Tässä kolmiosaisessa juttusarjassa pohditaan musiikkivideoiden merkitystä digitalisoituneessa ja alati muuttuvassa maailmassa. Aihetta käsiteltiin edellisessä osassa levy-yhtiöiden näkökulmasta, nyt ääneen pääsevät musiikkivideo-ohjaajat Vesa Ranta, Rudi Rok ja Jaakko Manninen.
Kolmikkoa yhdistää alalle päätyminen puolivahingossa. Ranta hankki kolme vuotta sitten hetken mielijohteesta laadukkaan videokaluston, jolla hänen oli tarkoitus tehdä videotaidetta valokuvataiteensa rinnalle. Hän päätti kuitenkin pian kokeilla rahkeitaan musiikkivideoiden parissa. Hän otti yhteyttä pariin itselleen tärkeään yhtyeeseen ja ehdotti yhteistyötä. Nyt hänen CV:ssään komeilevat pätkät lukuisilta tunnetuilta bändeiltä, kuten Amorphisilta (Nuclear Blast), Sólstafirilta (Season of Mist), Dark Tranquillityltä (Century Media) ja Hallattarelta (Svart).
”Lähden ensimmäisenä perehtymään bändin musiikkiin ja lyriikoihin sekä katson, millaisia videoita ne ovat tehneet aiemmin. Jos bändi on uusi tuttavuus, yritän tutustua siihen lukemalla haastatteluja ja muita tekstejä. Heitän toki kysymyksiä bändille, mitä he videoltaan toivovat ja mitä he eivät missään nimessä halua siihen. Joillain ei ole juurikaan omia idiksiä, kun taas toisilla niitä on vaikka muille jakaa. Hankalampaa on työskennellä ensin mainittujen kanssa. Minulle videoissa on tärkeää se, että kuvauspaikat ovat inspiroivia ja sekä minun että bändin visioihin sopivia”, Ranta sanoo.
Rok on luotsannut esiintyvän taiteilijan uraa ammatikseen vuodesta 2009 lähtien. Vuonna 2014 hän latasi YouTubeen pätkän, jolla hän imitoi 30 eläimen ääntä. Video pamahti välittömästi viraaliseksi. Sitä on katsottu tähän mennessä yli 12 miljoonaa kertaa. Samalla heräsi sammumaton roihu videoiden ohjaamista kohtaan – niin omien kuin muiden artistienkin. Hän on ohjannut musiikkivideoita esimerkiksi Iltalle (Warner), Kaija Koolle (Warner), Mikko Harjulle (Warner) ja eetulle (Warner).
”Mun artistiuden ytimessä on aina ollut mahdottoman tekeminen mahdolliseksi. Sama DNA näkyy myös mun ohjaustöissä. Luova ideointiprosessi lähtee aina käyntiin ilman rajoja. Tärkeintä on tutustua ihmiseen artistin takana. Ideointi lähtee siitä, mitä sen ihmisen ytimessä oikeasti on. Haluan kuulla hänen tarinansa. Näin saan rakennettua ymmärryksen hänestä ja siitä, millaisia tavoitteita hänellä on artistiuteen liittyen. Musavideoiden tulee puhutella katsojaa kieltä syvemmällä levelillä – ilman ymmärrystä artistin ja kappaleen tarinasta. Sen syvempää viestiä ei pysty rakentamaan”, Rok sanoo.
Hän nostaa esimerkiksi eetun, Warnerin uuden artistin, BAE-videon. Kun artisti ja ohjaaja tutustuivat toisiinsa, ohjaajan alkuperäinen idea kauniista elokuvallisesta narratiivista lensi roskiin ja tilalle valittiin kokeellinen kuvakerronta, joka toimi kontrastina biisille ja tuki sitä abstraktimmalla tasolla.
Manninen, samoin kuin Ranta, aloitti valokuvaajana. Hän on kiertänyt keikoilla kameransa kanssa vuodesta 2012 saakka. Hän päätyi kuvaamaan useamman kerran bändiä, jossa soitti hänen kaverinsa Hiltunen. Kesän 2014 kynnyksellä Hiltunen kysyi Manniselta, onko tämä kuvannut videoita. Hiltusen uusi bändi Steve ’n’ Seagulls (Spinefarm) tarvitsisi sellaisen. Mannisesta tuli nopeasti yhtyeen hovikuvaaja. Videot ovat keränneet yhteensä satoja miljoonia katselukertoja. Manninen on lisäksi ohjannut soitto- ja tarinallisia pätkiä myös muille artisteille, kuten Harri Kauppiselle (Concorde Music Company) ja Sagalle, ja toiminut dronekuvaajana muutamassa Ville Juurikkalan ohjaamassa tuotannossa.
”Olen vieläkin keltanokka, joka sattui olemaan vain napinpainajana vajan vieressä, kun YouTubeen tungettu video kuvattiin. Tekemäni videot ovat pääsääntöisesti aivoriihien tulosta. Annan mielelläni farmari-roolin artisteille, joilla on pelto odottamassa kyntöä ja kylvöä. Olen itse kiertävä, iloinen renki eri tiluksilla. Mikäli pellon sadosta tulee hyvä, saattaa isäntä vihjata kylillä hyvästä työmiehestä”, Manninen veistelee.
Budjetit ja ohjaajan rooli
Musiikkivideoiden siirtyminen televisiosta nettiin on väistämättä niukentanut budjetteja. Samalla kalusto ja ohjelmistot ovat kehittyneet huimaa vauhtia niin edistyneemmiksi kuin edullisemmiksikin. Videontekijöiden haasteena on löytää kultainen keskitie käytettävissä olevan rahan ja taiteellisen kunnianhimon välistä. Vaikka budjetti olisi olematon, lopputuloksen on lujitettava artistin brändiä ja markkinoitavaa kappaletta – tehtävä niin artisti, katsoja kuin levy-yhtiökin tyytyväiseksi. On vaikea ennustaa etukäteen, millainen video nousee viraali-ilmiöksi ja nostaa artistin seuraavalle tasolle, mutta omaperäiset ideat, luovuus ja kekseliäisyys nousevat keskiöön etenkin niissä pätkissä, joita ei voi rahalla paikata.
”Budjeteissa on todella isoja eroja. Omien tuotantojeni budjetit ovat liikkuneet 1 000–10 000 euron välillä. Isompien budjettien videoissa käy usein niin, että suuri osa rahasta palaa näyttävien kuvauslokaatioiden saavuttamiseen ja lisäkaluston vuokraamiseen. Olen tekijänä sellainen, etten osaa laskea projektien merkitystä pelkästään rahassa. Jokainen video on työnäyte, jonka toivon poikivan jotain uutta ja mielenkiintoista. Tuoreena videontekijänä visio ja sen toteuttaminen menevät kaiken muun edelle. Kun olen valinnut kuvauspaikat ja tehnyt synopsiksen, ideaa pallotellaan bändin kanssa. Joskus managerilla tai levy-yhtiöllä voi olla myös sanottavansa. Yksi parhaista yhteistyökuvioista on ollut islantilaisen Sólstafirin kanssa. Midaftann-video syntyi todella kivuttomasti. Joissain projekteissa tekijöiden ja bändin visiot löytävät nopeasti maaliin”, Ranta myhäilee.
Mannisen mukaan budjetit eivät vaikuta juurikaan ohjaajan työskentelyyn, koska ohjaaja pyrkii luomaan mahdollisimman hyvää jälkeä joka tapauksessa. On vain osattava ruokkia luovaa hulluuttaan ja miettiä tarkkaan, mitä ja miten lähtee tekemään.
Rok ei myöskään ota projekteja vastaan vain pelkän budjetin perusteella, vaan hänelle inspiroivinta on päästä tekemään jotain rohkeaa ja erilaista.
”Pyrin rakentamaan vision, joka saa mut innostumaan. Vasta sitten alan sovittaa yläkonseptia budjettiin sopivaksi. Musavideoissa se tarkoittaa monia ’kill your darlings’ -hetkiä. Mutta kun yläkonsepti on toimiva, sen asettaminen pienempiin raameihin tapahtuu luontevasti ilman, että laatu kärsii. Budjetit ovat musavideomaailmassa melko standardit, mutta isompien artistien kanssa ne ovat neuvoteltavissa. Jos artisti ja levy-yhtiö rakastuvat ideaan, budjetti voi kasvaa huomattavastikin esimerkiksi sponsoreiden kautta”, major-yhtiöiden artistien videoihin pääasiassa keskittynyt Rok huomauttaa.
Rokin, Rannan ja Mannisen tiimityöskentely on hyvin erilaista mutta niissä on paljon samoja piirteitä. Rannalle siirtyy käytännössä kaikki vastuu valmiista tuotteesta siinä vaiheessa, kun hän on esitellyt synopsiksensa hyväksytysti bändille ja levy-yhtiölle.
”Olen oikeastaan ihmetellyt sitä, kuinka vähän levy-yhtiöt ovat puuttuneet asioihin. Se on toisaalta vain hyvä, koska yleensä bändi tietää parhaiten, millainen heidän videonsa pitää olla”, hän sanoo. Manninen suunnittelee videot yhdessä artistin kanssa, mutta saa toteuttaa tuotoksensa rennosti, ilman useita lopputulokseen puuttuvia välikäsiä. Rok on taas tottunut istumaan saman pöydän ääreen artistin, tämän edustajien ja levy-yhtiön kanssa. Viimeisimmällä on suurempi sananvalta – tai intressi puuttua prosessiin – kuin pienemmillä lafkoilla, joiden kanssa Manninen ja Ranta ovat tottuneet työskentelemään.
”Jokaisen tahon mielipide on yhtä tärkeä. Levy-yhtiöllä on usein mielessään iso kuva siitä, millaista artistia he ovat rakentamassa ja millaisia muita elementtejä artistin markkinointiin liittyy. Artistilla on selkeä ajatus siitä, mistä biisi kertoo, ja usein myös ajatuksia videoon liittyen. Mulla on ohjaajana vastuu tuoda pöytään luova visio, joka yhdistää kaikkien osapuolten toiveet ja tavoitteet muotoon, joka puhuttelee ja johon voi rakastua. Se tarkoittaa usein sellaista ajatusta, jota muut osapuolet eivät ole osanneet ajatella, mutta jonka kuullessaan ne kokevat heti omakseen. Se on ohjaajan ammatin ydin”, Rok kiteyttää.
Haasteet ja tulevaisuus
Musiikkivideotuotannoissa on lukuisia ohjaajasta riippuvia ja riippumattomia elementtejä, jotka voivat mennä pieleen. Esimerkiksi säätä, sairastumista tai onnettomuuksia on vaikea ennustaa. Ne kaikki lyövät paineita ohjaajalle, joka on vastuussa siitä, että video valmistuu ajallaan ja että siitä tulee vähintään niin hyvä kuin on tilattu. Usein kuulee myös tarinoita siitä, että laskuja on jätetty maksamatta, mistä syntyy skismaa puolin ja toisin, ja joskus videot voivat jäädä kokonaan julkaisematta. Ranta, Rok ja Manninen kuitenkin toteavat, että he ovat välttyneet suuremmilta konflikteilta ja draamoilta.
”Eripuraa ei ole oikeastaan ollut. Luulen, että se johtuu siitä, kun tutustuu artistiin oikeasti ja pyrkii ymmärtämään kaikkien osapuolten tarpeita, lopputulos asettuu usein uomiinsa yhteisymmärryksessä. Suurin yksittäinen haaste musavideotuotannoissa on resurssien rajallisuus. Se näkyy eniten siinä, että kuvaukset on pakko saada mahtumaan yhteen päivään, joten kuvauspäivän aikatauluissa joudutaan venymään yli-inhimillisiin suorituksiin”, Rok sanoo.
Ranta on Rokin linjoilla. Suurimpia kapuloita rattaisiin heittävät tiukat aikataulut ja raha, jonka on riitettävä kiitettävän lopputuloksen aikaansaamiseksi.
”Yleensä bändit tajuavat tosiasian, että pienellä budjetilla ei voi tehdä ihan älyttömiä. Silloin videoiden käsikirjoitusvaiheessa on tehtävä rajauksia, mihin on järkevintä keskittyä, jotta budjetista saadaan maksimaalinen hyöty irti”, Ranta järkeilee.
Manninen kuvaa usein videonsa ulkona, joten sää sanelee sen, mitä ja milloin voi kuvata. Kuvausaikataulut on tietysti lyöty lukkoon ennen kuvauspäivää, joten kuvaukset saattavat siirtyä, mikäli video vaatii esimerkiksi lempeää kesäaurinkoa, mutta tarjolla on kaatosadeinferno. ”Paniikkinappula ei saa päälle kameran nauhoitusta, joten mitään ylitsepääsemätöntä ei ole vielä vastaan tullut”, Manninen virnistää.
Mutta miltä näyttää musiikkivideoiden tulevaisuus tekijöiden silmin, kun kasvava määrä muita verkkoärsykkeitä kilpailee kiihtyvällä tahdilla silmäpareista? Hyvältä, jos tätä kolmikkoa on uskominen.
”En usko, että musiikkivideot suistuvat muiden pätkien tieltä. Niiden teko-, esitys- ja katselutavat muuttuvat tekniikan kehityksen mukana. Sosiaalinen media, jonne liikkuvaa kuvaa ladataan yhä enemmän, on artistien – etenkin aloittelevien sellaisten – kannalta mainio markkinointiväline tulla kuulluksi ja nähdyksi”, Manninen sanoo.
Rannan mukaan musiikkivideoilla on jatkossakin tärkeä rooli kiinnostuksen herättämisessä artisteihin. Hänestä pätkiä on mukavaa tehdä, joten miksipä niitä ei tekisi jatkossakin.
”Täytyy toivoa, että yhä useammin tuotantojen palaset kohtaisivat niin visioiden kuin taloudellisten resurssienkin kohdalla. Musiikkivideot ovat minulle vain yksi visuaalisen ilmaisun keino. Teen edelleen omia taiteellisia projekteja dokumentaarisen valokuvauksen puolella, ja lisäksi työn alla on kaksi dokumenttielokuvaa, jotka eivät liity musiikkiin. Töiden monipuolisuus on se juttu, miksi ala inspiroi ja miksi teen näitä hommia”, Ranta sanoo.
Rok nostaa esiin faktan, että kaluston halpeneminen ja teknologian kehittyminen ovat avanneet uusia mahdollisuuksia, joista videontekijät eivät osanneet vuosikymmen sitten unelmoidakaan. Ja kun niitä uskaltaa lähteä testaamaan, syntyy aina jotain uutta ja erilaista, joka saattaa jäädä pysyvästi katsojan mieleen.
”Ihminen on kertonut tarinoita tuhansien vuosien ajan. Musiikkivideon tehtävänä on herättää biisin tarina henkiin ja välittää se katsojalle. Siksi uskon, että musiikkivideoita tullaan tekemään jatkossakin. Ei saa kuitenkaan jäädä jumiin vanhoihin kaavoihin ja formaatteihin, joilla musiikkivideoita on tehty viime vuosikymmenet. Katsojien preferenssit muuttuvat ja teknologia kehittyy. Meidän tulee luovina tarinankertojina ottaa uudet mahdollisuudet innostuneesti vastaan ja miettiä uusia tapoja rakentaa kertomuksia. Someklipit tukevat artistin markkinointia ja yhteyttä fanien kanssa, mutta en usko, että ne kilpailevat musiikkivideoiden kanssa, vaan päinvastoin tukevat niitä. Toinen positiivinen merkki on se, että somevaikuttajat ja tubettajat ovat siirtyneet tekemään musiikkivideoita muun sisältönsä ohella. Musiikkivideo kiinnostaa varmasti niin tekijöitä kuin yleisöäkin tänään ja tulevaisuudessa”, Rok päättää.
Kirjoittanut: Markus Laakso
Lue lisää
- Musiikkivideot: Levy-yhtiöt videoiden tuottajina
- Perustetaanko b(r)ändi?
- Imago ja visuaalisuus – Lapkon Ville Malja säveltää kehysten sisään
Julkaistu: 17.8.2018
