Samoaja-yhtye on perustamisestaan saakka suunnannut ulkomaille. Tässä jutussa yhtyeen laulaja-kitaristi Viktori Pesonen kertoo, miten bändi ponnistaa täydestä tuntemattomuudesta keikoille Eurooppaan ja miten tehdään kuuden viikon kiertue kengännauhabudjetilla.
Samoaja on pop-folk-yhtye, jonka jäseniä yhdistää kristillinen maailmankatsomus. Yhtye on vuosina 2018 ja 2019 tehnyt yhteensä neljä ulkomaan kiertuetta ja soittanut niin Baltiassa ja Itä-Euroopassa, Britanniassa kuin Keski- ja Etelä-Euroopassakin. Keikkojen myynnistä ja kaikista käytännön järjestelyistä vastaa yhtyeen perustaja, laulaja-kitaristi Viktori Pesonen.
Tee se itse -kiertueen järjestäminen vaatii Pesosen mukaan ensinnäkin kielitaitoa. Englannin kielen taito on välttämätön. Sillä pärjää suurimmassa osassa Eurooppaa, tosin Ranskassa, Espanjassa ja Etelä-Saksassa sitä ei välttämättä osata kovin hyvin. Pesonen on toisinaan käyttänyt apuna Google Kääntäjää. Hän on jopa buukannut sen avulla keikan ranskaksi, vaikka ei osaa kieltä lainkaan. Pesonen arvelee, että keikkojen saamisen ja keikkailun vaikeus näissä maissa liittyy osittain kieliongelmiin. Hän mainitsee myös Tanskan, Ruotsin ja Sveitsin maiksi, joissa englanninkielisiin viesteihin ei helposti vastata lainkaan.
Toisaalta erityisen vaikea alue on Pesosen mukaan englanninkielinen Iso-Britannia. Keikkoja on vaikea saada, live-skene on “kuollutta” ja ainakaan ulkomaisten yhtyeiden keikoilla ei helposti käydä. Samoaja tekikin Britanniassa yhteiskiertueen paikallisen artistin kanssa.
Baltia, Puola ja Saksa ovat sen sijaan artisteille kiitollisia paikkoja. Pesosen mukaan näissä maissa käydään paljon keikoilla ja uudetkin nimet vetävät yleisöä.
Esiintymislava Prahassa.
Toinen asia, jota kiertueen järjestämisessä välttämättä tarvitaan, on yrittäjähenkisyys. Se nimittäin vaatii erittäin paljon työtä.
– Olen laskenut, että noin kymmeneen prosenttiin sähköposteista vastataan. Ja kaikista yhteydenotoista yksi tai kaksi prosenttia johtaa keikkaan. Siitä voi laskea, että kun meillä viime kiertueella oli 32 keikkaa, sen järjestäminen vaati vähintään 2000 sähköpostia, Pesonen kertoo.
Kiertueen toteutumisen ratkaiseekin hänen mielestään asenne.
– Täytyy päättää, että haluaa tehdä juuri tätä. Keikkoja ei myydä niin, että olisimme mahdollisesti tulossa, vaan täytyy lähteä sillä asenteella, että me olemme tulossa ja me kierrämme. Se on ydinasia koko hommassa.
DIY-artistin täytyy myös opetella itse tekemään kaikkea julisteista promoamiseen. Asioihin voi perehtyä etukäteen hyvinkin pitkälle, tai sitten voi vain ruveta tekemään, kuten Pesonen sanoo toimineensa. Vaikka moneen asiaan voi varautua, kaikkea ei tarvitse ylianalysoida eikä kannata laskea todennäköisyyksiä sille, mistä keikkoja saa.
– Keikkoja saa yrittämällä. Mitä enemmän kylvää, sitä enemmän niittää.
Kun Pesonen alkoi järjestää Samoajan ensimmäistä kiertuetta, yhtye oli vasta julkaissut esikoisalbuminsa. Käytännössä yhtye oli lähes tuntematon. Pesonen otti yhteyttä monenlaisiin keikkapaikkoihin.
– Lähtökohtana oli, että menemme sinne, minne päästään ja sopeudumme sen olosuhteisiin. Jos keikka on kahvilassa, soitamme hiljaa ja jos klubilla, kovaa.
Aluksi Pesonen oli tehnyt kiertueelle maantieteellisen hahmotelman. Sitten hän alkoi etsiä keikkapaikkoja sen varrelta. Tärkein työväline oli netin hakukone. Lisäksi hän on saanut apua ja neuvoja Facebook-ryhmästä DIY Touring UK/Europe.
Matkalla Malmöstä Kööpenhaminaan.
Kun budjetti on pieni, matkustamiseen ei voi varata yhtään ylimääräistä. Samoaja liikkuu kiertueella Pesosen Honda Accord -henkilöautolla. Siihen ja sen suksiboksiin mahdutetaan neljä miestä ja kaikki tavarat.
– Olemme minimoineet tavaran määrän. Itselläni on vain yksi kitara, vaikka soitan kahdella virityksellä. Rumpusetin tomi mahdutetaan basarin sisään. Ständejä laitetaan sinne minne niitä mahtuu, Pesonen kuvailee.
Oman backlinen lisäksi Samoajalla on mukana omia mikkejä ja ständejä sekä pieni mikseri. Ne helpottavat siinä tilanteessa, kun keikkapaikan PA:ssa on toivomisen varaa. Vaatimus PA:sta kirjataan sopimukseen, mutta toisinaan on sattunut yllätyksiä.
Samoaja Düsseldorfissa.
Yllätyksiä voi liittyä myös autoiluun. Samoajan viimeisin kiertue ulottui Espanjaan ja Ranskaan, ja siellä tietulleista kertyy melkoisesti maksettavaa. Myös polttoaine on kalliimpaa kuin Suomessa. Joissakin kaupungeissa on päästörajoituksia, joiden takia tuulilasiin on hankittava lupatarroja, ja esimerkiksi Unkarissa myös moottoriteillä ajaminen edellyttää maksullista lupatarraa. Auton varustukseenkin on kiinnitettävä huomiota.
– Ranskassa autossa pitää lain mukaan olla esimerkiksi vaahtosammutin, huomioliivit ja alkometri. Sain joitakin neuvoja, että ei niitä oikeasti valvota, mutta yritän minimoida vaikeudet ja siksi olen yleensä pyrkinyt noudattamaan lakia, Pesonen toteaa.
Autolla liikkuessa matka-aikataulujen suunnitteluun on syytä paneutua huolellisesti. Pesonen lisää karttaohjelman ehdottomaan aikaan aina vähintään kolmasosan lisää. “Ylimääräinen” kuluu helposti esimerkiksi moottoriteiden ruuhkissa.
Viimeisimmällä kiertueella auto hajosi Espanjassa, kaiken lisäksi kansallisena juhlapäivänä. Tilanteen pelastus oli se, että Pesonen oli pari viikkoa aikaisemmin liittynyt Autoliiton plus-jäseneksi. Jäsenetuihin kuuluu ympärivuorokautinen palvelu, jossa liitto hoitaa auton hinauksen korjaamolle ja vuokra-auton tilalle. Auton kuntoon saamisessa kului kuitenkin viikko, ja Samoaja joutui sen vuoksi perumaan pari keikkaa.
Samoaja joutui odottamaan Espanjassa viikon auton korjaamista.
Majoitusten osalta ikäviä yllätyksiä ei juuri ole tullut vastaan.
– Keikkajärjestäjien omat majoitukset ovat usein parempia kuin paikalliset hostellit. Tosin meillä on aina mukana omat retkialustat ja makuupussit siltä varalta, että majoitus tarkoittaakin huonetta klubin yläkerrassa, Pesonen kertoo.
Silloin, kun majoitus ei kuulu keikkasopimukseen, Samoajan jäsenet majoittuvat Airbnb-asunnoissa.
Pitkällä kiertueella bändin jäsenten kemia saattaa olla koetuksella. Pesosen mielestä on tärkeää kunnioittaa toisten rajoja.
– Välillä jokainen tarvitsee omaa aikaa, ja silloin kannattaa mennä vaikka kiertelemään yksin kaupunkia.
Ylipäänsä toimintaa helpottaa se, että sitä ajattelee samanlaisena työnä kuin yrityksen pyörittämistä. Jaksamisen kannalta kiertueelle on myös suunniteltava välipäiviä.
Kiertueväsymys purkautuu Samoajassa “paskana huumorina ja teinihösellyksenä”. Automatkat saattavat Pesosen mukaan olla melko levottomia.
Kiertueen huonot puolet liittyvät hänen mielestään juuri väsymykseen. Myös keikan jälkeinen sosiaalisuus käy välillä raskaaksi.
– On tosi epäkunnioittavaa, jos keikan jälkeen ei mene juttelemaan ihmisten kanssa. Mutta sitä ei aina jaksaisi.
Toisaalta myös parasta kiertue-elämässä on Pesosen mielestä uusien ihmisten tapaaminen. Stereotypioiden osoittautuminen vääriksi on myös kiinnostavaa.
– Suomessa monella on vielä sellainen käsitys, että Baltiassa ja Puolassa on jotenkin surkeaa ja siellä yritetään huijata. Se ei pidä lainkaan paikkaansa. Ihmiset ovat siellä tosi vieraanvaraisia, Pesonen kehuu.
Eurooppaa kiertäessä näkee myös uusia paikkoja ja hienoja maisemia. Välttämättä niitä ei osaa juuri kiertueen aikana arvostaa, mutta myöhemmin ne saattavat palata mieleen.
“Sound Of Music” -maisemat jossain päin Ranskaa.
Jos musiikin tekemisen päämotiivina on ansaita rahaa nopeasti, kannattaa Pesosen mielestä vaihtaa alaa. Samoajankaan kiertueet eivät ole olleet rahallisesti kannattavia, vaan niihin on käytetty jäsenten omaa rahaa.
Pesonen näkee keikkailun sijoituksena tulevaisuuteen. Hän vertaa sitä yrityksen perustamiseen. Yritykseenkin on ensin investoitava aikaa ja rahaa, kunnes toiminta lähtee kannattamaan.
Samoajan neljän kiertueen aikana osa keikkapaikoista on tullut tutuksi ja kuulijoiden määrä on lisääntynyt tunnettuuden mukana. Sosiaalisen median seuraajien määrä on myös kasvanut.
Pesosen tavoitteena on, että Samoaja tekisi jatkossa noin sata keikkaa vuodessa. Ulkomailla voisi olla kaksi kuukauden mittaista kiertuetta.
Yksi mahdollisuus on myös muutto ulkomaille. Suomen maantieteellinen sijainti ei nimittäin Samoajan kaltaiselle yhtyeelle ole ainakaan etu.
Samoaja:
Vihtori Pesonen, laulu ja kitara
Arttu Mäkinen, rummut
Pentti Salminen, kitara
Samppa Niemelä, basso
Kirjoittanut: Anni Saari
Julkaistu: 13.12.2019
