Musiikin ja mielenterveyden yhteyttä käsittelevän juttusarjan toisessa osassa (osa yksi) paneudumme syvemmin mielenterveyskysymyksiin, joita niin soittajat kuin artistit voivat musiikkialalla kohdata.
Henkilökohtaisesti koskettavat mielenterveysasiat ovat tietysti yksilöllisiä, mutta musiikkialalla – aivan kuin millä tahansa muullakin alalla – on toki tiettyjä omia erityispiirteitä.
Australiassa, Norjassa ja Iso-Britanniassa on tutkimuksissa todettu, että muusikoilla ja muilla musiikkibisneksessä työskentelevillä on tavanomaista korkeampi todennäköisyys kärsiä masennuksesta, ahdistuksesta ja muista mielenterveysongelmista.
“Mielenterveysongelmat ja päihteet ovat muusikoiden ja artistien ammattitauti. Taustalla on toki esimerkiksi herkkyys, joka on yksi väline tehdä työtä”, toteaa musiikkiterapeutti ja muusikko Markus Raivio.
Raivio on itse perehtynyt aihepiiriin niin muusikkona kuin musiikkiterapeuttina. Raivio toimii tällä hetkellä muun muassa Mental Beauty Recordsia pyörittävän, mielenterveyskuntoutujien ja kehitysvammaisten kulttuuritoimintaa edistävän Kukunorin toiminnanjohtajana ja Mielenterveyden keskusliiton hallituksen varapuheenjohtaja.
Raivio on työskennellyt studiossa äänittäjänä ja tuottajana monien nimekkäiden muusikoiden ja artistien kanssa ja soittajana muun muassa Freud Marx Engels & Jungissa ja Problems?-yhtyeessä.
Musiikkialan mielenterveyskysymyksiä käsiteltäessä on Raivion näkemyksen mukaan tärkeä huomioida, että alalla on kaksi hyvin erilaista ammattia, ns. leipämuusikkous ja rock-tähteys. Niihin kumpaankiin liittyvät omat haasteensa.
“Alalla on ihmisiä, jotka ovat pragmaattisia, hoitavat oman duuninsa hyvin ja soveltuvat hyvin niin sanotun mikroyrittäjän rooliin. Leipämuusikot osaavat suhtautua hyvin omaan rooliinsa kokonaisuuden palasena. He yleensä pärjäävät henkisesti paremmin”, Raivio sanoo.
“Sitten on soittajia, jotka osaavat soittaa todella hyvin, käyttävät tuhansia tunteja harjoitellakseen teknisesti haastavaa musiikkia, mutta eivät välttämättä kestä kentän käytäntöjä. Pahinta tietysti on, jos artisti on sirkusapinan roolissa. Esimerkiksi Freukkareissa yleisö oli joskus pettynyt, kun laulaja oli liian selvin päin. Se on sitten jo todella huono tie, koska silloin artisti jää roolinsa vangiksi ja siitä riippuvaiseksi.”
Musiikki voi pelastaa esimerkiksi väärälle tielle ajautuneen nuoren. Markus Raivio on itse siitä hyvä esimerkki. “Olin porilainen häirikkönuori ja koulut eivät menneet nappiin. Musa oli mun pelastaja. Koin, että olin hyvä siinä ja sain onnistumisen kokemuksia”, Raivio sanoo.
Artistit taistelevat luovuuden kanssa
Bändin solistit tai sooloartistit ovat yleensä heitä, jotka ovat seisovat valokeilassa, kun mahdollinen muu bändi on enemmän varjossa tai jopa täysin taustalla. Itse musiikin lisäksi artistin karisma ja persoona ovat yleisön ja kuuntelijoiden vetovoimaa lisääviä tekijöitä – ja myös artistin työkaluja.
Artistit tai keulakuvina toimivat ihmiset voivat reagoida rooliinsa hyvin eri tavoilla.
“Kysymys on, miten suhtautuu hurmokseen lavalla ja sen ulkopuolella. Esiintyminen voi olla energiaa tuottava ja eteenpäin vievä voima, mutta ahdistaako, jos joku on koko ajan nykäisemässä hihasta lavan ulkopuolella”, Muusikkojen liiton freelancereiden luottamusmies, pasunisti-rumpali Juho Viljanen kertoo.
Viljanen on tutustunut musiikkialan mielenterveyskysymyksiin osittain luottamusmiehen toimensa kautta, mutta ennen kaikkea kentän tuntemuksen, muusikkojen kanssa käytyjen vertaiskeskustelujen ja omakohtaisten kokemusten myötä.
“Tiedän heitä, jotka eivät viihdy jatkuvassa valokeilassa. Toisaalta on niitä, jotka suhtautuvat asiaan pragmaattisesti eli niin, että se kaikki on osa heidän työtään.”
Huomio voi antaa voimaa, mutta se voi johtaa myös vaaralliselle polulle, jos se yhdistyy terveen itsekeskeisyyden sijasta narsismiin.
“Musiikki luo illuusio- ja fantasiamaailman, joka ei ole pitkään todellinen ja joka ruokkii narsismia. Alalla huonosti voivat ovat niitä, jotka ovat nousseet nopeasti suosioon ja tipahtaneet sieltä alas, tai menestys on viety heiltä äkisti”, Markus Raivio sanoo.
Henkistä painetta artisteille ja etenkin biisintekijöille luo myös se, että musiikki tai erityisesti sanoitukset kumpuavat henkilökohtaisista aiheista ja että yleisön edessä on jatkuvasti tehtävä henkinen riisuutuminen.
Musiikki syntyykin monesti henkilökohtaisista fiiliksistä. On kuitenkin nurinkurista, että musiikkia ajatellaan terapiana usein lähinnä silloin, kun sitä järjestetään nimenomaan sellaisena erityisryhmille.
“Jos tunnettu artisti kertoo julkisesti mielenterveysongelmistaan, emme todennäköisesti ala sen jälkeen suhtautua hänen musiikkiinsa vain hänen omana terapianaan”, Raivio vertaa.
Kun kyse on henkilökohtaisesta maailmasta kumpuavista asioista, asiassa on tietenkin myös toinen ulottuvuus – luovuus tai sen puute.
“Painetta luo, jos joutuu pohtimaan, että tuleeko ideoita. Itseään ei voi pakottaa olemaan luova. Luovuutta varten pitää olla rentoutuneessa olotilassa – ellei tee materiaalia ihan liukuhihnalta”, Juho Viljanen kertoo.
Lisähaastetta tuo se, että musiikkibisnes on muuttunut ja yhteisöllisyys ei ole enää itsestään selvä asia. Kun aiemmin kokoonnuttiin yhdessä studiolle tekemään levyä, nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän kukin työskentelee oman osuutensa kanssa omatoimisesti yksin, ja etätyön määrä lisääntyy.
Tämänkaltaiset seikat ovat omiaan luomaan henkistä painetta ja sitä kautta henkistä pahoinvointia.
Juho Viljasen mukaan alalla keskustellaan paljon, ja muusikoiden keskinäinen vertaistuki on tärkeässä roolissa henkisen hyvinvoinnin ylläpidossa ja mielenterveysasioiden käsittelemisessä. Kuva: Tero Ahonen
Leipämuusikkona työyhteisössä
Kun puhutaan erityisesti muusikoista ja niin sanotuista rivisoittajista, Viljasen näkemyksen mukaan eniten henkistä hyvinvointia rasittavat asiat liittyvät suorituspaineisiin, kuten vaikkapa esiintymiseen.
“Ammattiin kuuluu, että esimerkiksi jokainen keikka on mittari, ja sataprosenttiseen suoritukseen pitää pystyä toistuvasti”, Viljanen sanoo.
Itse keikkailuun liittyvä jännitys voi myös kasvaa ylitsepääsemättömäksi – jopa vuosia keikkailleella, kokeneella artistilla tai muusikolla.
Viljasen mukaan rivimuusikon näkökulmasta jo se, että soittaa vaikkapa kitaraa ison artistin bändissä ja tietää, että “Tavastian keikalla yleisössä seisoo kymmenen muuta kitaristia”, voi luoda valtaisat paineet, vaikka olisi kuinka taitava ja ammattilainen tahansa.
“Muusikolla on ammattiylpeys oman instrumenttinsa hallintaan. Ammattilainen ei voi päästää koskaan itseään välinpitämättömään tilaan. Ei voi mennä vain margariinitehtaalle töihin. Lisäksi erityisesti klassisessa musiikissa korostuu vielä se yleinen ajattelutapa, ettei voi tehdä virheitä.”
Henkisen jaksamiseen vaikuttaa myös alan epävarmuus sekä epämääräiset työajat ja -olosuhteet.
“Musiikkiala on täysin kausiluontoista, eikä alalla katsota kelloa. Jos tulevaisuuttaan voi suunnitella vuoden eteenpäin, niin se on jo luksusta.”
Tästä seurauksena voi olla kaksi ikävää lopputulosta: joko liikaa töitä, tai sitten mitättömyyden tunne, kun on vaikkapa soittanut kaksi vuotta huipulla olevan artistin bändissä ja sitten artisti jää keikkatauolle. Tämän jälkeen onkin yhtäkkiä tyhjän päällä.
Jos itseään ei pidä vireessä ja luota siihen, että hommia taas tulee, voi tilannetta seurata helposti masennus.
Sekä työmäärän liiallisuuden että toimettomuuden tuloksena voi päätyä epäilemään omaa itseään ja identiteettiään muusikkona. Tästä Viljasella on myös henkilökohtaista kokemusta.
“Oli hirveästi töitä. Liika työmäärä yhdistettynä paineeseen johti oman muusikkouden kyseenalaistamiseen: olenko tarpeeksi hyvä. Pakka sekoittui, tuli paniikkihäiriö ja keikalle menosta vaikeaa”, Viljanen kertoo.
“Tauko ja sairausloma auttoivat palauttamaan taas mielekkyyden soittamiseen.”
Muusikoille bändi on myös kuin työyhteisö. Siksi sekä mielenterveyden haasteiden että henkisen hyvinvoinnin suhteen lähin vertailukohta musiikkimaailmaan löytyykin mistä tahansa työpaikasta.
Markus Raivio korostaa, että musiikki itsessään ei aiheuta ongelmia tai ahdistusta, vaan syynä ovat juuri alan realiteetit ja tulevaisuus, sekä se, että vaikkapa keikkamuusikon arki romahtaa – tai bändiyhteisön välit tulehtuvat.
Ammattimaisestikin pyörivässä bändissä toimimisesta puuttuu usein esimerkiksi irtisanomissuoja tai työyhteisön kehittämisen elementti täysin, ja työhön liittyy alan epävarmuus. Alalla vallitsee myös “pää kainalossa töihin” -ajattelutapa. Keikalle saatetaan mennä vakavastikin sairaana. Taustalla on stressi siitä, että myös muiden elanto on itsestä kiinni, ja toisaalta pelko siitä, “voidaanko minut korvata kokonaan”.
“Jos mikä tahansa muu työyhteisö toimisi samalla tavalla kuin monet bändit, en tiedä olisiko se edes laillista”, Raivio sanoo.
Bänditoiminnassa mukana on tunteita, niin esiintymisissä kuin bändiyhteisöön liittyvissä valtapeleissä. Ongelmien taustalla on usein yksinkertaisia asioita, kuten vaikkapa se, että “jonkun naama kyllästyttää”.
Myös päihteiden käyttö on aina kuulunut vahvasti musiikkimaailmaan. Osittain se liittyy jännityksen purkamiseen esimerkiksi ennen keikkaa tai sen jälkeen. Päihteillä voi myös lääkitä mainittuja ongelmia ja oireita.
Juho Viljanen muistuttaa, että kuten mielenterveysasioissa, myös päihteiden käytössä kyse on yksilöllisistä asioista. Niin mielenterveysongelmat kuin vaikkapa alkoholismi eivät loppujen lopuksi ole hänen näkemyksensä mukaan varsinaisesti alalle tyypillisiä, mutta eivät kuitenkaan myöskään poikkeuksellisia ilmiöitä.
Toisaalta päihteiden ihannointi on viime vuosina myös selvästi vähentynyt, eikä “rock’n’roll”-elämäntyylikään ole alalla enää vallalla.
“Aiemmin saatettiin rohjeta nousta lavalle kännissä, mutta nykyään sitä ei hyvällä katsota. Ja ammattisoittajilla on kuitenkin ammattiylpeys – on yksinkertaisesti mahdotonta suoriutua keikoista humalassa”, Viljanen sanoo.
“Nykyään keikkabusseissa ennemminkin käynnistetään läppärit ja hifistellään kahveilla kuin avataan heti keskiolutpullo.”
Rajun päihteidenkäytön lopettaminen voi tuoda myös täysin uudenlaisia ulottuvuuksia erityisesti soittamiseen ja musiikintekemiseen.
Tämän Markus Raivio on nähnyt itse läheltä.
“Olen ollut bändeissa, joissa osa soittajista ovat olleet entisiä narkkareita tai juoppoja. Heidän suhtautumisensa esiintymiseen ja sen tuottamaan adrenaliiniin muuttuu. He todella nauttivat soittamisesta selvinpäin”, Raivio sanoo.
Yhteys ja yhteisöllisyys
Markus Raivion mielestä monet ammattibändit voisivat hyötyä esimerkiksi työnohjauksesta. Moniin musiikkialan mielenterveydellisiin haasteisiin voisi myös löytyä ratkaisuja musiikkiterapiasta tutusta ajatuksesta.Musiikkiterapian lähtökohta ei ole pelkkä musiikki ja sen tuottama ilo itsessään, vaan musiikin tekemisen tai kuuntelemisen synnyttämä yhteys ja yhteisöllisyys.
“Ei kukaan mielenterveyskuntoutuja mene yksin kuuntelemaan musiikkia koppiin ja tule parantuneena takaisin”, Raivio muistuttaa.
Työnohjauksen avulla bändi voisi kehittää yhteisöllisyyttä ja lisätä henkistä hyvinvointia. Ulkopuolinen keskusteluapu voi tarjota mahdollisuuksia nähdä, mitä kaikkia elementtejä bändien sosiaalisissa suhteissa on mukana.
Mutta missä vaiheessa ulkopuolinen apu on tarpeen? Raivion mukaan tärkeintä on tunnistaa raja, jossa bändin toiminta on muutakin kuin pelkkää kaveriporukan yhteistä tekemistä. Yleensä raja kulkee siinä kohdassa, kun mukaan tulee muita ihmisiä, kuten ohjelmatoimisto, teknikot ja niin edelleen.
“Usein tämä kohta liittyy myös rahaan. Silloin on mietittävä bändin rakenteet, palvelevatko ne toimintaa, sekä pohdittava, mikä on bändin perustehtävä, huolehditaanko perustarpeista ja tehdäänkö oikeita asioita”, Raivio sanoo.
Sekä Raivio että Viljanen ovat molemmat tyytyväisiä siitä, että mielenterveysasioista puhutaan nykyään avoimemmin kuin ennen, eikä siihen enää liity yhtä lailla häpeää tai pelkoa esimerkiksi työpaikan menettämisestä.
“Jo 15 vuodessa tapa ajatella on muuttunut paljon. Enää ei puhuta hulluista tai seonneista. Mielenterveysongelmat ovat sairauksia sairausten joukossa. Hienoa, että asioista puhutaan, ja esimerkiksi muusikkojen kesken on helppo saada vertaistukea”, Viljanen toteaa.
“Mielenterveys on kaikkien asia. Onkin vaikea löytää ihmistä, joka ei olisi kohdannut mielenterveyden haasteita”, Raivio sanoo.
Kirjoittanut: Kalle Heino
Kuvat: Markus Raivion arkisto ja Tero Ahonen
Kuvituskuva: Kristian Toivainen
Lue myös
- Musiikki ja mielenterveys: Juska Salminen ja burn out HIMissä
- Musiikki ja mielenterveys: Bändikemia kuntoon työnohjauksella
Julkaistu: 8.9.2017
