Miten keikka hinnoitellaan?

Keikkojen hinnoitteluun ei ole Fullsteam Agencyn ohjelmamyyjän Toni Ritosen mukaan muuta sääntöä kuin, että sen tulee vastata kysyntää. Ei ole taloudellisesti järkevää lähteä keikoille, joista ei saa edes kuluja katettua, mutta myös ahneus on lyhytnäköistä. Pitkäjänteisen uran rakentamisen kannalta on tärkeää, että myös keikkajärjestäjät kokevat saaneensa palkkiolle vastinetta.

Aivan ensimmäiseksi kannattaa miettiä kuluja. Nousevan artistin on pakko tehdä kompromisseja. Keikoille ei ole varaa lähteä bussilla kolmen teknikon kanssa. Koska palkkioita ei voi nostaa, ainoa tapa ansaita enemmän on tinkiä kuluista.

Samaan tosiasiaan ovat havahtuneet myös menestyneet artistit. Esimerkiksi Anssi Kela kertoi blogissaan, että vuonna 2013 keikkabussin vaihtaminen pakettiautoon vähensi mukavuutta, mutta näkyi pankkitilillä: ”Tämä oli ensimmäinen kiertue, jolla tienasimme ihan järkevää liksaa. Aikaisemmilla rundeilla keikkabussi on niellyt suurimman osan palkoista.”

Kulurakenteeseen vaikuttaa myös yhtyeen kokoonpano. Trion on huomattavasti halvempi keikkailla kuin seitsenjäsenisen orkesterin. Ritonen kertoo esimerkin:

”Minullakin on myynnissä bändejä, joilla on jäseniä enemmän kuin Seppälässä pipoja. Ymmärrän sen, jos jokainen heistä haluaa vaikkapa parisataa per keikka. Silloin bändin täytyy vain hyväksyä, etteivät he välttämättä saa yhtä paljon keikkoja kuin jotkin muut kokoonpanot.”

Keikkojen hinnoittelussa on käytännössä kolme vaihtoehtoa

  • Ensimmäinen ja epävarmin on niin sanottu lippuriskikeikka, jossa artisti saa sovitun prosenttiosuuden lipunmyynnistä. Toisin sanoen jos paikalle tulee nolla maksanutta, artisti saa nolla euroa.
  • Toinen ja yleisin vaihtoehto on määritellä ensin takuu eli minimipalkkio, jonka artisti saa joka tapauksessa. Artisti saa siis lipunmyynnistä sovitun prosenttiosuuden, mutta vähintään takuun verran, jolloin riski on artistille pienempi.
  • Kolmas vaihtoehto on kiinteä palkkio, joita käytetään useimmiten festivaalikeikkojen hinnoittelussa. Artisti siis saa sovitun palkkion riippumatta siitä, paljonko yleisöä tulee paikalle.

”Täytyy olla todella varma, että artisti vetää yleisöä keikkapaikkaan, ellei sieltä saa muuta kuin lippuriskidiilin. Teen niitä tosi harvoin. Yleensä muusikot haluavat, että miksaajalle jää varmasti liksa tai että he itse saavat edes päivärahat. Jos yksi keikkapaikka ei anna takuuta, tiedän että jokin toinen keikkapaikka sen kuitenkin antaa”, Ritonen sanoo.

Ritosen mukaan optimaalinen hinta nousevan artistin keikalle on sellainen, jossa takuulla katetaan ”kulut ja vähän päälle”. Sopivan suuri takuusumma motivoi myös keikkajärjestäjää satsaamaan tapahtuman markkinointiin. Liian korkealle sitä ei kuitenkaan pidä hilata, sillä ahneus kostautuu.

”Jos agentti on myynyt artistin aivan liian suurella hinnalla, voi olla varma, ettei se keikkapaikka osta häneltä yhtään mitään seuraavaan kahteen vuoteen. Sellaista tapahtuu välillä jokaiselle. Artistin suosio voi olla menossa kovaa vauhtia ylöspäin ja keikka myydään kuukausien päähän, mutta matkalla mittari saattaakin kääntyä. Tärkeintä on olla rehellinen järjestäjille.”

Kuinka suuri on agentin palkkio?

Yleisin käytäntö alalla on, että agentin komissio on 20 prosenttia bruttopalkkiosta. Tuolloin agentti saa osuutensa keikkapalkkiosta ennen kulujen vähentämistä. Esimerkiksi 1 000 euron keikkapalkkiosta jää siis artistille 800 euroa, josta maksetaan matkakulut, teknikoiden palkkiot ynnä muut ennen kuin loput jaetaan yhtyeen jäsenten kesken.

”Bändille voi tuntua isolta, että agentti ottaa 20 prosenttia viidensadan keikkapalkkiosta. Kun ottaa huomioon, miten paljon agentti voi joutua tekemään töitä saadakseen nousevalle bändille yhden keikan, sata euroa ei ole kohtuuton korvaus. Täytyy muistaa, että siitä maksetaan myös tuotantohenkilön ja taloushallinnon palkat sekä tilat, puhelinlaskut ja muut kulut.”

Toni Ritonen on Fullsteam Agencyn ohjelmamyyjä, jonka rosteriin kuuluvat mm. Black Lizard, Black Twig, The Flaming Sideburns, Husky Rescue, Manna, Michael Monroe, The New Tigers, Notkea Rotta, Plutonium 74, Poisonblack, Von Hertzen Brothers, Zebra and Snake.

Kuva: Afa Vuotila
Julkaistu: 18.3.2014