattavat usein olla alkusysäys suuremmille ongelmille ja kirjalliset jäljet viestinvaihdosta ovat tärkeitä juuri asioiden tarkastamisen kannalta.

Eturistiriidat voivat myös tulla kyseeseen, jos managerilla on useita manageroitavia artisteja. On luonnollista, että manageri hoitaa muidenkin artistien asioita, eikä artisti voi välttämättä eksklusiivisuutta vaatiakaan, mutta managerin on pidättäydyttävä eturistiriitatilanteista. Tällaisia voivat olla esimerkiksi neuvottelut saman genren artisteista, joita yritetään saada saman festivaalin esiintyjiksi. Käytännöissä tilanteita on hankala välttää, jos artistirosteri on laaja, mutta tilanteet on hyvä puida artistin kanssa tai muotoilla sopimukseen tavalla, joka mahdollistaa kuitenkin kummankin elinkeinon.

Yleensä sopimuksista rajataan ulkopuolelle kummankin osapuolen osalta ns. liiketoiminnan peruskulut (toimistovuokrat, puhelinkulut, vakuutukset yms.) ja yritysten omien verojen maksut, eli asiat, jotka eivät suoranaisesti kuulu artistiuraan ja sen hoitamiseen.

Raha

Manageri saa yleensä prosenttiosuuden artistin vastaanottamista tuloista, joihin hän on toiminnallaan vaikuttanut”.

Historia tuntee myös useita managerin ja artistin välisiä riitoja rahasta. Managerisopimuksessa puutteellisesti määritellyt osapuolten vastuut näkyvät usein riitoina rahanjakoon liittyvissä asioissa. Kirjanpidon on hyvä olla ulkoistettu ja kummatkin osapuolet voivat esimerkiksi käydä läpi tietyn ajanjakson kirjanpidon yhdessä ulkopuolisen talousammattilaisen kanssa. On myös hyvä eritellä ja sopia heti alussa, mitkä tulot kulkevat artistin kautta ja mitkä managerin kautta. Manageri saa yleensä prosenttiosuuden artistin vastaanottamista tuloista, joihin hän on toiminnallaan vaikuttanut. Tähän kiteytyy niin tiedonantovelvollisuus kuin myös eturistiriidat ja undue influence. Jos joku kohta ketjussa ei toimi, saatetaan päätyä tilanteeseen, jossa manageri saa osuuden tuloista, joiden hankkimiseen hän ei ole osallistunut. Pahimmissa esimerkeissä muut osapuolet saavat managerin ohella osuuksia ja artisti jää suhteessa omaan panostukseensa alakynteen tulonjaossa. 

Sopimuksessa voidaan myös määritellä eri prosenttiosuudet eri tulolajeista. Yleisenä nyrkkisääntönä maailmalla pidetään noin kahdenkymmenen prosentin managerikomissiota, joskin tämä voi vaihdella kumpaankin suuntaan riippuen sopimuksesta ja työn laajuudesta. Jos managerin osuus on tasaprosentti kaikista tuloista, on hyvä tiedostaa, että tällöin manageri saa osuutensa myös keikkamyyjän tai sponsoriagentin osuuden jälkeen ja artistin osuus voi jäädä luultua pienemmäksi. Mikäli manageri tekee aktiivisesti töitä näiden asioiden eteen, voi prosentti toki olla perusteltu. Eri tulolajeista voi myös sopia eri komissiot, jolloin kokonaisprosentti voidaan muokata kummankin osapuolen näkemystä vastaavaksi. Myös sopimusalue vaikuttaa manageriprosenttiin oleellisesti. Voi olla perusteltua pitää pienempää komissiota, jos toimitaan esimerkiksi vain Suomessa.

Myös mahdolliset panostukset tulevaisuuteen on hyvä purkaa auki. Esimerkiksi mahdollisten levytyssopimuksen mukaisten rojaltiennakoiden investoiminen äänitteiden tuotantoihin on hyvä eritellä ja irrottaa varsinaisesta managerin vastaanottamasta tulosta. Rojaltiennakko on toki artistin tulevaisuuden tuloa, eli “hyvin edullista pankkilainaa”, mutta mikäli managerin ja artistin välillä vallitsee yhteisymmärrys pitkäaikaisesta panostuksesta uraan molemmin puolin, voidaan ennakoita investoida yhteistuumin. On myös tärkeää eritellä koskeeko managerin osuus bruttoa vai nettoa artistin vastaanottamasta tulosta ja mikä on ns. nokkimisjärjestys. Saako manageri osuutensa ennen kolmansia osapuolia (esimerkiksi ulkoistettu sponsoriagentti), ennen vai jälkeen keikkamyyjän tai agentin osuuden, miten verot tai kulut vaikuttavat jne. Kuten sanottu, kaikesta voi ja kannattaa sopia mahdollisimman selkeästi ja kaikki skenaariot on hyvä ottaa huomioon. 

Co-management ja henkilösidonnaisuus

Co-management -termillä tarkoitetaan yleensä tilannetta, jossa esimerkiksi eri markkina-alueilla  ympäri maailmaa toimii eri manageritahoja edustaen yhtä artistia. Perinteisesti kotimarkkinoilla toimiva ns. “virallinen manageri” maksaa co-managementin osuuden, eli tulot kotiutetaan ensin artistille ja manageri siirtää oman osuutensa co-management -yhtiölle eteenpäin. Nämä ovat täysin sovittavissa olevia asioita ja riippuvat esimerkiksi managerin kyvystä toimia muilla markkinoilla. Co-management -mallia käytetään yleensä tilanteissa, joissa managerin osaaminen, tietotaito tai vaikkapa aika ei riitä toimimaan täysin vieraalla markkinalla toisella puolella maailmaa.

Managerin ja artistin välinen suhde on yleensä hyvin henkilökohtainen, joten sopimuksessa on hyvä määritellä henkilöt, jotka hoitavat artistin asioita. Tämä “key man clause” on tuttu myös muista sopimuksista ja liittyy lähinnä isommissa yhtiöissä toimiviin henkilöihin, jolloin riski esimerkiksi henkilöstön irtisanomisista on artistille näkökulmasta olennainen. Riskiä voi pienentää sopimalla tietyistä henkilöistä, jotka saavat hoitaa artistin asioita ja irtisanomistilanteessa artisti on vapautettu sopimuksesta. Manageriyhtiöillä voi tietenkin olla omia käytäntöjään tämä suhteen, sillä artistisopimukset ja rosterit ovat yhtiöille arvokasta valuuttaa. Kannattaa siis miettiä, onko managerisopimusta mahdollista jatkaa, jos esimerkiksi managerin yritys myydään, mutta sama manageri jatkaisi artistin parissa.

Oikeastaan kaikki tässä artikkelissa mainitut kohdat yhdistyvät (valitettavan) näppärästi suhteellisen tuoreessa esimerkki-casessa, jossa yhdysvaltalainen Chance the Rapper on haastanut oikeuteen pitkäaikaisen managerinsa Pat The Managerin, joka alunperin haastoi artistinsa oikeuteen sopimusrikkomuksesta. Tapaukseen voi tutustua esimerkiksi Pitchforkin jutun kautta. Avainsanoina huonosti ylläpidetty ja muotoiltu sopimus, liiallinen valta suhteessa artistiin, epäonnistunut kommunikaatio ja täysi epäselvyys, kuka loppujen lopuksi vastaa ja mistä, ja mihin asti.

Lisää tärkeitä termejä ja sovittavia asioita:

Sopimusaika – kuinka kauan sopimus kestää, onko sitä mahdollista jatkaa (optiot) ja liittyykö sopimuksen alkuun esimerkiksi koeaika?

Territorio – millä alueella toimitaan, käsittääkö sopimus vain esim Suomen vai toimitaanko tai tuleeko muilta markkinoilta tuloja?

Työsuhde – solmitaanko sopimus henkilön vai yrityksen kanssa eli muodostaako kenties työsuhteen?

Sunset clause – tyypillinen ehto, jossa määritellään managerin saamat tulot sopimuksen päättymisen jälkeen. Manageri on todennäköisesti neuvotellut esimerkiksi levytyssopimuksen, josta artisti saa tuloja useista levy-yhtiölle tehdyistä levyistä. Mikäli managerisopimus päättyy, yleensä sunset clause takaa managerille tuloja esimerkiksi tietystä määrästä seuraavia levyjä pienennetyllä manageriprosentilla.

Tulolajit – artisti voi saada tuloja useista eri lähteistä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi rojaltitulot levy-yhtiöltä, lisenssitulot kolmansilta osapuolilta (merchandise tai artistibrändin käyttö tuotteissa), tekijänoikeuskorvaukset (Teosto & Gramex), esiintymiskorvaukset ohjelmatoimistolta tai lisensoinnista kertyvät korvaukset musiikkikustantajalta. Eri tuloille voidaan määritellä eri manageriprosentit, jos managerointi koskee tiettyjä osa-alueita tai on vähäisempää joillain osa-alueilla.

Salassapito – sopimuksen sisältö on luottamuksellista tietoa ja saattaa sisältää mm.liikesalaisuuksia. Salassapidosta on hyvä sopia erikseen ja tämä kannattaa ulottaa koskemaan myös muuta tietoa jota osapuolten välillä vaihdetaan liittyen artistiin tai manageriyhtiöön.

Jaksaminen – musiikki- ja viihdeala on erittäin kuluttava ja niin artistien kuin myös managerien jaksamisesta on syytä pitää huolta. Sopimukseen voidaan kirjata esimerkiksi kohta, jossa osapuolet sitoutuvat puhumaan jaksamisestaan tietyin väliajoin.

Sopimuksen purkaminen – sopimuksen voi purkaa, mikäli osapuolet rikkovat ehtoja, mutta tietyt vastuut saattavat jäädä voimaan, jos esimerkiksi artisti lopettaa uransa, bändin jäsen lähtee tai sopimus puretaan yhteisymmärryksessä (esim.sunset clause). Missä ja miten mahdolliset erimielisyydet ratkaistaan ja mitä lakia sovelletaan? Välimiesmenettely, käräjäoikeus, sovitteluteitse? Näistä on hyvä myös sopia.

Kirjoittanut: Jussi Hautala
Kuvat: Envato Elements

Jussi Hautala on toiminut managerina artistin asialla yli 10 vuotta. Hän toimii Music Manager’s Forum Finlandin varapuheenjohtajana ja European Music Manager’s Alliancen hallituksessa. Hän on koulutukseltaan B.A (Hons) in Music Management & Artist Development (Buckinghamshire New University 2010). Teksti edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä ja kokemuksia eikä ole sopimusoikeudellinen suositus tai neuvo.

Julkaistu: 29.10.2021

LUE MYÖS: