Artikkelikuva: Julius Töyrylä
Monipuolinen musiikkialan osaaja Katariina Sorsa, 33, tunnetaan sekä laulajana että musiikkiviennin asiantuntijana. Hän on yksi metalliyhtye Ikinän keulahahmoista, mutta on pitkään toiminut myös managerin ja asiantuntijan tehtävissä. Työssään hän on keskittynyt erityisesti lauluntekijöiden ja tuottajien managerointiin sekä mediamusiikin kansainväliseen kehittämiseen.
Katariina Sorsa on kotoisin Elimäeltä, Kymenlaaksosta, jossa asui 18-vuotiaaksi ja kävi lukion, ennen kuin siirtyi opiskelemaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun Music Media Management -koulutusohjelmaan.
– Ohjelmaan hakeutuminen oli vähän sattuma. En varsinaisesti tähdännyt musiikkialalle tai musiikkibisnekseen, mutta tämä ohjelma tuli abivuonna vastaan ja vaikutti mielenkiintoiselta.
Koulutusohjelma oli englanninkielinen ja kansainvälinen. Sorsa kertoo usean entisen esimiehensä ja kollegansa valmistuneen samalta linjalta päätyen musiikki-, AV- tai media-alalle. Ohjelma ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen, vaan sulautui pian kansainväliseen liiketalouteen.
Musiikintekijästä musiikkialan vaikuttajaksi
Sorsan oma musiikinteko alkoi yläasteella valinnaisen bändikurssin myötä.
–Päätimme osallistua kurssille kaveriporukalla ja aloin soittaa kitaraa. Samana kesänä aloin myös tekemään omia biisejä. Siitä lähtien minulla on aina ollut jokin bändi.
Yksi hänen ensimmäisistä kokoonpanoistaan oli englanninkielinen pop rock -bändi Background Noise (BGN). 17-vuotiaana hän tutustui kouvolalaisiin muusikoihin paikallisessa bändikilpailussa ja siten syntyi IKINÄ.
– Aluksi tyylimme oli iskelmäheviä, mutta se kehittyi punk-henkisen iloittelun kautta metalliin ja metalcoreen. Tällä hetkellä IKINÄ tekee neljättä levyään.
JAMK-ammattikorkeakoulun opintojen aikana Katariina vietti puoli vuotta vaihdossa New Yorkissa. Opetus oli käytännönläheisempää kuin Suomessa ja siten erittäin hyödyllistä.
– Siellä käytiin läpi konkreettisia asioita, kuten vaikkapa levytyssopimuksia. Suomessa opetus oli enemmän teoreettista ja ylätasolla.
Vaihdon jälkeen hän pääsi harjoitteluun musiikkiviennin organisaatioon Music Finlandiin vuonna 2013. Siellä hän työskenteli 10 vuotta, edeten osa-aikaisesta työntekijästä vientipäälliköksi.
– Vastuut kasvoivat vähitellen, kunnes kolme vuotta sitten päätin siirtyä yritysmaailmaan.
Nykyään Katariina toimii Northsoundin toimitusjohtajana. Yritys keskittyy musiikin miksaus- ja masterointipalveluihin ja niiden kehittämiseen.
– Yrityksen ydin on musiikin lopputuotanto – kun biisintekijät ja tuottajat ovat tehneet oman osuutensa, me viimeistelemme kappaleen soundin.
Yrityksen alla toimii neljä miksaajaa ja masteroijaa. Asiakkaina on niin levy-yhtiöitä kuin indie-artisteja Suomesta ja ulkomailta.
– Nykyään artistit omistavat usein itse omat masterinsa, joten laskun maksaa yhä useammin artisti itse tai hänen yhtiönsä – ei enää levy-yhtiö.
Artistien ansaintalogiikan muutos
Katariina Sorsa seuraa tarkasti musiikkialan rakenteiden muutoksia ja hahmottaa musiikkialan rooleja ja käsitteitä historian kautta.
– 1990-luvulla CD-myynnistä tuli isoja tuloja, joista levy-yhtiöt nappasivat suurimman osan. Nykyään artistit saavat suhteessa ehkä vähän enemmän, koska he usein myös itse kustantavat ja omistavat oman tuotantonsa. Toisaalta on ylipäätään vähemmän tuloja, mistä jakaa.
Levy on edelleen keskeinen tuote, mutta sen rooli on muuttunut.
– Sen avulla myydään kaikkea muuta: keikkoja, merchandisea, kaupallisia kumppanuuksia. Tämä tekee levy-yhtiön ansainnasta haastavampaa.
Sorsa näkee, että artistiyhtiömalli on yleistymässä.
– Artistimanagerina lähtisin siitä, että artistiyhtiö on liiketoiminnan keskus, omistaa mahdollisimman paljon oikeuksia ja tekee yhteistyötä kumppaneiden kanssa. Haasteena on silloin rahoitus. Se joka omistaa ja tienaa, on se, jonka pitäisi myös lysti rahoittaa. Kaikki yhteistyöt ja kumppanuudet ovat vaihtokauppaa, joissa pyritään siihen että kaikki voittaa.
Digitaalisten alustojen, kuten Spotifyn, rooli herättää keskustelua.
– Suoratoiston aikaan siirtyminen tapahtui hätäisesti. Kun fyysisten tuotteiden myynti oli laskussa ja piratismi kasvussa, oli pakko keksiä jotain. Suurimmat levy-yhtiöt lähtivät mukaan ja ovat nykyään Spotifyn osaomistajia. Ne tekivät diilin, joka oli heille itselleen vähän parempi, mutta musiikintekijöille huonompi.
Vaikka tekijänoikeusjärjestöt, kuten Teosto ja Gramex saavat osansa, artistien ja tekijöiden osuudet ovat pieniä verrattuna äänitteen omistajiin.
– Biisintekijöiden ansainta oli selkeämpää CD-aikana. Mekanisointikorvaus maksetaan jokaisesta painetusta levystä – ei sen mukaan myydäänkö levyä.
Striimit, radio ja tekijänoikeudet – biisintekijän tulonlähteet
Fyysisiä tuotteita tehdään edelleen ja erityisesti vinyylien tuotanto on kasvussa. Silti biisintekijän tulot tulevat nykyään pääasiassa striimihiteistä ja radiosoitosta.
– Jos kappale ei saa radiosoittoa tai suuria striimimääriä, siitä ei tule juuri mitään tuloja.
Radiosoitosta kertyvien korvausten suuruus riippuu myös kanavasta. Yleisradiolla soittokerrat ovat huomattavasti arvokkaampia kuin kaupallisilla kanavilla.”
–Koska kappaleet tehdään usein usean tekijän yhteistyönä, yksittäisen tekijän osuus tekijänoikeustuloista saattaa olla vain 20 %. Silloin vasta miljoonat striimit alkavat näkyä lompakossa. Livekeikat voivat myös tuoda tuloja, jos biisi päätyy paljon keikkailevan artistin ohjelmistoon.
Biisintekijän asema on herkkä muun muassa artistin maineen kautta. Sorsa viittaa esimerkiksi lauluntekijä Saara Törmän kokemuksiin. (Helsingin Sanomat, 19.12.2024)
– Jos artisti joutuu vaikkapa kohun vuoksi pois keikkalavoilta ja radiosoitosta, myös biisintekijä kärsii tästä. Vaikka artistia rangaistaisiin syystäkin, se vaikuttaa samalla koko ketjuun.
Katariina toteaa, että musiikin synkronisointilisenssit eli musiikin liittäminen audiovisuaalisiin tuotantoihin, on noussut musiikintekijöille entistä tärkeämmäksi tulonlähteeksi.
— Koska musiikkia on kaikkialla, musiikintekijöille on monenlaisia töitä ja mahdollisuuksia toimialojen välissä, vaikka palkkatöissä mediatalon audiosuunnittelijana tai itsenäisenä pelimusiikkisäveltäjänä. Myös musiikkikirjastojen kautta on voinut ansaita. Nyt tietysti AI:n kehitys vaikuttaa vahvasti näihinkin alueisiin.
Digitaalisen aikakauden musiikintuottaja
Musiikkituottaja-käsitteellä on eri merkityksiä: sillä saatetaan viitata kappaleen masterin omistavaan levy-yhtiöön sekä toisaalta taiteellisiin tuottajiin.
–Puhuessani musiikkituottajista, tarkoitan yleensä taiteellisia tuottajia – niitä, jotka istuvat koneen ääressä ja rakentavat biisejä digitaalisesti.
Ennen tuottaja ohjasi muusikoita ja teknikoita studiossa, nykyään hän rakentaa kappaleen läppärillä, sample-kirjastoilla ja omilla työkaluillaan. Biisit syntyvät usein tiimityönä, jossa mukana on artisti, topliner, mahdollinen sanoittaja ja tuottaja. Tuottaja vastaa soundista ja usein myös äänittää demot saman tien.
– Musiikkituotanto tapahtuu siis samassa huoneessa, samanaikaisesti biisin kirjoittamisen kanssa. Siksi tuottajat ovat myös biisintekijöitä.
Sorsa edustaa tällaisia tuottaja-biisintekijöitä, kuten Jurek Reunamäkeä.
Tuottajan ansaintalogiikka eroaa biisintekijän mallista – ja se on monitahoisempi. Tuottaja saa tuotantopalkkion, kun hän toimittaa äänitteen tiedostot masterointia varten. Lisäksi tuottajat voivat saada palkkioita esimerkiksi uudelleensovittamisesta (remixaaminen) uudelleenjulkaisua tai vaikka kappaleen TV- tai live-esitystä varten. Tuottajalle voi kuulua myös pieni osa äänitteen myyntirojalteista, kuten artistille.
– Jos tuottaja on teknisesti taitava, hän saattaa myös miksata kappaleen itse ja saada siitäkin korvauksen. Useimmat tuottajat kuitenkin haluavat, että äänitteen viimeistelyssä käytetään vielä vähintään toisia taitavia korvia miksaajan ja masteroijan myötä.
Masterointi tehdään yleensä edelleen ulkopuolella, erityisosaajilla.
– Minä olen mukana kaikissa näissä tuotantoketjun eri vaiheissa: teen töitä biisintekijöiden, tuottajien, miksaajien ja masteroijien kanssa.
Digiajan tuotanto vähentää sessiotyötä
Digitalisaatio on vaikuttanut muusikkojen työhön ja arkeen. Sessio- ja levymuusikoiden työt ovat vähentyneet, koska tuottajat tekevät yhä enemmän itse.
– Jos tuotannossa tarvitaan jotain muuta kuin tuottajan koneella tehtyä materiaalia, siitä sovitaan erikseen. Esimerkiksi jos Jenni Vartiaisen biisissä tarvitaan flyygeli, siihen pyydetään ammattilainen.
– Äänittäjiä käytetään joskus erikseen, jollaisena Northsoundilla toimii esimerkiksi Abdissa ”Mamba” Assefa.
Tuottajat voivat saada korvauksia Gramexilta, kun heidät rekisteröidään muusikoiksi levylle. Nämä korvaukset Teoston maksamiin nähden pienempiä, mutta radiosoitosta, tv-lähetyksistä ja taustamusiikista niitä kertyy.
Sorsa havainnollistaa esimerkillä:
– Jos Jenni Vartiainen on artisti, Jurek on tuottaja ja mukana biisinteossa on myös topliner esimerkiksi sanoja ja melodioita kirjoittamassa, hänelle ei kuulu Gramex-korvausten puoli. Jenni saa äänitteen myynnistä hänelle levytyssopimuksen mukaan kuuluvan osuuden, artistille kuuluvat Gramex-korvaukset, sekä osuuden tekijänoikeuksista säveltäjänä ja sanoittajana (Teosto-korvaukset). Sessiomuusikko saa oman osuutensa Gramexeista ja muusikon palkkion, jonka yleensä tuottaja maksaa osuudestaan. Tuottaja ja artisti saavat tuloja kahdelta puolelta, äänitteestä ja sävellyksestä – biisintekijä vain sävellyksen puolelta, muusikko vain äänitteen puolelta.
Katariina Sorsa. Kuva: Julius Töyrylä
Manageri on eräänlainen edunvalvoja
Lauluntekijän rooli on usein taloudellisesti epävarmempi kuin muiden tuotantoketjun toimijoiden.
– Biisintekijälle maksetaan vain, jos kappale menestyy. Tuottajalle, miksaajalle, masteroijalle ja videontekijälle maksetaan heti.
Sorsa edustaa myös pelkkiä lauluntekijöitä ja korostaa julkaisukatalogin kasvattamisen merkitystä. Lisäksi hän pitää tärkeänä, että lauluntekijä voi pyytää session fee:n – korvauksen, kuten muusikkokin. Esimerkiksi muutama sata euroa siitä, että tulee paikalle ja kirjoittaa biisin – vaikka biisiä ei koskaan julkaistaisi.
–Tämä on tärkeää, koska lauluntekijät tekevät valtavasti työtä biisien eteen, joita ei koskaan julkaista.
Joskus lauluntekijä voi myös pyytää pientä osuutta tuotantopalkkiosta, jos hän on tehnyt esimerkiksi laulusovituksen tai laulanut taustalauluja, jota käytetään lopullisella äänitteellä.
– Tehtäväni managerina on huolehtia, että tällaiset asiat sovitaan etukäteen, jotta ei tule väärinkäsityksiä.
Katariina Sorsan työnkuva managerina on monipuolinen ja keskittyy erityisesti biisintekijöiden ja musiikkituottajien uran edistämiseen.
– Jos pitäisi valita yksi sana, se olisi “edunvalvoja”. Manageri on asiakkaansa ammatillisen edun valvoja.
Sorsa auttaa asiakkaitaan tekemään uran kannalta oikeita päätöksiä, löytämään hyviä yhteistyökumppaneita ja neuvottelemaan reiluja sopimuksia. Hänen työnsä eroaa perinteisestä artistimanageroinnista ja liittyy enemmän tuotantoihin: Sorsa neuvottelee palkkiot, tarkistaa ja tekee sopimukset.
Työ on usein hyvin käytännönläheistä. Esimerkiksi kansainväliset sopimukset voivat olla kymmeniä sivuja pitkiä ja Sorsa käy ne läpi yksityiskohtaisesti.
– Jos Koreasta tulee 20-sivuinen sopimus, minä luen sen – ei tuottaja.
Sorsan osaaminen on Suomessa harvinaista.
– Tiedän lisäkseni ehkä kaksi muuta suomalaista, jotka manageroivat nimenomaan musiikintekijöitä ja -tuottajia. Lisäksi minulla on kokemusta yhtiöiden pyörittämisestä ja erityisosaamista musiikin synkronoinnista.
Onko Sorsan eri tehtävistä koostuva moniroolisuus etu vai haitta?
– En koe, että se olisi haitallista – päinvastoin, se on ollut rikkaus. Opin jatkuvasti uutta ja voin hyödyntää kokemuksia ristiin.
Hän tunnistaa kuitenkin, ettei ole ihanteellista yhdistää artisti- ja bisnesrooleja.
– Jos voisin valita, olisi ihanaa keskittyä vain yhteen. Mutta olen itse valinnut jatkaa myös artistina.
Viikkorakenne kaaoksen hallintaan
Katariina myöntää, että monien roolien yhdistäminen on erittäin haasteellista ja se vaatii häneltä tarkkaa ajankäyttöä. Hallitakseen tätä epäjärjestystä hän on rakentanut viikkoonsa selkeitä rakenteita ja jaottelee eri rooleihin kuuluvia työtehtäviä viikkotasolla.
– Esimerkiksi maanantai on kaaospäivä: en sovi palavereja, vaan katson, mitä kaikkea minulla on pöydällä. Tiistait ja perjantait pyrin pääsääntöisesti varaamaan yksinomaan Northsoundin asioille, ja niin edelleen.
Katariina pitää tärkeänä myös epämuodollisia tapaamisia, joita hän ajoittaa keskiviikoille ja torstaille. Hän käy säännöllisesti lounailla ja kahveilla eri musiikin ammattilaisten kanssa, eikä siihen välttämättä tarvitse kuulua erillistä agendaa. Tapaamiset poikii yleensä jotain hyödyllistä jossain vaiheessa.
– Yksi asiakassuhde syntyi siitä, että tapasin toisen managerin kahvilla. Seuraavalla viikolla häneen otti yhteyttä Jukio Kallio, josta tulikin minun asiakas.
IKINÄ-yhtyeen toiminta on sovitettu osaksi Sorsan arkea.
– Torstai-iltapäivinä pidämme usein IKINÄn biisisessioita. Perjantai- ja lauantai-illat menee kiertueviikkoina keikoilla, ja treenit on keskiviikkoiltaisin.
Yhtye toimii ammattimaisesti, mutta ei ole Sorsalle varsinainen tulonlähde.
– IKINÄ rahoittaa itse itsensä, mutta en ole koskaan saanut ostettua perheelle ruokaa sen tuloilla. Kaikki menee seuraavaan levyyn, matkoihin ja markkinointiin.
Sorsa on oppinut hyväksymään, ettei kaikkea voi tehdä täydellisesti.
– Mikään ei onnistu niin hyvin kuin haluaisin. Joku asia voi olla sellainen, että lupasin tehdä sen viime kesänä – ja nyt on seuraava kesä, eikä se ole vieläkään valmis.
Tärkein taito on priorisointi.
–On tiedettävä, mitkä asiat on hoidettava heti ja mitkä voi odottaa – joskus jopa ensi kesään asti.
Keskittymistä ja rohkeutta
Mitä vinkkejä Sorsa antaisi kansainvälistä uraa tavoitteleville?
– Yritän aina neuvoa yksilöllisesti, antaen vinkkejä, jotka sopivat juuri sille ihmiselle. Mutta yleisesti sanoisin: koettakaa keskittyä. Lisäksi: kyllä itseään saa ja pitää haastaa – hypätä aina välillä vähän kylmiin vesiin.
Katariina muistuttaa, että maailma ei ole niin kaukana kuin usein luullaan.
– Se maailma voi löytyä teidän läppärin takaa tai siitä yhteisöstä, jonka rakennatte netissä. Tai kun lähdette kesäksi Berliiniin, Lontooseen tai Los Angelesiin ja verkostoidutte siellä.
Sorsa kertoo omasta kokemuksestaan, kun hän lähti Kouvolasta Jyväskylään opiskelemaan. Häntä aluksi ahdisti, ettei hän tuntenut ketään. Vuosien varrella hän on kuitenkin huomannut, että omalla tyylillä pärjää. Katariina on valinnut lähestymistavakseen syvät, henkilökohtaiset kontaktit.
– Jos ei synny henkilökohtaista yhteyttä, ei synny mitään. Mieluummin tutustun kahteen ihmiseen kunnolla kuin yritän kätellä kaikkia. Silloin voi kymmenenkin vuoden päästä laittaa viestiä ja kysyä neuvoa. Tai ehkä se tyyppi muistaa sinut ja kutsuu johonkin, missä osaamistasi tarvitaan.
Teksti ja haastattelu: Nina Castén
Lähteet: Tiikkaja, Samuli 2024: Radiokanavat hyllyttivät Lauri Tähkän – Sanoittaja kertoo, mitä se tarkoittaa tuloille. Helsingin Sanomat. Osoitteessa: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010906485.html
Artikkelikuvat: Julius Töyrylä
Julkaistu: 21.8.2025
Haastattelu on julkaistu osana Euroopan unionin osarahoittamaa Klusteri-hanketta. Klusteri-hankkeen toteuttaa Rytmi-instituutti ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun luovan talouden yksikkö ja sen mahdollistajina toimivat Euroopan unionin lisäksi myös Kuortaneen säästöpankkisäätiö sekä Seinäjoen kaupunki.
