FT Kienda Hoji on lontoolainen tekijänoikeuksiin ja sopimusjuridiikkaan erikoistunut viihde- ja media-alan juristi, jolla on poikkeuksellisen monipuolinen ura myös managerina, agenttina ja kouluttajana. Hoji ohjaa väitöskirjatutkijoita useassa Lontoon yliopistossa ja on toiminut vierailevana lehtorina Pekingin yliopistossa. Suomessa aiemmin työskennellyt Hoji vieraili maassamme keväällä Klusteri-hankkeen puitteissa esiintyen useissa tilaisuuksissa. Haastattelimme häntä ajankohtaisista alan teemoista Helsingissä.
Kienda Hoji kasvoi kodissa, jossa musiikki oli tärkeä osa elämää.
– Sunnuntaiaamut alkoivat usein isän valitsemilla klassisilla levytyksillä, ja myöhemmin päivän sävyn loi jazz.
Tällaisessa ilmapiirissä kasvoi Kienda Hoji, tuleva musiikkimanageri ja vaikuttaja muun muassa rockin, R&B:n, soulin ja monien muiden musiikkityylien parissa.
Nykyisin hän toimii akateemisen työnsä ohella artistimanagerina Isossa-Britanniassa, jossa hänen asiakkaisiin kuuluu uutena elementtinä myös klassisen kentän muusikkoja. Hojin työ ulottuu useille musiikkialan tasoille.
– Teen yhteistyötä yritysten ja organisaatioiden kanssa, konsultoin suuria levy-yhtiöitä ja kustantajia sekä työskentelen suoraan artistien ja indie-toimijoiden kanssa.
Musiikkialan työnsä rinnalla Hoji on opettanut mediatoimialan lainsäädäntöä ja toiminut johtotehtävissä muun muassa University of Westminsterissä ja Academy of Contemporary Musicissa. Tällä hetkellä hän opettaa musiikkiliiketoimintaa ja median oikeudellisia kysymyksiä Lontoon yliopistoissa.
Omassa tutkimuksessaan Hoji on pitkään tarkastellut kriittisesti immateriaalioikeuksien syrjiviä rakenteita ja niiden länsimaista historiallista vinoumaa.
– Viimeaikaiset tutkimukseni käsittelevät tekoälyn vaikutuksia musiikkialaan, alan käytäntöihin liittyviä rodullisia vinoumia sekä sitä, miten oikeusjärjestelmät mukautuvat erilaisiin kulttuurisiin konteksteihin.
Suomi tutuksi työn ja artistien kautta
Hoji tutustui Suomeen opettamalla Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuksessa 1990-luvun loppupuolella, jossa hän veti muun muassa rockmanagereille suunnattua koulutusohjelmaa.
Työskentely toi hänet lähelle suomalaista musiikkikenttää ja sen toimijoita.
– Minut yllätti Suomessa se, että täällä managerin rooli keskittyi live-toiminnan, erityisesti festivaalikentän, ympärille, hän kuvaa.
Suomalaismanagerin tehtävät muistuttivat siis enemmän agenttityötä, mikä poikkesi monien muiden maiden käytännöistä. Hoji pyrki laajentamaan tätä näkökulmaa kohti kokonaisvaltaisempaa uran hallintaa.
– Tavallisesti agentti vastaa keikkamyynnistä, manageri koko urasta, ja siinä on tärkeä ero.
Hoji päätyi työskentelemään myös suomalaisartistien kanssa toimien muun muassa Kwan-duon sekä Redrama-artistin managerina usean vuoden ajan.
– Minua kiinnostavat erityisesti artistit, joilla on selkeä identiteetti ja yhteiskunnallinen näkökulma. Redramalla oli yhteiskunnallista sanottavaa, siksi halusin tukea häntä. Kwan-duossa minua kiehtoi valkoisen naisen ja mustan miehen kombo.
Kienda Hoji Helsingissä.
Managerin rooli on laajentunut sisällöntuotannon maailmaan
Musiikkiala on Hojin mukaan käynyt viimeisten vuosikymmenten aikana läpi merkittäviä muutoksia, jolla on ollut vaikutusta myös managerin työnkuvaan. Aiemmin managerin rooli oli selkeä, käsittäen artistin uran suunnittelun, sopimusneuvottelut, yhteistyökumppaneiden valinnan ja keikkojen organisoinnin. Manageri oli ennen kaikkea artistin edunvalvoja ja uran pitkäjänteinen rakentaja.
Hoji kuvailee näiden perinteisten managerin tehtävien säilyneen, mutta toimintaympäristön muuttuneen samalla radikaalisti.
– Digitalisaatio on tehnyt artistista moniulotteisen toimijan. Artisti ei voi enää toimia vain muusikkona – hänen on toimittava sisällöntuottajana eri alustoilla ja hallittava monet siihen liittyvät taidot.
Tulonlähteet hajautuvat Hojin mukaan suoratoistoon, sosiaaliseen mediaan, elokuvaan, televisioon, peleihin ja mainontaan.
– Artistin on ajateltava musiikin ja äänen lisäksi visuaalisuutta, identiteettiä, tyyliä, ja tarinankerrontaa.
Managerin rooli on tänä päivänä ymmärtää ja tuntea koko media- ja taidealan laaja sisältöekosysteemi, jonka eri alojen rajapinnoilla hänen on osattava toimia.
– Managerilta vaaditaan nyt erityistä bisnes-ajattelua ja strategista monipuolisuutta, taitoja neuvotella eri toimialojen kanssa, ymmärrystä laajasta mediatuotannosta, kykyä tunnistaa monipuolisia tulovirtoja. Ja hänen on osattava sijoittaa artisti tämän monitahoisen markkinasysteemin keskelle, Hoji kuvailee.
Musiikkiala murroksessa
Teknologinen kehitys on Hojin mukaan muuttanut musiikkialaa perusteellisesti sekä tuotannon että jakelun näkökulmasta. Musiikin tekeminen ei enää edellytä studiota tai suurta tuotantotiimiä teosten syntyessä yhä useammin kotistudioissa kevyellä kalustolla.
– Tämä on demokratisoinut tekemistä, mutta samalla väistämättä myös vienyt taiteelta tiettyä arvostusta, harmittelee Hoji.
Jakelussa muutos on ollut vielä suurempi. Fyysisten tuotteiden sijaan musiikkia kulutetaan suoratoistona.
– Ala on siirtynyt omistamisen mallista käyttöoikeusmalliin, jossa musiikkia ei omisteta, vaan siihen on kuunteluoikeus. Muutos on vaikuttanut niin kuluttajakäyttäytymiseen kuin alan taloudellisiin rakenteisiin.
Nämä muutokset asettavat Hojin mukaan erityisesti uransa alkuvaiheessa olevat artistit haastavaan asemaan. Pelkkä musiikin tekeminen ei useimmiten riitä elannon turvaamiseen. Menestymiseen tarvitaan kykyä sopeutua ja toimia laajemmassa kontekstissa.
– Artistin on pystyttävä toimimaan eri alustoilla ja tuottamaan erilaista sisältöä itse musiikin lisäksi.
Hojin mukaan nykyaika vaatii tekijöiltä muutosvalmiutta, monimediaista osaamista sekä ymmärrystä esimerkiksi synkronoinnista, jossa musiikkia käytetään elokuvissa, sarjoissa ja peleissä.
– Musiikkia on opittava tekemään myös muille ja erilaisiin käyttötarkoituksiin, ei vain omiin esitystarkoituksiin.
Laajempi ajattelutapa koskee koko ekosysteemiä.
– Menestys vaatii joustavuutta ja strategista ymmärrystä kaikilta toimijoilta: artisteilta, managereilta, agenteilta ja levy-yhtiöiltä.
Luovuuden tulevaisuus tekoälyn ajassa
Tällä hetkellä musiikkialaa määrittää tekoälyn nopea kehitys. Hoji pitää tätä yhteiskunnallisesti merkittävänä ja haastavana ilmiönä.
– Ala on tällä hetkellä siirtymävaiheessa, jossa selkeitä toimintamalleja ei vielä ole. Se on muuttamassa perustavanlaatuisesti käsitystämme artistiudesta.
Tekoäly on tuonut musiikin tekemisen kaikkien ulottuville. Nyt kuka tahansa voi tuottaa teoksen, jopa kaupallisesti menestyvän, ilman syvää musiikillista osaamista. Vaikka kehitys on demokratisoinut tekemistä, se herättää kysymyksiä laadusta ja merkityksestä.
– Tekoälyn maailmassa teoksista voi puuttua sama syvyys, intentio ja tarinallisuus kuin perinteisessä luovassa työssä, Hoji pohtii.
Myös toiminnan nopeus on muuttunut: teos voi syntyä ja päätyä markkinoille hyvin lyhyessä ajassa. Samalla tekoäly on kehittynyt työkalusta kohti itsenäisempää toimijaa.
Kienda Hoji luennoimassa Helsingissä.
– Tekoäly ei ainoastaan avusta luovuutta, se kykenee yhä enemmän tuottamaan sisältöä itsenäisesti. Tämä kehitys haastaa ihmisen roolin tulevaisuuden luovissa prosesseissa ja pakottaa uudelleen pohtimaan luovuuden merkitystä.
Hojin mukaan ajassamme tapahtuu jotain keskeistä: ihmisen rooli luovana toimijana on murroksessa.
Teknologian kehitys kiihtyy jatkuvasti, ja sen vaikutukset ulottuvat yhä syvemmälle luoviin prosesseihin. Näköpiirissä on tulevaisuus, jossa koneet voivat ylittää ihmisen kyvykkyydet myös taiteellisessa työssä.
– Ihmisen on pohdittava, miten säilyttää oma toimijuutensa tilanteessa, jossa teknologia kehittyy kiihtyvällä tahdilla.
Samalla syntyy isoja perustavanlaatuisia kysymyksiä.
– Mitä luovuus oikeastaan on? Entä tietoisuus? Missä vaiheessa kone lakkaa olemasta pelkkä työkalu?
Vaikka ajatus voi tuntua kaukaiselta, Hoji korostaa, että kyse ei ole spekulaatiosta, vaan havaittavissa olevasta kehityssuunnasta.
Hän kuitenkin samalla painottaa toivoa.
– Ihmisellä on edelleen paikkansa luovana toimijana, ja teknologiakehityksen myötä tätä on aktiivisesti vahvistettava. Meidän on tuettava ihmisiä ymmärtämään oma luova potentiaalinsa, niin henkilökohtaisella tasolla kuin laajemmin tulevaisuuden rakentamisen näkökulmasta.
Hoji toteaa, että luovuus on ennen kaikkea inhimillinen kyky, jota tulee tietoisesti kehittää ja arvostaa. Musiikin hän näkee yhtenä ihmisen luovuuden kulmakivistä, joka tarjoaa myös linssin tarkastella yhteiskuntaa ja sen muutoksia.
– Musiikki on yksi perustavimmista luovuutemme muodoista. Se heijastaa sitä, miten ihmiset ajattelevat, kokevat maailman ja kommunikoivat.
Tätä yhteyttä luovuuden ja ihmisyyden välillä on Hojin mukaan jatkossa vaalittava.
Managerin ansainta perustuu tuloksiin
Managerin ansaintamalli on Hojin mukaan perinteisesti ollut yksinkertainen: hän saa osuutensa artistin tuotoista.
– Manageri ansaitsee vain silloin, kun artisti ansaitsee.
Toimintaa kuvataan usein ilmaisulla you eat what you kill, joka viittaa suoraan tulosperusteisuuteen. Malli nähdään edelleen oikeudenmukaisimpana. Viime vuosina alalle on syntynyt myös muita toimintatapoja, kuten kuukausimaksuihin perustuvia palveluja. Näihin liittyy artistin kannalta riskejä.
– Kiinteät maksut voivat olla ongelmallisia, jos artisti maksaa niitä ilman näkyviä tuloksia.
Samalla alalle on syntynyt uusia rooleja, kuten some-managereita, joiden toimintalogiikka muistuttaa enemmän palvelutyötä kuin perinteistä managerointia.
Luottamus ja riippumattomuus keskiössä
Managerin ja artistin välinen suhde perustuu Hojin mukaan fiduciary duty -periaatteeseen, joka velvoittaa manageria toimimaan aina artistin edun mukaisesti.
– Managerin on vältettävä tilanteita, joissa hänen omat intressinsä ovat ristiriidassa artistin etujen kanssa.
Tämä korostaa riippumattomuuden merkitystä. Esimerkiksi tilanne, jossa manageri toimii samanaikaisesti levy-yhtiönä, voi heikentää artistin asemaa. Manageri saattaa silloin päätyä neuvottelemaan käytännössä itsensä kanssa sen sijaan, että toimisi riippumattomasti artistin puolesta.
– Ilman riippumatonta edustusta artisti menettää keskeisen suojansa.
Näiden rakenteiden ymmärtäminen on Hojin mukaan tärkeää, jotta musiikkialalla voi toimia kestävästi ja pitkäjänteisesti.
Milloin artisti sitten tarvitsee managerin?
– Managerin tarve alkaa siitä hetkestä, kun artisti päättää suhtautua uraansa vakavasti. Harrastamiseen manageria ei tarvita, mutta ammattimaiseen toimintaan siirryttäessä se on jo olennaista, Hoji toteaa.
Ilman manageria ovi voi jäädä kiinni
Hojin mielestä Suomesta on mahdollista löytää managereita. Keskeistä on aktiivisuus ja verkostoituminen.
– Mahdollisuuksia ei pidä odottaa passiivisesti, vaan niitä pitää etsiä.
Hän rohkaisee myös huomioimaan uransa alkuvaiheessa olevat managerit.
– Monet vahvimmista yhteistyösuhteista kasvavat yhdessä kehittymisen kautta.
Verkostot, kuten managerifoorumit, tarjoavat Hojin mukaan konkreettisia reittejä kontaktien luomiseen.
Nykyisessä musiikkiteollisuudessa managerin rooli korostuu myös portinvartijana.
– Levy-yhtiöt ja kustantajat eivät enää mielellään työskentele suoraan artistien kanssa, koska se on heille liian kuormittavaa.
Manageri toimii välittäjänä, joka ymmärtää sekä liiketoiminnan että luovan työn kieltä. Tämä tuo toimintaan rakenteellisuutta ja ennakoitavuutta.
– Manageri-edustus viestii ammattimaisuudesta ja vähentää riskejä. Ilmiö näkyy myös konkreettisesti: artisti saattaa kontaktoidessaan levy-yhtiöitä jäädä ilman vastausta, mutta sama sisältö saa huomion, kun se tulee managerin kautta.
Artistin hyvinvointi nousevana ilmiönä
Viime vuosina artistien hyvinvointi on noussut aiheena pinnalle mm. artistien kokeman kuormituksen vuoksi, Hoji kertoo.
Siksi managereilta odotetaan nykyään vastuuta paitsi urakehityksestä myös terveyden, turvallisuuden ja eettisen kohtelun varmistamisesta alalla. Hoji on kohdannut tilanteita, joissa sopimuksiin on täytynyt sisällyttää erillisiä artistin hyvinvointia varmistavia ehtoja, mikä olisi aiemmin ollut poikkeuksellista.
– Artisteja ei tulisi asettaa jatkuvan suorituspaineen alle tai odottaa heidän olevan koko ajan tavoitettavissa somessa, Hoji kuvailee.
Nykyään stressin ja uupumuksen varhaisten merkkien tunnistamisen kaltaisia suojarakenteita pyritään sisällyttämään suoraan sopimuksiin.
– Artistin hyvinvoinnista huolehtiminen tarkoittaa esimerkiksi lepojaksoja, vapaa-aikaa ja inhimilliseen työmäärään liittyvien ehtojen kirjaamista.
Laajemmin tarkasteltuna kyse on ajattelutavan muutoksesta. Artistitoiminta nähdään yhä enemmän ammattina, ei normaalien työehtojen ulkopuolella olevana toimintana.
Isossa-Britanniassa organisaatiot, kuten Creative Industries Independent Standards Authority, käsittelevät esimerkiksi alalla esiintyvää syrjintää ja väärinkäytöksiä, mikä heijastaa laajempaa muutosta ongelmien sivuuttamisesta kohti niiden aktiivista tunnistamista ja torjumista.
Hojin mukaan näitä merkittäviä haasteita ratkaistaan erityisesti koulutuksella, tietoisuuden lisäämisellä sekä vahvalla edunvalvonnalla.
Keskustelemme lopuksi siitä, mistä lähtökohdista managerin ammattiin yleensä päädytään. Hojin ajattelussa musiikilla on fundamentaalinen arvo, joka ylittää pelkän viihteen tai liiketoiminnan.
– Kyse on ihmisen perustavanlaatuisesta tarpeesta suhteessa taiteeseen, ja näitä arvoja olemme managereina edistämässä. Se ajaa yleensä ihmisiä kyseiseen ammatinvalintaan.
Kienda Hojin omat lapsenlapset opiskelevat klassista musiikkia.
– Se on mahtava asia, arvostan sitä suuresti. Musiikki kehittää ihmistä laajasti, antaa kulttuurista ymmärrystä, kurinalaisuutta, herkkyyttä ja kykyä hahmottaa maailmaa syvemmin. Musiikki voi antaa ihmiselle poikkeuksellisen vahvan pohjan, josta ponnistaa eteenpäin monille eri elämänalueille, vaikkapa kansainväliselle uralle.
Haastattelu ja teksti: Nina Castén
Julkaistu 1.10.2026
