“Tuottajan arkea on multitasking ja hustlaaminen” – Jonas Olsson
Tuottaja ja lauluntekijä Jonas Olsson kertoo tässä artikkelissa näkemyksiään ja kokemuksiaan pop-musiikkituottajana työskentelystä.
Jonas Olsson on tuottaja ja lauluntekijä sekä Isolla Music -tuotantoyhtiön omistaja. Olsson on toiminut musiikkialan yrittäjänä vuodesta 2005 ja tuottanut yli sata albumia. Lisäksi hän on mukana Musiikin edistämissäätiön lautakunnassa, joka myöntää muun muassa apurahoja musiikintekijöille. Olsson on myös A&R-konsultti Sony Musicilla.
Musiikkituotantoalan toimintatavat
Isolla Music on hyvä esimerkki tuotantoyhtiöstä, joka järjestää tuotantopalveluja levy-yhtiöille sekä yksityisasiakkaille. Tuotantopalveluihin kuuluvat äänitys, ohjelmointi ja miksaus. Yhtiö toimii myös tarvittaessa managerina musiikkialan tekijöille kuten tuottajille, lauluntekijöille sekä miksaajille. Isolla Music osallistuu aktiivisesti myös artistien ja heidän uransa kehitystyöhön.
Musiikkialalla on tyypillistä, että jokaisella tekijällä on oma firma, mikäli tekijä ei ole töissä suuressa levy-yhtiössä tai järjestössä. Isolla Music -yhtiössäkin tekijät ovat mukana erilaisilla kustannus- tai management-diileillä. Olsson kokee, että tekijät eivät varsinaisesti ole hänen yrityksensä asiakkaita, vaan kyseessä on enemmänkin verkostoyhteisö.
Olsson kertoo, että musiikkialalla tämän hetken trendi on, että suuret levy-yhtiöt kiinnittävät itselleen artistien lisäksi tuotantoyhtiöitä, joihin myös Isolla Music kuuluu. Pienemmät tuotantoyhtiöt ovat lähempänä musiikintekemisen saralla tapahtuvia muutoksia sekä uusia juttuja ja samalla myös helpommin lähestyttävissä. Kun etsinnän vastuu on jakautunut laajemmin, hyvät tyypit ja artistit löytyvät nopeammin.
Jannika B. Kuva: Sara Lehtomaa
Pop-musiikin tuottaminen 2020-luvulla
Tuottaja ei ole terminä täysin yksiselitteinen ja se vaatii usein määrittelyn, koska samaa sanaa käytetään eri toimenkuvista. On hyvä tiedostaa, että tuottajalla voidaan tarkoittaa taiteellista, taloudellista tai teknistä tuottajaa. Esimerkiksi toimeksiannoista sovittaessa asianosaisten on tärkeää ymmärtää, mitä tuottajan toimenkuvaan kuuluu ja mitä ei.
Olssonin mukaan nykypäivän pop-tuotannoissa tuottaja osallistuu aktiivisesti myös biisien kirjoittamiseen. Tämä pätee erityisesti pop-musiikissa käytettyyn co-writing -työtapaan, jossa tuottaja eli tracker luo säveliä, harmoniaa ja biittejä osana tiimiä ja ohjelmoi ne yhtenäiseksi taustaksi. Tuottaja saattaa esimerkiksi lisätä kappaleeseen koukkuja tai säveltää kertosäkeitä uusiksi. Yhä useammin artistit myös itse haluavat itselleen tuottajan, joka on muutakin kuin vain “rec-napin painaja”.
Tuottajalla saattaa toisinaan olla huomattava taiteellinen osuus artistin ominaissoundin luomisessa. Olsson kertoo esimerkin uransa varrelta:
“Ensimmäinen puhdas pop-tuotantoni oli Jannika B:n esikoisalbumi Kaikki Rohkeus, joka on melko pitkälti ohjelmoitua musiikkia muutamia livenä äänitettyjä rumpuja lukuunottamatta. Levy on edelleen hyvän kuuloinen ja syynä tähän lienee se, että mulla ei juuri ollut käytössä laitteistoa pop musiikin tekemiseen – vain jokin JUNO-106 -analogisyna. Tein kaikki synat samalla laitteella, jolloin lopputuloksesta tuli yhtenäinen ja soundi oli uniikki.”
Tuottajan rooli musiikin tekemisessä
Tuottaja on perinteisesti vastannut äänittämisestä sekä äänimaailmaan liittyvistä teknisistä ratkaisuista. Tracker-tuottajan toimenkuva on laajempi, sillä siihen kuuluu äänittämisen lisäksi myös osallistuminen biisin kirjoittamiseen. Olsson kertoo, että tracker-ajattelu on peräisin hip hop – maailmasta, jossa biisien tekeminen perustuu siihen, että ensin luodaan instrumentaalipohja, jonka päälle varsinainen biisi rakennetaan.
Olssonin tapaan tuottaa on aina kuulunut se, että hän on äänittämisen lisäksi käynyt yhtyeiden kanssa läpi lyriikoita ja melodioita sekä kehittänyt niitä eteenpäin yhdessä bändin kanssa. Olsson ajautui tracker-tuottajaksi, kun hänen kiinnostuksensa biisien kirjoittamista kohtaan kasvoi ja hän huomasi voivansa ohjelmoida instrumentaalipohjia eli säveltää kappaleen alusta saakka itse ilman yhtyettä.
Kirjoittaminen ja tuotanto kulkevat nykyajan pop-musiikissa niin käsi kädessä, että joskus tuotanto tai koko biisi saattaa syntyä pelkän trackin pohjalta. Olsson kertoo, että toisinaan taas hänelle saatetaan tarjota täysin valmista kappaletta, josta käsketään tehdä popimpi. Se ei kuitenkaan välttämättä toimi niin, koska kyseistä kappaletta ei ole alun perin tehty sellaiseksi.
Millaista osaamista tuottaja tarvitsee teknisten taitojen lisäksi?
Olsson toteaa, että tuottajan täytyy olla hyvä ihmisten kanssa, sillä jos tuottaja ei ymmärrä, mitä taiteilija tarvitsee, niin työskentely alalla on vaikeaa. Kaiken muun voi opetella, mutta omaan persoonaan on vaikeampi vaikuttaa. Tuottajalta täytyy löytyä myös yrittäjämäistä luonnetta sekä kyky tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Olsson pohtii, että häneltä itseltään paras tulos syntyy juuri silloin, kun “kumilenkki on mahdollisimman tiukalla” ja tekemistä on paljon. Kiireinen elämä ja monen asian yhtäaikainen eteenpäin vieminen kysyy tuottajalta hyvää stressinsietokykyä. Olssonin mukaan tuottajien arkeen kuuluukin “multitasking ja hustlaaminen”.
Millaisia teknisiä välineitä tuottajaksi ryhtyvä tarvitsee?
Tuottaja tarvitsee lähtökohtaisesti hyvän (kannettavan) tietokoneen sekä monitorikaiuttimet sekä ohjelmiston äänittämistä ja miksaamista varten. Niiden lisäksi on hyvä olla laadukkaat kuulokkeet. Olsson käyttää itse Pro Toolsia, mutta muita alalla laajasti käytössä olevia ohjelmia ovat Ableton Live ja Logic ja rap-tuottajilla usein FL Studio.
Millainen on tuottajan tulonmuodostus?
Olsson arvioi, että hänen tuloistaan noin kolmasosa tulee Teoston tilityksistä ja kaksi kolmasosaa yrityksen toiminnoista. Tuottaja saa myös Gramexilta tilityksiä soitto- ja lauluraidoista. Osuudet vaihtelevat vuosittain riippuen siitä, kuinka paljon biisejä hän kirjoittaa ja kuinka paljon hän tuottaa materiaalia artistien äänitteisiin.
Tuottaja ja tekijänoikeudet
Kun uutta biisiä kirjoitetaan ja tuottaja tekee siihen taustan, tuotanto ei ole pelkästään ostettava palvelu. Tuottaja on osallistunut tällöin biisin kirjoittamiseen ja luonut tekijänoikeudellista sisältöä ohjelmoimalla taustan kappaleelle. Olsson havainnollistaa asiaa esimerkeillä:
Esimerkki 1:
Olsson teki Artisti A:n kanssa yhdessä biisin, joka ei lopulta päätynyt kyseisen artistin albumille. Artisti A oli soittanut kappaleen kuitenkin ystävälleen, Artisti B:lle, joka piti erityisesti kappaleen kertosäkeestä. Artisti B ehdotti, että kappaleen säkeistöt muutettaisiin, mutta siitä säilytettäisiin alkuperäinen kertosäe. Tällöin tilanne oli siis se, että kappaleessa ei ollut säkeistöjä, mutta siihen oli ohjelmoitu tausta ja sävelletty kertosäe. Tekijänoikeudet jakautuivat tällöin puoliksi Olssonille ja puoliksi Artisti A:lle.
Kun kappaleen työstämistä jatkettiin, tiimiin tuli kaksi kirjoittajaa lisää. He kirjoittivat kappaleen valmiiksi, jolloin biisillä on neljän eri henkilön tekijänoikeudet. Silloin tekijänoikeustulot jaettiin tasan, jolloin jokainen omistaa 25 % kappaleen tekijänoikeudesta. Tämä ei tietenkään ole ainoa tapa toimia, vaan kyse on yleisestä toimintakulttuurista.
Esimerkki 2:
Jonas Olsson. Kuva: Hilda Kähkönen
Lauluntekijä säveltää kappaleen kitaralle ja laululle, jonka jälkeen se viedään tracker-tuottajalle, jolle annetaan tehtäväksi tuottaa biisi valmiiksi. Tuotanto voidaan ostaa ostopalveluna ja sopia kiinteä summa tehdystä työstä. Toinen tapa on sopia, että tuottaja saa siivun kappaleen tuotoista, joka yleensä tarkoittaa n. 30-50% osuutta tuloista.
Trackin/demotuotannon ottaminen tekijänoikeuden piiriin on muodostunut yleiseksi toimintatavaksi alalla, koska tulojen lisäksi se jakaa myös taloudellisen riskin. Harva kappale on niin varma hitti, että se tuottaisi hetkessä saman summan kuin kertakorvauksena maksettu palkkio.
Esimerkki 3:
Kuvitellaan, että kolme ihmistä tekee sessiossa biisin, joista henkilö A tekee taustan, henkilö B soinnut ja henkilö C melodian ja sanat. Tällöin omistajuus yleensä jakautuu niin, että jokaisella on 1/3 kappaleesta eli tekijänoikeustulot jakautuvat tasan näiden kolmen henkilön kesken.
Ulkopuolinen taho tykästyy kappaleeseen, mutta he eivät halua käyttää A:n tekemää tuotantoa. Vaikka A:n osuus vaihdetaan, hänellä on silti oikeus omaan osuuteensa tekijänoikeuksien jaossa. Säveltäjillä ja sanoittajilla ei ole samanlainen tilanne, sillä jos kappaleen tuotanto ja soinnut säilytettäisiin, mutta sanat vaihdettaisiin, niin tällöin jaolle tulisi yleensä uusi tekijä. Mikäli vanha tuotanto poistetaan, uusi tuottaja ei yleensä pääse enää tekijänoikeuksien jaolle. Alkuperäisellä tuottajalla on siis tavallaan parempi tekijänoikeudellinen asema kuin säveltäjillä ja sanoittajilla.
Tuottajana toimiminen vaatii pitkäjänteistä työtä
Miten pitkää työpäivää tuottaja tekee?
“Silloin kun tein töitä toiminimellä, saatoin työskennellä ensin 8 tuntia bändihommien parissa ja illalla treenata biisintekotaitoja. Kolmeen viikkoon saattoi mahtua yksi vapaapäivä ja 10 tunnin työpäivä oli pääsääntöinen minimi. Nykyisin aamupäivällä saattaa olla kolme tapaamista, jonka jälkeen on lounas. Sen jälkeen saatan äänittää neljä tuntia lauluja”, Olsson valaisee.
Mistä tuottaja saa toimeksiantonsa?
“Pääsääntöisesti työt pop-tuottajana tulee biisien kautta. Eli jos levy-yhtiössä päätetään, että tuottajan tekemä träkki on hyvä, niin hän saa yleensä tuottaa biisin loppuun”, Olsson kertoo.
Olsson sanoo myös, että pitkä kokemus alalta lisää tuottajan luotettavuutta. Tuottaja valitaan helpommin, mikäli hänellä on näyttöä vastaavana tuottajana toimimisesta sekä lukuisten projektien loppuun saattamisesta. Kokenut ja vastaavana tuottajana toimiva henkilö voi kasata tiimin, biisinkirjoittajat sekä muusikot tuotantoonsa. Mikäli kyseessä on uransa vasta aloittanut tuottaja, niin Olsson neuvoo tekemään paljon biisejä, joissa on itse tracker-tuottajana ja myydä oma osaamisensa työn kautta.
“Tuottajaksi ei ole mitään yhtä reittiä. Se on pitkää työtä ja luottamussuhteiden rakentamista”, Olsson toteaa.
Tuotatko vielä itsenäisiä artisteja vai tulevatko kaikki tilaukset major-yhtiöiltä?
“Teen edelleen molempia ja otan töitä vastaan fiiliksen mukaan. Indie-artisteilta tulee yhteydenottoja keskimäärin kaksi kertaa viikossa ja aina välillä niihin tulee tartuttua. Jos taas haluan uutena johonkin projektiin mukaan, niin sitten yleensä lähden mukaan kyseisen artistin biisileirille tai kirjoitan projektia varten jotakin oma-aloitteisesti.”
Millainen on tyypillinen pop-tuottajan projekti?
Olsson mainitsee KUUMAA-yhtyeen esimerkkinä melko tyypillisestä projektista, jota hän on ollut tekemässä. Projektin työstäminen aloitettiin vuosina 2016-2017 ja ensimmäinen albumi ilmestyi vuonna 2019.
“Studiossa kirjoitetaan ja tuotetaan jatkuvasti uutta musaa artistin ja biisintekijöiden kanssa. Tiimin kanssa, johon kuuluu yleensä artistin lisäksi muun muassa manageri sekä A&R, tavataan tasaisin väliajoin. Palavereissa suunnitellaan työstettävä materiaali sekä keskustellaan julkaisujen tuotannoista. Palavereissa päätetään myös julkaisupäivämäärä, tuotantoaikataulu sekä käydään läpi biisien vaiheet”, Olsson kertoo.
Mitä tuottajan tulee tietää julkaisuaikatauluista?
Olsson kertoo, että varsinkin suuremmat levy-yhtiöt tarvitsevat valmiin kappaleen yleensä noin kuutta viikkoa ennen julkaisupäivämäärää. Mitä aiemmin kappale on valmis, sitä helpompi julkaisua on markkinoida muille toimijoille. Spotifyhin kappale on hyvä ladata viimeistään kolmea viikkoa ennen julkaisua. Olsson korostaa, että on tuottajan tehtävä varmistaa, että kappale on varmasti valmis hyvissä ajoin. Työskentelemällä alalla oppii, kuinka kauan aikaa kukin työvaihe vaatii ja mihin täytyy osata varautua eri tekijöiden kesken.
“On hyvä tiedostaa, että esimerkiksi promootioon työssään keskittyvät ihmiset eivät välttämättä tiedä, kuinka kauan aikaa kuluu tuotannon eri vaiheisiin. Tuotantoaikatauluun saatetaan merkitä niin sanottuja välideadlineja, joihin mennessä tulisi olla valmiina esimerkiksi lopulliset lyriikat tai vaikka timeline musiikkivideota varten. Tuottajan tehtävänä on koordinoida monen eri toimijan kanssa ja varmistaa, että aikataulu pitää”, Olsson toteaa.
Kun julkaisu on tulossa, tuottaja yleensä huolehtii levy-yhtiölle niin sanotun labelcopyn, jossa on listattuna, kuka äänitteellä on ollut soittamassa, biisejä kirjoittamassa ja kuka sen on julkaissut tai kustantanut.
Tuotannon voi myydä ja toteuttaa joko kokonaan tai osittain
Esimerkki 1:
“Kuvitellaan, että kolmen henkilön tiimi tekee biisin ja artisti haluaa levyttää sen. Mikäli levy-yhtiö tykästyy tuotantoon sellaisenaan, niin se täytyy vain tuottaa loppuun. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koodattujen jousisoitinten raidat vaihdetaan oikeilla soittimilla soitettuihin tai jos kitara on epävireessä, niin se äänitetään uudelleen. Tämän jälkeen tuottaja äänittää artistin laulut ja huolehtii, että kappale miksataan valmiiksi”, Olsson havainnollistaa.
Esimerkki 2:
Osatuotannossa on kyse siitä, että levy-yhtiö poimii parhaat palat kappaleesta ja ostaa ne tracker-tuottajalta.
“Projektissa saattaa olla olemassa jo vastaava tuottaja ja levy-yhtiö haluaa ostaa trackerilta osatuotannon. Levy-yhtiö saattaa pyytää trackerilta esimerkiksi muutaman yksittäisen raidan, kuten kitaraloopin tai jonkin tietyn soundin, ja hoitaa lopputuotannon eteenpäin jonkun toisen henkilön kanssa”, Olsson kertoo.
Mikäli kyseessä on osatuotanto, jossa vain tietyt trackerin tekemät raidat käytetään lopullisessa tuotteessa, hänelle yleensä maksetaan kertakorvaus raidoista.
Esimerkki 3:
Tuotanto voidaan toteuttaa myös yhdistämällä nämä kaksi mainittua esimerkkiä. Kappaleen demotuotanto saattaa olla taustan osalta jo julkaisukelpoinen, mutta esim. laulut täytyy äänittää uudelleen. Tuottaja hoitaa laulujen äänitykset ja muun tuotannon loppuun eli levy-yhtiö ostaa silloin trackerilta kokonaisen valmiin taustan. Tällöin korvaus on luonnollisesti suurempi kuin yksittäisistä raidoista saatu korvaus.
“Paljon on kyse siitä, kuinka paljon aikaa tuotannon valmiiksi saattamiseen täytyy käyttää. Mikäli tuottajan ei tarvitse tehdä muuta kuin äänittää laulut ja lähettää kappale miksaukseen, niin se säästää aikaa. Tällöin ei tarvitse keksiä esimerkiksi mitään sävellykseen liittyvää osiota, vaan kaikki tulee niin sanotusti valmiina tuottajan pöydälle”, Olsson sanoo.
Mikäli tuottaja hoitaa koko tuotannon itsenäisesti, kuten ensimmäisessä esimerkissä, yleensä myös äänitteen tuottamiseen varatun budjetin hallinnointi siirtyy tuottajalle. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että tuottaja jakaa palkkiot muun muassa soittajille ja miksaajalle niin, että budjetti riittää tuotannon loppuun saattamiseen.
Tuottajan kannattaa markkinoida omaa osaamistaan
Olsson kertoo tehneensä oman studiotyöskentelynsä ohella määrätietoista markkinointia sekä aktiivista yhteydenpitoa moneen suuntaan muun muassa lounastaen erilaisten potentiaalisten yhteistyötahojen kanssa.
“A&R:t suostuu treffaamaan tekijöitä, koska niitäkin kiinnostaa uudet tyypit. Jos on jotakin kerrottavaa tai jokin uusi juttu mielessä, niin niistä kannattaa olla yhteydessä”, Olsson ohjeistaa.
Olsson tekee edelleen yhteistyötä muun muassa Jens Bogrenin kanssa. Heidän tuoreimmat yhteistyönsä on Amorphiksen kaksi viimeisintä albumia.
“Jos on yksipuolinen suhde, niin se on ns. kylmä kontakti. Molemmilla osapuolilla ei ole välttämättä annettavaa toisilleen. Myöhemmin, kun oikeat kontaktit tulevat kuvioihin, niin muodostuu se oikeaverkosto. Et ole enää se tyyppi, jota kukaan ei tiedä, vaan kaikilla oli jo jonkinlainen käsitys sinusta henkilönä. Yleensä kun lähtee vain tekemään ja pitää ihmiset tietoisena siitä, mitä osaat ja teet, niin oikeat ihmiset löytyy kyllä ajan mittaan. Odottamalla ei etene mihinkään”, Olsson toteaa.
Toimittanut: Johanna Ahonen
Julkaistu: 30.10.2020
