Minkälaista sopimusta levy-yhtiöt nykypäivänä tarjoavat?
Ns. ”perinteinen levytyssopimus” näyttää aika samanlaiselta kuin ennenkin. Levy-yhtiö sitoutuu tuottamaan artistin äänitteitä, ja artisti siirtää äänitteisiin liittyvät tekijänoikeutensa levy-yhtiölle rojaltia vastaan. Suurin ero aikaisempiin vuosiin on se, että osa yhtiöistä ei enää tarjoa albumidiilejä ollenkaan, vaan sitoutuu ainoastaan julkaisemaan tietyn määrän singlejä. Sopimukset ovat edelleen hyvin laajoja kokonaisuuksia, jotka pitävät sisällään ehtoja sopimuksen kestosta (äänitteiden + ”optioiden” määrä), luovutettavista tekijänoikeuksista, rojaltista ja rojaltivähennyksistä, kilpailukiellosta jne. Sopimuksissa saattaa myös olla asiaa oheistuotteista ja sponsoriyhteistyöstä.
Lisäksi monet levy-yhtiöt ovat nykyään valmiita tekemään artistin kanssa myös nk. master- tai jakelusopimuksia. Näissä artisti vastaa itse esim. master-nauhan tuotantokuluista, ja äänitteiden tuottajaoikeudet syntyvät artistille.
Minkälaista ensisopimusta artistin tai bändin kannattaisi havitella?
Erityisen tärkeää on tietää, mihin yhtiö sitoutuu: montako äänitettä varmasti julkaistaan, ja missä aikataulussa. Optioiden määrä ei saisi olla kohtuuttoman suuri, ja optioissakin olisi hyvä olla jonkinlainen julkaisuaikataulu.
Jos artisti on valmis ottamaan tuottajavastuuta, voi master- tai julkaisusopimus olla järkevä myös artistin ensisopimuksena.
Onko alkutekijöissä olevalla artistilla tai bändillä varaa neuvotella sopimusta tehdessä?
Aina kannattaa neuvotella. Yleensä sopimuksiin tehdään neuvottelujen ansiosta tärkeitä parannuksia, vaikka aivan kaikki toiveet eivät menisikään läpi.
Mistä tiedän, onko yhtiö minulle oikea yhteistyökumppani?
Yhteistyön aloittaminen on aina riski. Siksi on tärkeää, että riski kohdistuisi sopimusehtojen kautta molempiin osapuoliin tasapuolisesti.
Sopimuksen sisällön lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota yhtiön aikaisempiin näyttöihin ja kollegojen kokemuksiin. Myös Muusikkojen liitosta voi tiedustella, millaisia kokemuksia kyseisestä yhtiöstä on kantautunut liiton juristien korviin. Jos yhtiö näyttäytyy ikävänä yhteistyökumppanina jo neuvotteluvaiheessa – ehdoista ei esim. haluta neuvotella ollenkaan – ei yhteistyö välttämättä toimi yhtään paremmin, kun nimet ovat paperissa.
En aivan ymmärrä, mitä olen allekirjoittamassa. Mistä apua?
Mitään sopimusta ei kannata allekirjoittaa, ellei ymmärrä, mitä se pitää sisällään. Tietoisen ratkaisun tekeminen on kaiken a & o. Apua saa ja kannattaa pyytää esim. kollegoilta, mutta etenkin laajemman sopimuskokonaisuuden hahmottamiseksi kannattaa olla yhteydessä alaan erikoistuneeseen juristiin. Uskallan sanoa, että Muusikkojen liitosta saa laadukkainta ja hinta-laatusuhteeltaan parasta juridista apua. Muusikkojen liiton lakiapua on jäsenetu, ja edellyttää liiton jäsenyyttä tai jäseneksi liittymistä.
Minkälaista sopimusta ei kannata allekirjoittaa?
Tähän ei ole olemassa yhtä, oikeaa vastausta. Ehdottomasti ei kannata allekirjoittaa sopimusta, jonka sisältöä ei ymmärrä, tai joka ei tunnu hyvältä.
Itse pidän sopimuksen pituutta yhtenä tärkeimmistä sopimusehdoista. On tärkeää tietää, missä aikataulussa asiat tapahtuvat, ja kuinka pitkään on sidoksissa yhtiöön. Sopimus ei saisi muodostua kohtuuttoman pitkäksi. Myös raha-asioiden pitäisi olla balanssissa – en suosittele esim. sellaisia break even -ehtoja, joissa yhtiöllä on ”avoin piikki” vähentää kaikki kulut artistin rojaltista.
Voiko jokin tietty sopimus vaikuttaa toiseen tai johonkin tulevaan sopimukseen?
Kyllä. Erityisesti pitkät sopimukset ja niiden sisältämät kilpailukiellot vaikuttavat siihen, mitä artisti saa tai ei saa tehdä tulevaisuudessa. Tietyt levytyssopimuksen ehdot saattavat myös vaikuttaa siihen, onko artistilla ”varaa” palkata itselleen manageria tai muita yhteistyökumppaneita, hoitamaan tiettyjä musiikkibisneksen osa-alueita.
Lue lisää
- Muusikkojen liitto: sopimukset ja tariffit
- Homma haltuun neuvottelupöydässä: Lottaliina Pokkisen haastattelu Elvis ry:n sivuilla
- Muusikon sopimusopas Facebookissa
Julkaistu: 4.5.2017
