Miten raha liikkuu oheistuotekaupassa? Tomi Riionheimo (osa 3)

Bändien oheistuotekaupassa kassakone kilisee kaikkein parhaiten keikoilla. Jos yhtye ei ole aktiivinen, harva eksyy sattumalta verkkokauppaan ostoksille.

”Eläkeläisten kahden viikon Saksan-kiertueella voidaan myydä kolmannes siitä määrästä, mitä menisi ilman keikkoja vuodessa”, kertoo yhtyeen oheistuotemyyntiä hoitavan Jokisen Valinnan Tomi Riionheimo.

Oheistuotemyynnin osuus monen yhtyeen kiertuebudjetista on merkittävä. Riionheimon mukaan se on yksittäisillä keikoilla ylittänyt joskus jopa esiintymispalkkion.

”Muun muassa viime vuonna Hollannissa lippuriskikeikalla, jolla oli yhdeksän maksanutta katsojaa”, Riionheimo täsmentää ja nauraa. ”Mutta jos yleisömäärä nousee satoihin, ei krääsämyynti tietenkään lipputuloja ylitä.”

Tuotteiden hinnoittelu on oma taiteenlajinsa. Jos kangaskassia myy viidellä eurolla, se on enemmän promootiota kuin tulojen hankkimista. Riionheimo kiteyttää, että tavaraa myydään siihen hintaan, jonka asiakas on valmis maksamaan.

”Eläkeläisillä rintanapeista ja paidoista katetta jää varmaankin puolet. Ne ovat helppoja tuotteita. Kun on pitkäaikainen ja aktiivinen bändi, kyllä niitä klassikkomalleja menee aina. Jos taas on jotain retkipulloa ja kahvitermaria, vaatekauppahinnoittelulla ne menisivät niin älyttömän kalliiksi, ettei niitä ostaisi kukaan. Vaikka kate olisi yli 60 prosenttia, se ei paljon lohduta, jos painoksesta myydään 20 prosenttia ja loput makaavat hyllyssä.”

Eläkeläisillä hinnoittelu riippuu joskus myös markkina-alueesta. Jos ollaan maassa, jossa ei ole vielä vakiintunutta fanikuntaa, hintoja voidaan viilata alaspäin.

”Esimerkiksi Virossa ja Puolassa tavaraa myydään halvemmalla. Unkarissa melkein puoleen hintaan, että jäisi edes jotain jälkeä katukuvaan. Se menee jo melkein täysin promootion piikkiin. Keikoilla voi pitää myös tarjouskamaa. Myydä halvemmalla tavaraa, jota on jäänyt nurkkiin.”

Muualla Euroopassa ihmisillä on yleensä edelleen käteistä rahaa taskuissaan, mutta suomalaiset ovat korttikansaa. Jos myyntipöydässä ei pysty maksamaan pankkikortilla, heräteostokset jäävät väliin ja myynti vähenee. Aiemmin Riionheimo lainasi korttikonetta tutulta levykauppiaalta. Puolitoista viime vuotta hän on käyttänyt iZettle-kortinlukijaa, jonka voi liittää puhelimeen. Kaupassa iZettle maksaa noin 80 euroa.

”Peruskorttihöylissä on kuukausimaksu. Me teemme Suomessa viitisen keikkaa vuodessa, joten sellaista ei ole mitään järkeä hankkia. Sen sijaan iZettlessä on pelkkä provikka, joka on korkeimmillaan 2,75 prosenttia. Se ei ole paha kulu, jos vaihtoehtona on, että tavara jäisi myymättä.”

Riionheimo muistuttaa, että iZettleä kannattaa myös opetella käyttämään ennen kuin lähtee keikalle.

”Mulle itselleni on ainakin käynyt niin, etten kolmen kuukauden jälkeen edes muista, mistä se menee päälle.”

Verkkokaupan maksuliikenteen voi hoitaa monella eri tavalla. Välttämättä ei tarvitse minkäänlaista verkkokauppasovellusta. Vuosien ajan Riionheimo otti tilaukset sähköpostiinsa ja vastasi niihin lähettämällä maksutiedot ja viitenumeron. Hänellä oli arkistointisysteemi, jossa viitenumeroihin oli liitetty tekstitiedostot siitä, mitä tilauksia lähetetään kellekin. Hän tarkisti säännöllisesti verkkopankkinsa, ja aina kun maksu oli tullut, hän lähetti tuotteet ostajalle.

”Nykyisin minulla on verkkokaupassa paidan kuva ja PayPal-nappi. Se on simppeli ratkaisu. Odotin pitkään ennen kuin otin mitään maksusysteemiä, koska lähdin siitä, etten halua mitään kuukausilaskutusta. Samoin kuin iZettlessä, PayPalissa on pelkkä provikka.”

Tien päällä ei juuri ehdi pitämään reaaliaikaista varastokirjanpitoa saati tekemään inventaarioita. Riionheimo sanoo, että usein viimeiset asiakkaat vasta lähtevät myyntitiskiltä, kun bändi on saanut jo tavaransa pakattua autoon.

”Jos jossain Münchenissä keikalla on tuhat vaurasta saksalaista, myynnin aikanakaan ei ehdi paljon laskeskelemaan. Laitan rahat kuoreen, kirjoitan keikkakaupungin päälle ja lasken jälkeenpäin. Paitojen kappalemääriä on mahdotonta pitää täysin tarkasti ajan tasalla, mutta suurin piirtein pyrin kiertueilla katsomaan, paljonko niitä menee. Firmalle tehdään sitten aina vuosi-inventaario.”

Yrityksen perustamista oheistuotemyynnin pyörittämiseksi kannattaa Riionheimon mukaan harkita siinä vaiheessa, kun ostojen alv-vähennyksillä alkaa olla oikeaa merkitystä. Jos arvonlisäverollinen liikevaihto ylittää 12 kuukauden tilikauden aikana 10 000 euroa, alv-rekisteriin on pakko ilmoittautua. Halutessaan alv-rekisteriin voi hakeutua pienemmälläkin liikevaihdolla.

”Jos on suhteellisen pientä toimintaa pyörittävä bändi, jossa soittaa vaikkapa opiskelijoita, joilla on pieni veroprosentti, ei siinä vaiheessa kannata mitään firmaa pystyttää. Se vain mutkistaa asioita. Rahaliikenteen voi hoitaa henkilökohtaisen verotuksen kautta. Jos taas tilaa suurempia määriä paitoja tai muuta krääsää ja pyörittää postimyyntiä, ostojen ja esimerkiksi postimaksujen alvien vähennyksistä alkaa olla hyötyä. Silloin toiminimen tai firman perustaminen on ihan luontevaa.”

Jos merchandise-myyntiä ei tee yrityksen kautta vaan ilmoittaa tulot henkilökohtaisessa verotuksessa, kannattaa pitää vähintään simppeleintä mahdollista kirjanpitoa: kirjata ylös kaikki ostot ja muut kulut, jotka liittyvät oheistuotekauppaan ja samoin kaikki myynnit. Sekä ostojen että myyntien päivämäärät kannattaa kirjata muistiin ja säilyttää kaikki kuitit.

Verovuoden päätteeksi myyntituloista vähennetään kaikki kulut. Näin syntyy voitto, joka lisätään henkilökohtaisessa veroilmoituksessa kohtaan ”muut ansiotulot”.

”Vero.fi on ystävä ja oman kunnan verotoimistosta kannattaa aina kysyä neuvoa. En suosittele pelleilemään näiden asioiden kanssa”, Riionheimo sanoo.

Ellei oheistuotemyyntiä halua tehdä itse, sen voi myös aina ulkoistaa.

”Esimerkiksi Longplay Music ja Backstage Rock Shop hoitavat hommansa todella hyvin. Niillä on myös omat toimivat verkkokaupat. Itse annan mieluummin ilmaista konsultointia kuin otan enää lisää töitä.”

Ammattilaisen vinkki

Pidä postimyynnissä lupauksesi

”Ole rehellinen toimitusaikojen kanssa. Kerro asiakkaille, että toimitusajat ovat pitkiä, jos et pysty toimimaan nopeasti. Jos toimitusajaksi luvataan kaksi viikkoa ja lähetyksen postittaakin samana päivänä, se ei haittaa, mutta jos lupaa, että lähetys tulee kahdessa päivässä ja kestääkin kaksi viikkoa, asiakas on vihainen.”