Tuotantomusiikin lisensointi musiikintekijän näkökulmasta

Tämän artikkelin tarkoitus on tarjota perustietoa tuotantomusiikkialasta ja sen toimijoista. Mukana on myös konkreettisia havainnollistavia esimerkkejä sekä erään musiikintekijän uratarina. Artikkelissa käytetään paljon englanninkielistä termistöä, koska kaikille käsitteille ei ole vakiintunut suomenkielistä vastinetta. Alan toimijat ovat pääosin ulkomaisia, joten musiikintekijä joutuu todennäköisesti käyttämään englanninkielistä termistöä joka tapauksessa. Artikkelin lopusta löytyy lyhyt sanasto.

Tuotantomusiikki

Oletko koskaan miettinyt mistä tulee se musiikki, joka soi katsomissasi ohjelmissa sekä niiden yhteydessä esitettävissä mainoksissa? Osa kuulemastasi musiikista on niin sanottua tavallista musiikkia, jonka artisti tai bändi on julkaissut ja se on lisensoitu kyseisen AV-tuotannon käyttöön. Suuri osa musiikista on kuitenkin sellaista, joka on julkaistu pääasiallisesti tuotantomusiikiksi, millä tavoitellaan synkronointeja. Synkronointi (engl. synchronization, sync, synch) on termi, jota käytetään musiikin liittämisestä liikkuvaan kuvaan. Osaa tällaisesta synkronointiin tarkoitetusta musiikista ei ole julkaistu tyypillisissä musiikkipalveluissa (esim. Spotify) lainkaan, vaan ne löytyvät ainoastaan musiikkilisenssejä tarjoavista palveluista.

Tuotantomusiikin tekeminen tai artistina julkaistun musiikin tarjoaminen myös tuotantomusiikkina ovat varteenotettavia urapolkuja musiikintekijälle. Tuotantomusiikin maailmassa voi menestyä, vaikkei artistina koskaan löisikään läpi. Statuksella on hyvin pieni, oikeastaan olematon merkitys, kun lisensointipäätöksiä tehdään sisällön soveltuvuuden perusteella.

Otetaanpa esimerkiksi tyypilliset reality-ohjelmat, joita pyörii nykyään lähes joka kanavalla. Joka jaksossa tarvitaan musiikkia luomaan tilanteeseen sopivaa tunnelmaa ja/tai kuljettamaan ohjelman kerrontaa eteenpäin. Tyypillisesti tällainen musiikki on lisensointipalvelusta hankittua musiikkia, jota kutsutaan mm. nimillä tuotantomusiikki tai katalogimusiikki (engl. production music, stock music, library music). Ohjelmaa katsoessa ei välttämättä edes tiedosta, kuinka suuri merkitys musiikilla lopulta on kerronnassa. Tätä havainnollistaa esimerkiksi oheinen video:

https://www.youtube.com/watch?v=iSkJFs7myn0

Joissain ohjelmissa jopa tunnusmusiikki on tuotantomusiikkia. Mitä pienempi tuotanto, sen todennäköisemmin se tukeutuu tuotantomusiikkiin sen sijaan, että musiikkia lisensoitaisiin tunnetuilta tai ajankohtaisilta artisteilta. Tuotantomusiikkia käytetään samaan tapaan ohjelmasisällön täydentämiseen kuin visuaalisen alan vastineitaan, eli kuvitus- ja arkistokuvaa. Osa tuotantomusiikkia tarjoavista kirjastoista myykin myös video- ja valokuvamateriaalia.

Tuotantomusiikkiala on nähdäkseni muotoutunut vastaamaan AV-tuotantoja tekevien musiikkitarpeisiin käytännöllisellä tavalla. Yksinkertaistaen, AV-tuotannon tekijä tarvitsee musiikkia projektiinsa ja käyttämällä lisensointipalveluja hän löytää mahdollisimman vaivattomasti oikeanlaista musiikkia ja saa hankittua siihen lisenssin, eli käyttöluvan. Tavallisesti musiikkikappaleella ja sen äänitteellä on useita oikeudenhaltijoita, joten käyttölupia joutuisi todennäköisesti hankkimaan usealta eri taholta. Lisensointipalveluissa tarjolla olevan musiikin lupa-asiat on yleensä järjestetty jo ennalta niin, että lisenssin saadakseen ei tarvitse asioida muiden tahojen kanssa saati käyttää aikaa selvittääkseen kuka omistaa musiikin oikeudet.

Lisensoinnin ja tulonjaon periaatteita

Musiikkilisenssejä myydään erittäin vaihtelevin ehdoin. Kun tiedetään, että eri maissa toimivien tekijänoikeusjärjestöjen käytännöissä on hieman eroja, muodostuu kokonaisuus, jota on mahdotonta kuvailla tyhjentävästi. Tässä osiossa pyritään kuitenkin avaamaan muutamia peruskäsitteitä, joilla on oleellista merkitystä musiikintekijän näkökulmasta. Nämä myös auttavat artikkelin seuraavien osioiden ymmärtämisessä.

Yksinoikeudella vai ei? – Exclusive vs. non-exclusive

Ennen kuin teet päätöstä mihin musiikinlisensointipalveluihin pyrit musiikkiasi saamaan, selvitä vaatiiko palvelu yksinoikeutta heidän alustallaan tarjottavaan musiikkiin. Yksinoikeudellisesta sopimuskäytännöstä käytetään englanninkielistä termiä ”exclusive”, muussa tapauksessa sopimus on ”non-exclusive”. Huomionarvoista on, että eksklusiivisetkin sopimukset ovat lähtökohtaisesti teos- tai albumikohtaisia, eli palvelu A voi edustaa yksinoikeudella teostasi X ja palvelu B teostasi Y. Teoriassa on mahdollista, että palvelu vaatisi saavansa edustaa koko olemassa olevaa ja myös tulevaa katalogiasi yksinoikeudella, mutta sellaiseen en ole törmännyt ja vaatimukseen tulisi suhtautua äärimmäisellä varauksella. Non-eksklusiivisten sopimusten tapauksessa sama teos voi olla tarjolla useassa palvelussa. Jotkin palvelut tarjoavat musiikintekijälle vapauden valita eksklusiivisen ja non-eksklusiviisen sopimuksen välillä ja usein näiden välillä on merkittäviä eroja sopimusehdoissa esimerkiksi tulonjaon osalta.

Synkronointi vs. esittäminen – Front-end vs. back-end

Alan palveluntarjoajilla on kirjavia käytäntöjä sen suhteen, miten tuloa muodostuu ja miten se jaetaan. Hieman yksinkertaistaen, muodostuvat tulot voidaan kuitenkin jakaa kahteen osa-alueeseen, synkronoinnista ja esittämisestä muodostuviin tuloihin. Aiheen tiivistämiseksi tässä artikkelissa näihin viitataan termeillä ”front-end” ja ”back-end”, mikä mukailee alan käyttämää terminologiaa.

Synkronoinnista lisenssin hankkija (tyypillisesti AV-projektin tuottaja) maksaa kertakorvauksen. Maksun perijä vaihtelee järjestelystä riippuen, mutta se voi olla esimerkiksi lisenssin myyvä palveluntarjoaja, tekijänoikeusjärjestö tai musiikintekijä itse. Näihin rahoihin viitataan englanniksi termeillä ”front-end” tai ”sync fee”.

Kun AV-tuotantoa esitetään, siitä muodostuu esityskorvauksia, jotka tekijänoikeusjärjestö perii esittäjätaholta. Näitä tuloja kutsutaan englanniksi termillä ”back-end (royalties)”. Tähän littyy melko yleinen väärä käsitys, että AV-tuotannon tekijä olisi esityskorvausten maksaja, vaikka tyypillisesti kyseessä on muu taho, esimerkiksi TV-kanava tai muu lähetysyhtiö.

Tulonjakoon liittyvät asiat on hyvä huomioida jo siinä vaiheessa, kun tutkii potentiaalisia palveluntarjoajia. Palvelusta ja sopimuksesta riippuen sekä front-end että back-end –tulojen jakoperiaatteissa voi olla suuriakin eroja. Yleinen jako back-endin osalta on, että musiikintekijä säilyttää 100% tekijän osuudesta ja palveluntarjoaja saa 100% kustantajan osuudesta. Näin kertyvä kokonaispotti jakautuu käytännössä puoliksi tekijän ja palveluntarjoajan välillä.

Teos vs. äänite – erilliset oikeudet

Huomaa, että teoksella ja siitä tehdyllä äänitteellä on erilliset oikeudet ja niitä edustavat tyypillisesti eri tahot. Kotimaisten tekijänoikeusjärjestöjen asiakkaiden näkökulmasta tilanne on kuitenkin varsin yksinkertainen, sillä Gramex ei edusta tuotantomusiikkia lainkaan. Tuotantomusiikista ei siis kuulu tehdä ääniteilmoitusta Gramexille.

Voit lukea lisää Teostosta ja Gramexista mm. tästä Rytmimanuaalin artikkelista:

https://rytmimanuaali.fi/teosto-ja-gramex-musiikintekijalle/

Rojaltivapaa musiikki – Royalty free vs. performance royalty free

Matalan kynnyksen musiikkikirjastojen joukossa on toimijoita, jotka ilmoittavat olevansa ”royalty free” tai jopa ”performance royalty free”. Suomessa puhutaan monesti teostovapaasta musiikista. Termien käyttö on välillä sekavaa, joskus jopa harhaanjohtavaa.

”Royalty free” viittaa tyypillisesti siihen, että sisältö on synkronointimaksuista vapaata (ks. edellinen osio). Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi AudioJungle ja Pond5, jotka kuitenkin perivät asiakkaalta oman lisenssikohtaisen maksunsa. Tällöin tekijä on rekisteröinyt teoksensa tuotantomusiikiksi ja tekijänoikeusjärjestö ei peri enää erillistä synkronointimaksua.

”Performance royalty free” puolestaan viestii, että sisältö olisi täysin rojaltivapaata, jolloin edes esittäjätaho ei joutuisi maksamaan esityskorvauksia. Tällä periaatteella toimivia palveluja ovat esimerkiksi Epidemic Sound ja Filmmusic.io. Kyseinen järjestely on vähintäänkin arveluttava musiikintekijän oikeuksien näkökulmasta ja monessa tapauksessa käytännössä mahdoton. Ohjelman lähettäjätahon maksut tekijänoikeusjärjestöille perustuvat yleensä lähetystoiminnan laajuuteen tai maksullisten lähetyspalveluiden tapauksessa tilausmaksutuloihin. Lähettäjätahon maksamiin esityskorvauksiin ei siis vaikuta, vaikka joukossa olisikin rojaltivapaata musiikkia, jonka oikeuksia ei valvota. Tällöin maksetut korvaukset eivät vain päädy musiikintekijälle saakka.


Matalan kynnyksen kirjastot

Niin sanottuja matalan kynnyksen tuotantomusiikkipalveluita on olemassa laaja valikoima. Näiden etsimisessä pääsee alkuun vaikkapa hakutermillä ”stock music”. Tunnetuimpien joukossa ovat esimerkiksi AudioJungle ja Pond5, joihin kumpaankin on suhteellisen helppo päästä sisään. Tyypillinen hakuprosessi menee siten, että palvelu arvioi osaamisesi 1-5 näytteen perusteella. Ennen julkaisua jokainen teos kuratoidaan vielä erikseen. Musiikki voi olla laulettuakin, mutta valtaosa valikoimasta on instrumentaalimusiikkia. Lauluosuudet ilman varsinaista lyriikkaa ovat myös suosittu keino. Monet matalan kynnyksen kirjastoista myyvät musiikkilisenssien lisäksi myös ääniefektejä. Äänisuunnittelua osaava voi siis täydentää portfoliotaan vaikkapa ääniefekteillä, äänilogoilla ynnä muilla.

Tässä tarkoitettujen matalan kynnyksen kirjastojen toimintamalli perustuu pitkälti siihen, että palvelusta löytyy laaja valikoima monen tyylilajin musiikkia ja monipuolinen hakukone oikean musiikin löytämiseksi. Hintataso on yleensä matala ja liiketoiminta perustuu lisensointimääriin. Esimerkiksi AudioJunglesta löytyy kappaleita, jotka on lisensoitu yli kymmenentuhatta kertaa. Kertamaksullisten lisenssien lisäksi tai niiden sijaan jotkin palvelut tarjoavat kuukausittaista tai vuosittaista tilausmallia, jolla asiakas saa katalogin käyttöönsä määräajaksi. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi Envato Elements (AudioJungle) ja Pond5 Membership. Tällaisiin tekijän on yleensä haettava mukaan erillisellä hakemuksella.

Palvelun helppous käyttäjän näkökulmasta on oleellinen tekijä, mitä musiikintekijänkin kannattaa arvioida potentiaalisia kirjastoja tutkiessaan. Jos valitsee eksklusiivisella sopimuksella toimivan kirjaston, mielestäni kannattaa valita palvelu, jolla on hyvä käyttöliittymä ja jota itsekin käyttäisi mielellään. Mikään ei toki estä laittamasta eri teoksia eri palveluihin, jos haluaa siten laajentaa potentiaalista asiakaskuntaa. Jos taas valitsee non-eksklusiivisesti toimivia kirjastoja, voi samankin teoksen laittaa tarjolle useaan paikkaan. Materiaalin lataaminen moneen kirjastoon luonnollisesti vaatii hieman aikaa ja vaivaa. Kirjastojen tekniset vaatimukset saattavat myös poiketa toisistaan.

Yleensä musiikkia etsivä asiakas palvelee itseään sivuston hakukoneen avulla, joten tekijän kannattaa panostaa teoksensa metadataan ja kuvaustekstiin, jopa kansikuvaan. Tämä luonnollisesti näkyy musiikintekijän työmäärässä ladattaessa musiikkia palveluun. Palvelun työntekijä lähinnä tarkistaa, että annettuja määreitä on noudatettu, mutta ei muokkaa tai täydennä tietoja musiikintekjiän puolesta.

Hinnoittelukäytäntöihin kannattaa myös perehtyä. Esimerkiksi AudioJunglessa musiikintekijä saa nykyään päättää lisenssien hinnat vapaasti, mutta jotkut palveluntarjoajat määrittelevät ne itse. Tyypillisesti palvelu ottaa lisenssin myyntihinnasta oman komissionsa ja loput tilitetään musiikintekijälle. Lisensseissä on usein eri hintatasoja käyttökohteen perusteella. Yleensä palvelu ei vaadi osuuksia back-end –tuloista, vaan ne jäävät kokonaan musiikintekijälle. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että tällaiset palvelut myyvät lisenssejä paljon sellaiseen yksityiskäyttöön, mistä ei kerry esityskorvauksia ollenkaan. Toki musiikkia lisensoidaan matalan kynnyksen kirjastoista joskus myös suuryritysten mainoksiin, jolloin back-end –tulot voivat muodostua merkittäviksi.

Lue lisää matalan kynnyksen lisensointikirjastoista Rytmimanuaalin aiemmasta artikkelista:

https://rytmimanuaali.fi/lisatuloja-katalogimusiikilla/

Esimerkkejä:

https://audiojungle.net/
https://www.pond5.com/
https://www.tunefruit.com/
https://www.audiomicro.com/

High-end kirjastot

Tämä osio käsittelee musiikinlisensointikirjastoja, joihin viitataan usein high-end –kirjastoina. On subjektiivista mitä termillä tarkoitetaan, mutta tässä artikkelissa sillä tarkoitetaan kirjastoa, jonka malliin kuuluu aktiivinen toiminta edustamansa musiikin hyväksi. Useiden kotimaisten TV-ohjelmien lopputeksteistä tällaisia kirjastoja voi huomata mm. Audio Networkin ja Upright Musicin. Tähän kategoriaan voidaan lukea myös suurten levy-yhtiöiden tuotantomusiikkiosastot.

Esimerkkejä kirjaston aktiivisesta toiminnasta:

-Ottaa vastaan AV-tuottajien tai mainostoimistojen toimeksiantoja ja koostaa heille ehdotuksia projektiin sopivasta musiikista
-Pitchaa musiikkia verkostoilleen
-Toimii yritysten tai yksittäisten projektien Music Supervisorina
-Hallinnoi teosten metadataa
-Avustaa asiakkaitaan cue sheetien tekemisessä ja toimittamisessa
-Kuratoi palveluunsa teema-/tunnelma-/genrekohtaisia kokoelmia
-Välittää tekijärosterilleen tietoa asiakkailta tulleista musiikkitarpeista ja kannustaa tekemään soveltuvaa musiikkia

Hakuprosessin läpäiseminen high-end –kirjastoon on tyypillisesti vaikeampaa kuin matalan kynnyksen kirjastoon. Osa kirjastoista keskittyy vain tiettyihin tyylilajeihin. Maailmalta löytyy useita palveluita, jotka ovat erikoistuneet vain trailerimusiikkiin, esimerkiksi Evolving Sound. Genrerajauksen ohella kirjasto saattaa hyväksyä yksittäisten teosten sijaan ainoastaan albumikokonaisuuksia, jotka käsittelevät tiettyä teemaa, tunnelmaa tai tyyliä.

Tyypillinen piirre high-end –kirjastoissa on, että musiikin lisensointi sivustolta ei yleensä onnistu muutamalla klikkauksella, kuten vaikkapa AudioJunglessa. Hinnoittelu voi olla tapauskohtaisempaa tai vaihtoehtoisesti asiakas maksaa palvelulle blanket-lisenssiä, joka avaa asiakkaan käyttöön koko katalogin tai tietyn osan siitä. Blanket-lisenssien kohdalla on tyypillistä, että rahasta ei päädy osuutta musiikintekijälle.

Tekijä kiinnitetään kirjaston rosteriin yleensä kustannussopimuksen kaltaisella järjestelyllä ja kirjasto vaatii kustantajan osuuden back-end –tuloista. Palveluun ladattavien teosten edustus on yleensä eksklusiivinen määräajaksi, joskin poikkeuksiakin löytyy. Tässä toimintamallissa mielestäni avainasia on, että kirjaston ja musiikintekijän tavoitteet ovat linjassa keskenään, eli kumpikin pyrkii saavuttamaan mahdollisimman paljon (tai muuten merkittäviä) synkronointeja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kumpikin taho tavallaan kantaa riskiä turhan työn tekemisestä ja tienaa sitä enemmän mitä paremmin esityskorvauksia kertyy.

Eräs tyypillinen piirre high-end –kirjastoille on, että ne uudelleennimeävät teokset (engl. retitling). Käytäntö saattaa kuulostaa oudolta, mutta sille on järkeenkäypä selitys. Non-eksklusiivisten kirjastojen tapauksessa uudelleennimeäminen mahdollistaa teoksen yksilöinnin, jotta esityskorvaukset kohdistuvat oikealle taholle, vaikka teosta edustaisikin useampi kirjasto. Eksklusiivisten sopimusten kohdalla pätee sama logiikka ajatellen tilannetta, että teoksen edustajana olisi aiemmin toiminut tai toimisi tulevaisuudessa jokin muu kirjasto. Uudelleennimetty teos saattaa säilyttää varsinaisen nimensä, mutta siihen lisätään esimerkiksi lyhenne, joka kohdistaa teoksen kyseiseen kirjastoon. Osa kirjastoista nimeää teoksia laajemminkin mm. optimoidakseen sen löytymistä tietokannastaan. Esimerkiksi ScoreKeepers Music liittää teoksen nimen alkuun merkkisarjan, joka kohdistaa sen tiettyyn kategoriaan tietokannassaan ja tämä palvelee myös heidän oman hakukoneensa muokattavia suodattimia. Joskus teoksen nimi muuttuu kokonaan, jos teoksen kuratoija kokee jonkin muun nimen kuvaavampana tai myyvempänä.

Valtaosa toimijoista haluaa teoksista myös vaihtoehtoisia versioita. Vaatimukset vaihtelevat kirjastokohtaisesti, mutta vaihtoehtoisia versioita ovat esimerkiksi:

-Alt mix –versiot, joita voivat olla mm.:
     -Puhdas versio (jos kappale sisältää kirosanoja tms.
     -Ilman taustalauluja
     -Instrumentaali

-Ilman melodiaelementtejä
     -Ilman rumpuja/rytmielementtejä
     -Rytmisoittimet + basso ilman muita elementtejä

-Lyhyemmät editit
     -Esim. 15, 30 ja 60 sekunnin mittaan sovitetut versiot (oleellisia mainoskäyttöön)
     -Lyhyet muutamien sekuntien ”stinger” –versiot, joita leikkaajat käyttävät siirtymissä

-Stems, eli jokainen soitinryhmä eriteltynä (rummut, basso, kitarat, syntikat, laulu jne.)

-Track out/multitracks, eli projektin jokainen raita erikseen (harvinainen)

-Saumattomasti loopattavat versiot

-Masteroimattomat versiot

Esimerkkejä:

https://www.universalproductionmusic.com/
https://www.bmgproductionmusic.com/
https://www.upright-music.com/
https://www.audionetwork.com/
https://www.scorekeepersmusic.com/
https://jinglepunks.com/
https://www.positionmusic.com/
https://www.crucialmusic.com/
https://www.evolvingsound.com/

Pitchauspalvelut & monitoimipalvelut

Musiikkilisensoinnin ympärillä toimii nykyään myös palveluita, jotka toimivat eräänlaisina tilaisuuksien välittäjinä musiikkia tarvitsevien ja musiikkia tekevien välillä. Perusperiaate on, että sivustolle voi avata projektin tietystä musiikkitarpeesta (engl. brief/lead), johon musiikintekijät voivat pitchata, eli ehdottaa omia teoksiaan. Joissain palveluissa pitchausmahdollisuudet eivät rajoitu tuotantomusiikkiin, vaan myös levy-yhtiöt tai artistit saattavat etsiä uusia kappaleita palvelun kautta. Käyttötarkoituksesta riippumatta on tyypillistä, että sivusto tienaa kummaltakin osapuolelta joko kertakorvauksen tai jäsenyysmaksun muodossa.

Musiikintekijöitä houkutellaan ennakkomaksuilla ja mahdollisesti nimekkäillä tilaajatahoilla, briiffin asettajia puolestaan tehokkaalla joukkoistamisella. Tarjolle tulee houkutteleviakin projekteja, mutta lisensointiehdot saattavat olla musiikintekijälle epäedullisia, joskus jopa sulkevat back-end –tulot pois täysin. Tällaisia palveluita käyttäessä on syytä arvioida hyödyt ja haitat peilaten omaan tilanteeseen ja perehtyä tarkasti kunkin projektin ehtoihin. On hyvä myös tiedostaa, että tyypillisesti palvelu tienaa teoksellasi riippumatta siitä tienaatko sillä itse mitään. Tämä eroaa oleellisesti high-end –kirjastojen toiminnasta, missä musiikintekijän ja kirjaston tavoitteet ovat yhteneväiset. On myös mahdollista, että palvelu jakaa pitchaustulot briiffin luovan yrityksen kanssa, mikä saattaa kannustaa moraalittomaan toimintaan.

Pitchauspalveluiden ohesta saattaa löytyä myös tuotantomusiikkikirjasto, jota yritys rakentaa pitchatuista teoksista. Lisäksi sama sivusto saattaa tarjota esimerkiksi artistin urapalveluita, promootiopalveluita, musiikin digitaalista jakelua jne. Osa hinnoittelee tarjoamansa palvelut kokonaispakettina, millä pyritään kannustamaan musiikintekijää käyttämään palvelua monipuolisesti. Esimerkiksi musiikin jakelusopimusten kanssa on syytä olla tarkkana mihin palvelua käyttäessä sitoutuu ja arvioida ovatko sopimusehdot kilpailukykyisiä.

Esimerkkejä:

https://www.taxi.com/
https://www.songtradr.com/
https://www.musicgateway.com

Alan ongelmakohtia

Kuten monelta muultakin alalta, myös tuotantomusiikkialalta löytyy palveluntarjoajia, joiden toiminta on vähintäänkin arveluttavaa. Musiikintekijän onkin syytä perehtyä harkitsemiinsa palveluihin huolella ennen sopimuksen allekirjoittamista tai asiakkuuden aloittamista. Yleisimpiä musiikintekijälle haitaksi koituvia asioita ovat epäedulliset sopimusehdot ja back-end –tuloihin liittyvät rajoitukset. Tuotantomusiikin parissa vasta aloittavankin tekijän on syytä pohtia mitä tarjotut sopimus- tai lisenssiehdot tarkoittavat pidemmälle tulevaisuuteen katsoen. Koen, että jo ensimmäisen teoksen kohdalla on parempi etsiä palvelu ja/tai sopimus, jonka uskoo sopivan omaan tilanteeseen vuosiksi eteenpäin sen sijaan, että joustaisi omista oikeuksistaan vain päästäkseen nopeammin alkuun. Valinnanvaraa tekijällä kuitenkin on, varsinkin nykyään, kun Teosto mahdollistaa tekijäasiakkailleen teosten monipuolisen itsehallinnoinnin (ks. linkkilista artikkelin lopussa).

Yritykset luonnollisesti haluavat tehdä hyvää tulosta ja jotkut tekevät sitä musiikintekijän oikeuksien kustannuksella. Niin sanotulla intohimoalalla tekijöitä ja kilpailua riittää, mikä osaltaan mahdollistaa eräänlaisena portinvartijana toimiville yrityksille välillä liiankin vahvan valta-aseman. Maailmalta löytyy jopa sellaista toimijoita, jotka kieltävät musiikintekijöiltään tekijänoikeusjärjestön asiakkuuden, mikä polkee tekijöiden taloudellisia ja moraalisia oikeuksia räikeästi. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi Epidemic Sound ja Filmmusic.io, jotka ovat pyrkineet luomaan kilpailuetua lupaamalla asiakkailleen täysin tekijänoikeusjärjestelmästä irrotettua musiikkia. Tämä tarkoittaa musiikintekijän näkökulmasta, että AV-teoksia esittävien tahojen maksamat esityskorvaukset eivät koskaan kohdistu tekijälle asti, eli tulot jäävät ennakkomaksujen ja/tai lisenssikomissioiden varaan. Näin musiikintekijä joutuu tyytymään saamaansa kertakorvaukseen, vaikka teos keräisi suuren määrän lisensointeja ja esityskertoja. Niin sanottua näkyvyysarvoakaan tällä ei yleensä ole, sillä tyypillisesti ohjelmien lopputeksteissä musiikin tekijätiedot kuitataan mainitsemalla vain lisensointipalvelun nimi.

Mikäli palvelu rajoittaa musiikintekijän tekijänoikeusjärjestöjen asiakkuuksia, pitäisi hälytyskellojen soida. Suurin osa alan arvostetuista toimijoista jopa vaatii, että tekijä on tekijänoikeusjärjestön asiakas, koska se on käytännössä edellytys back-end –korvauksille.

Erään musiikintekijän uratarina

Lopuksi käymme havainnollistavana esimerkkinä läpi erään musiikintekijän toimintaa alalla. Hänen henkilöllisyytensä pidetään anonyyminä ja siksi uraan liittyvät tunnistettavat piirteet on tarinasta häivytetty.

Hän aloitti musiikkiuransa hyvin tyypilliseen tapaan soittamalla bändeissä. Myöhemmin innostus musiikin tekemiseen laajeni bändiraamien ulkopuolelle, lähinnä elektronisten ja elokuvallisten tyylien pariin. Tuttavapiiristä löytyi videoharrastajia, jotka pyysivät häntä tekemään taustamusiikkia projekteihinsa, minkä kautta hän oppi hiomaan sävellyksiään myös annettua kuvakerrontaa palvelevaksi. Tullessaan taitavammaksi tällaisessa ilmaisussa, hän alkoi selvittämään miten saisi hyödynnettyä musiikkia laajemminkin. Hän alkoi tutkia erilaisia musiikkikirjastoja ja tultuaan tulokseen, että erityisesti yhdessä niistä näytti kauppa käyvän hyvin ja sivustokin tuntui hyvin toimivalta, hän päätti laittaa musiikintekijän hakemuksen sisään ja tuli hyväksytyksi. Kyseisessä palvelussa musiikintekijä sai itse valita sopimusmuodon ja hän päätyi eksklusiiviseen sopimukseen, jotta myynneistä saatava osuus olisi suurempi. Toisaalta hän ei myöskään halunnut nähdä sitä vaivaa, että toimittaisi kappaleet moneen kirjastoon. Hänen ensimmäiset palveluun lataamansa kappaleet eivät keränneet juurikaan myyntejä, minkä vuoksi hän alkoi perehtymään sivuston myydyimpiin kappaleisiin ja analysoimaan mikä teki niistä suosittuja. Hän totesi niitä yhdistävän lähes musiikkityylistä riippumatta tietyt lainalaisuudet esimerkiksi kappalerakenteessa. Olihan se loogistakin, koska yleispätevyys oli tarpeen, jotta samaa musiikkia lisensoitaisiin useisiin eri projekteihin. Opiskeltuaan tätä muotokieltä hetken aikaa, hän alkoi tehdä uutta musiikkia nimenomaan tuotantomusiikkimielessä. Perehtyminen tuotti tulosta ja seuraavat palveluun ladatut kappaleet alkoivat myymään jo paremmin.

Pian hän huomasi, että valtaosa lisenssin ostajista oli yksityishenkilöitä eikä yrityksiä. Haaveissa oli saada musiikkia joskus suurempiin ympyröihin, mikä tuntui vaativan uusia ratkaisuja, joten hän perehtyi seuraavaksi high-end –kirjastoihin. Löydettyään neljä sopivaa vaihtoehtoa hän teki muutaman uuden edustavan näytekappaleen ja lähetti hakemukset. Kaikki eivät hakemukseen edes vastanneet, mutta yhdeltä kirjastolta tuli lopulta myöntävä vastaus parin kuukauden odottamisen jälkeen. Heidän toimintamallinsa oli myydä koko katalogin kattavia blanket-lisenssejä, joista musiikintekijä ei saa osuuksia, mutta back-end –tulot jaetaan puoliksi kirjaston ja tekijän kesken. Tämä alalla tyypillinen sopimusjako tarkoitti, että kirjasto rekisteröi teokset uudelleennimettynä ja merkitsee itselleen 100% kustantajan osuudesta tekijän saadessa 100% säveltäjän osuudesta.

Perehdyttyään kirjaston antamaan tuotanto-ohjeistukseen, hän alkoi säveltämään uutta materiaalia kirjaston tarpeet ja tekniset vaatimukset huomioiden. Tämä tarkoitti aiempaan kirjastoon verrattuna paljon enemmän työtä vaadittujen vaihtoehtoisten versioiden parissa. Tervetullutta kuitenkin oli, että vaikka kappaleita kuvaavaa metadataa piti itsekin kirjoittaa, kirjaston työntekijä muokkasi ja täydensi sitä optimoidakseen kappaleen löytymisen sivuston hakukoneella. Kuratointiprosessi oli myös aiempaa tarkempi ja ennen hyväksyntää kirjaston A&R –henkilö saattoi pyytää tiettyjä muutoksia. Tämäkin oli tervetullutta, sillä kyseessä oli alalle harjaantuneen ammattilaisen näkemys. Jokainen teos ei saanut hyväksyntää, jolloin se jäi joko arkistoon odottamaan tai hän latasi sen aiemmin mainittuun matalan kynnyksen kirjastoon.  Työ high-end –kirjaston kanssa ei tuottanut tuloksia heti, mutta ajan myötä ja kirjastoon ladatun teosmäärän kasvaessa musiikkia alkoi päätymään TV-ohjelmiin ja mainoksiin. Ulkomailta tulevien esityskorvausten kohdistuminen hänelle asti otti järjestelmän hitaudesta johtuen aikansa, mutta lopulta tehty työ alkoi näkymään pankkitililläkin saakka.

Mainittuun high-end –kirjastoon säveltämisen ohella hän oli tehnyt myös albumillisen elokuvallista musiikkia, joka oli monitahoisempaa eikä sellaisenaan sopisi ainakaan kyseisen kirjaston valikoimaan. Uuden kirjaston kontaktoinnin sijaan hän päätti julkaista albumin itse tavalliseen tapaan suoratoistopalveluissa. Albumia promotoidessaan hän sai huomata, että elokuvamusiikkiin keskittyvien YouTube-kanavien omistajat alkoivat ottamaan yhteyttä ja pyytämään saisiko hänen musiikkiaan lisätä kanavien teemallisiin musiikkikoosteisiin. Kanavien laajahkon tavoittavuuden vuoksi hänen musiikkinsa pariin löysi hyvin uusia kuuntelijoita ja kuuntelumäärät kasvoivat myös muissa palveluissa. Jonkin ajan kuluttua tuli yhteydenotto peliyhtiöltä, joka halusi lisensoida peliinsä kaksi hänen julkaisemaa kappaletta. Neuvottelujen myötä yhtiö hankki lisenssit non-eksklusiivisesti, jotta lisenssi sopi heidän budjettiinsa ja että kappaleet voisivat päätyä jatkossa muihinkin yhteyksiin. Tekijälle tämä tarkoitti kertakorvauksena saatua synkronointimaksua. Toinen kappaleista kerrytti myös esityskorvauksia sen soidessa pelin mainosvideoissa.

Myöhemmin hän teki kustannussopimuksen elokuvalliseen musiikkiin keskittyvän yhtiön kanssa. Tämä osaltaan mahdollistaa hänelle oman musiikin tekemisen ja julkaisemisen, mitä kustantaja saa myös silloin tällöin lisensoitua mm. TV-ohjelmiin ja peleihin. Näin myös hänen artistiutensa lopulta kytkeytyi tuotantomusiikin maailmaan. Onnistumiset sekä tuotantomusiikin että oman musiikin puolella ovat myötävaikuttaneet myös siihen, että välillä hänet tilataan säveltämään musiikkia TV-ohjelmaan tai mainokseen. Tällaisten projektien ehdot neuvotellaan yleensä tapauskohtaisesti suoraan tilaajan kanssa.

Alla on katsaus mitä reittejä pitkin esimerkkihenkilömme saa tuloja musiikistaan. Back-end –tulot tulevat tekijänoikeusjärjestöjen kautta, paitsi artistina julkaistun musiikin ääniterojaltit valitun jakelijan kautta.

Matalan kynnyksen kirjasto:
     -Osuus lisenssimaksusta kirjaston ottaman komission jälkeen (osuus n. 50%)
     -Back-end –tulot silloin kun musiikkia esitetään julkisesti ja lisensoija hoitaa ilmoitukset asianmukaisesti (osuus 100%)

High-end –kirjasto:
     -Back-end –tulot julkisesta esittämisestä (osuus 50%)
     -Harvinaiset yksittäisen kappaleen lisensoinnit (osuus 50% kertakorvauksesta)

Artistina julkaistu musiikki: 
     -Back-end –tulot (osuus kustannetuissa teoksissa 75%, muissa 100%)

-Omien julkaisujen ohella myös muista musiikkia käyttävien YouTube-kanavien kautta tulevista kuunteluista kertyy back-end –tuloja
     -Back-end –tulot äänitteen oikeuksista (osuus 100%)
     -Jakelijan kautta tulevat back-end –tulot, eli ääniterojaltit (osuus n. 75%)
     -Gramex-korvaukset    

Kustantajan kautta tulevat lisensoinnit:
     -Synkronointikorvaukset (osuus 50%)
-Back-end –tulot julkisesta esittämisestä (osuus 50%)

Suoraan itse sovitut lisensoinnit olemassa oleville teoksille:
(ei kustannussopimuksen alaiset teokset)
      -Synkronointikorvaus/neuvoteltu kertakorvaus (osuus 100%)
-Back-end –tulot julkisesta esittämisestä (osuus 100%)

Tilausmusiikki:
     -Työkorvaus (osuus 100%)
     -Tapauskohtaisesti myös mahdollinen synkronointikorvaus (osuus 100%)
-Back-end –tulot julkisesta esittämisestä (osuus 100%)

Sanastoa (aakkosjärjestyksessä)

A&R
Lyhenne sanoista artists & repertoire. Henkilö tai osasto, joka vastaa yhtiön puolesta artistin toiminnasta ja hänen teoksistaan. Tuotantomusiikkialalla A&R yleensä mm. kuratoi tekijöiden hakemukset, heidän teoksensa sekä valmistelee välitettävät musiikkibriiffit. A&R on taho, jonka kanssa tekijät asioivat musiikkisisältöön liittyvien seikkojen osalta.

Alt mix
Vaihtoehtoinet miksausversio. Yleisimmin alt mix –versioista on poistettu jokin elementti (tunnetaan myös nimellä minus mix). Yleinen vaadittu alt mix on versio, josta on poistettu päämelodia, jotta se on luontevampi istuttaa dialogin taustalle.

Back-end (royalties)
Jälkikäteen maksettavat korvaukset. Toisin sanoen korvaukset musiikin esittämisestä.

Blanket license
Blanket-lisenssi tunnetaan myös nimellä avoin lisenssi. Tarkoittaa käyttölupaa, joka avaa asiakkaan käyttöön koko katalogin tai tietyn osan siitä.

Brief
”Briiffi”, eli perehdytys. Tuotantomusiikkiin liittyen tällä tarkoitetaan tiivistä kuvausta siitä, millaista musiikkia briiffin antaja etsii. Joskus käytetään myös termiä ”lead”, puhekielisenä anglismina ”liidi”.

Cue sheet
Lomake, joka sisältää tiedot AV-sisällössä käytetystä musiikista. Työkalu esityskorvausten kohdistamiseen oikeudenhaltijoille.

Edit
Edit viittaa kestoltaan pääversiosta poikkeavaan versioon. Tyypillisiä edittejä ovat mainoskestoja mukailevat 15, 30 ja 60 sekuntia. Myös edit-versioista saatetaan vaatia erilaisia alt mixejä.

Exclusive
Yksinoikeudellinen. Liittyy tekijän sopimukseen kirjaston/kustantajan kanssa, mutta myös yksittäisen musiikkilisenssin ehtoihin.

Front-end (royalties)
Etukäteen maksettavat (kerta)korvaukset. Esimerkiksi synkronointimaksu, kun musiikkiteos liitetään AV-teokseen.

License
Lisenssi, eli käyttölupa. Teoksen alkuperäiset tekijänoikeudet eivät kuitenkaan siirry käyttöluvan hankkijalle.

Metadata
Teoksen yhteyteen liitettävää tietoa, joka kuvailee ja määrittelee sitä. Sisällytettäviä tietoja voivat olla mm. tempo, tunnelma, musiikkityyli, käytetyt soittimet jne. Tyypillisesti metadata sisältää myös tiedot tekijöistä ja muista oikeudenhaltijoista.

Music Supervisor
Henkilö, joka etsii musiikin esim. TV-ohjelmaan, elokuvaan, mainokseen tai peliin. Uudehko nimike, varsinkin Suomessa. Kotimainen käännös on musiikkisuunnittelija, joskus myös musiikkivastaava tai musiikkipäällikkö.

Non-exclusive
Ei-yksinoikeudellinen. Liittyy tekijän sopimukseen kirjaston/kustantajan kanssa, mutta myös yksittäisen musiikkilisenssin ehtoihin.

Pitch
Suomeksi myyntipuhe, eli pitchaus. Tuotantomusiikin kontekstisssa tarkoittaa musiikin ehdottamista käyttöön tietyssä projektissa/kontekstissa.

Production music
Suomeksi tuotantomusiikki. Tarkoittaa käytännössä samaa kuin stock music/katalogimusiikki, mutta tämän termin käyttö painottuu high-end –kirjastojen viestinnässä.

Retitling
Teosten uudelleennimeäminen. Tarkoituksena yleensä esityskorvausten kohdentuminen kappaletta edustavalle taholle, mutta joskus uudelleennimeämisen motiivina on musiikkikappaleen hakukoneoptimointi tai myyvyys.

Right holder/rights holder
Suomeksi oikeudenhaltija, eli tekijä tai hänen perikuntansa. Myös kustantaja voi olla oikeudenhaltija.

Royalty
Rojalti, eli korvaus. Tyypillisesti perustuu teoksen käyttöön tai myyntiin. Esimerkiksi Teoston tilittämät esityskorvaukset ovat yksi rojaltimuoto.

Sync/synch
Suomeksi synkronointi, eli musiikin liittäminen liikkuvaan kuvaan.

Sync fee
Kertakorvauksena suoritettava synkronointimaksu.

Stems
Tarkoittaa musiikkikappaleen sisältöä eriteltynä soitinryhmiksi, esimerkiksi rummut, basso, kitarat, syntikat ja laulut. Ei-bändisoittimilla toteutetussa musiikissa esimerkiksi rytmi-, harmonia- ja melodiaelementit eroteltuina. Ymmärretään joskus väärin tarkoittamaan projektin jokaista raitaa erikseen, vaikka kyse on nimenomaan soitinryhmistä.

Stinger/sting
Esimerkiksi 5-10 sekunnin mittainen lyhytversio, usein kappaleen lopetuksesta muokattuna. Leikkaajat hyödyntävät näitä esimerkiksi siirtymissä. Muita käytettyjä termejä tälle ovat ainakin act out ja transition.

Stock music, catalogue music, library music
Suomeksi katalogimusiikki tai kirjastomusiikki. Näiden kolmen termin käyttö painottuu matalan kynnyksen kirjastojen viestinnässä (vrt. production music).

Submission
Suomeksi esitys (johonkin tarkoitukseen). Lähes sama kuin pitchaus, mutta kontekstina yleensä laajempi kuin tietty käyttötarkoitus, esimerkiksi tekijän hakemus musiikkikirjastoon tai kappaleiden lähetys kirjaston kuratointiin. Aikoessasi hakea kirjaston tekijäksi, etsi sivuilta kohtaa ”music submission” tai ”submit music”.

Track out/Multitrack
Projektin jokainen raita erikseen, tapauksesta riippuen raakana tai prosessoituna. Välillä tähän viitataan virheellisesti käyttämällä termiä stems.

Linkkilista

Alle on koottu hyödyllistä tuotantomusiikkiin ja alan käytäntöihin liittyvää lisämateriaalia.

Itsehallinnointi:
https://www.teosto.fi/musiikintekijalle/nain-hallinnoit-oikeuksiasi/
https://www.teosto.fi/musiikintekijalle/nain-hallinnoit-oikeuksiasi/itsehallinnointiin-liittyvaa-sanastoa/#synkronointi

Synkronointi:
https://musicfinland.fi/fi/kv-opas/musiikin-synkronoinnin-opas

Musiikin käyttö AV-tuotannoissa:
https://www.musiikkikustantajat.fi/tietoa/musiikin-kaytto-av-tuotannoissa/
https://www.musiikkikustantajat.fi/wp-content/uploads/2022/01/av-tuotannot-2021_.pdf

Teosten uudelleennimeäminen (artikkeli englanniksi):
https://musiclibraryreport.com/music-retitling/a-voice-from-the-dark-side-confessions-of-a-retitler/

 

Julkaistu 17.3.2022

Kirjoittanut: Karri Kallio
Artikkelikuvat: Jaakko Höykinpuro

LUE MYÖS: