Espoolainen Teemu Jokinen, 50, tunnetaan Vesterinen Yhtyeineen -kokoonpanon rumpalina ja taiteellisena johtajana. Hänen tiensä musiikin pariin on kulkenut lapsuuden haaveista täysipäiväiseksi muusikoksi, joka myös rakentaa kiertueita ja kehittää artistibrändiä. Jokinen on myös yksi yhtyeen biisintekijöistä ja toimii sen sisäisenä puhemiehenä.
Musiikin alkujuuret – haaveena rocktähteys
Teemu Jokisen musiikillinen matka alkoi jo varhain.
– Aloitin musiikinteon yläasteiässä. Silloin haaveena oli rocktähteys, niin kuin se oli monella nuorella, jalkapalloilijan, poliisin ja muutaman muun vaihtoehdon ohella.
Teemu aloitti rumpujen soiton noin 10-vuotiaana. Paula Koivuniemen edesmennyt veli Martti oli ammattirumpali ja asui perheen naapurissa Friisilässä. Teemun arkkitehti-isä teki hänelle remontteja, ja vaihtokauppana häneltä saatiin rummut ja rumputunteja.
– Minulla oli pienenä hetken aikaa opettajia, muuten olen itseoppinut muusikko. Rummut ovat pääsoittimeni ja piano nykyään biisintekosoittimeni.
Vaikka nuoruudessa jalkapallo oli ykkösfokus, musiikki vei lopulta voiton.
– Kirjoitin ensimmäiset biisini 13–14-vuotiaana ja toimin jo yläasteella eri bändeissä. Viimeistään armeijan jälkeen keskityin vakavammin musiikkiin.
Matka päätoimiseksi muusikoksi
Jokinen opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa tuotantotaloutta ja toimi pitkään yrittäjänä markkinointiviestinnän alalla. Musiikki pysyi kuitenkin koko ajan mukana.
– Olen pitkään ajatellut, että musiikki ei ole ammatti, vaan enemmän elämänkatsomus – kuten taide ylipäätään. Ajattelin pitkään, että työ on työtä ja musiikki jotain erillistä. Siinä on ollut melkein uskonnollisia piirteitä – uskoin siihen, että musiikki auttaa ihmisten välisessä elämässä. En halunnut sotkea siihen liikaa arvonlisäveroja ja muuta byrokratiaa.
Jokisen ensimmäinen bändi Sadetanssi teki kolme levyä Warnerille vuosina 2000–2005. Vesterinen Yhtyeineen syntyi vuonna 2006, jonka keikkailu käynnistyi toden teolla huomattavasti myöhemmin. Bändi oli ehtinyt olla aiemmin jo Emma-ehdokkaana, mutta vasta v. 2014 ”homma alkoi toimia livenä”.
Vuonna 2019 Jokinen teki suuren päätöksen luopumalla liiketoiminnastaan Ida Fram Groupissa.
– Kyllästyin mainos- ja markkinointialaan, myin Ida Fram Groupin osakkeet ja siirryin päätoimisesti musiikin pariin. Siitä lähtien olen ollut täysillä mukana tässä yhtyeessä.
Yhtye toimii osittain kollektiivisesti, Jokisen toimiessa arjen moottorina.
– Silloin, kun teimme päätöksen panostaa bändiin kunnolla edellisen vuosikymmenen alussa, lähdimme ajatuksesta, että kaikki mitä pystymme, teemme itse, jotta mahdollisimman moni bändissä saisi tästä toimeentulonsa. Meillä toimii nykyään palkkiomalli – kukaan ei esimerkiksi aja pakettiautoa ilman korvausta. Meitä on 8 hengen osakasryhmä, ja mä pyöritän arkea ja toimintaa heidän kanssaan. Tuotantotalouden opinnoista on ollut hyötyä erityisesti yritystoiminnan perustamisessa ja pyörittämisessä.
Vesterinen Yhtyeineen. Kuva: Anton Sucksdorff
Yhteistyön voima – miten Vesterinen Yhtyeineen tekee musiikkia
Teemu Jokinen huomasi aika varhain, että hänellä on kyky välittää tunteita musiikin kautta. Biisinteko on hänelle nykyään ammattimaista ja järjestelmällistä.
– Minulla on selkeät prosessit. En odota inspiraatiota, vaan varaan kalenterista päiviä säveltämiselle. Yksi tapa on se, että istun pianon ääressä ja äänitän paljon aihioita – yleensä 15 sekunnin pätkiä.
– Havainnoin elämää ja teen jatkuvasti muistiinpanoja, jos mieleen tulee kiinnostava lause tai sanapari. Yritän yhdistää nämä kaksi – sävelaihiot ja sanoitusideat. Kun löydän niille yhteyden, syntyy biisin nimi ja ajatus, mistä kappale kertoo.
Jokisen mukaan on tärkeää, että biisillä on alusta asti jokin tunne, muuten siitä tulee helposti paperinmakuista.
– En tee biisejä siksi, että fanit haluaisivat kuulla uutta tai että levy-yhtiö vaatii, vaan koska haluan. Pyrin siihen, etten tarjoa kenellekään biisiä, jota en itse rakasta. Se on osoittautunut hyväksi ohjenuoraksi. Vahvin taitoni lienee se, että osaan myydä muille, erityisesti omalle bändille, biisin tunnetason: mitä sillä halutaan välittää.
Yhtyeen sisäinen yhteistyö biisinteossa on poikkeuksellisen toimivaa.
– Meillä on käytössä “isyys”-konsepti, eli tunnistamme yhdessä, kenen sävellys tai teksti on kyseessä. Voimme siksi avoimesti ehdottaa muutoksia tai kritisoida toistemme ideoita, koska tiedämme, kenen sanalla on lopulta painoarvo.
Kun tiimillä on noin 10 kappaleen nippu, jossa on oikeat tekstit ja solistin laulamat versiot, ne tarjotaan levy-yhtiölle. Levy-yhtiö tekee julkaisupäätökset ja jakaa kappaleet kolmeen koriin. A-koriin menevät heti julkaisukelpoiset kappaleet, B-koriin potentiaaliset, jotka vaativat vielä työtä ja C-koriin ideat, joissa on jotain hyvää, mutta joita ei juuri nyt haluta työstää pidemmälle.
Tuottaja lavan takana
Jokinen kuvailee, että elämä koronan jälkeen on suosinut yhtyettä. Koronavuosi oli haasteellinen ja opettavainen matka – oli vaikeuksia, mutta niistä on selvitty hyvin. Muusikko on nyt 6 vuoden ajan toiminut myös yhtyeen kiertueiden tuottajana.
– Vastaan kokonaisuuksista: millainen henkilökunta meillä on, missä soitamme, millainen taustakangas ja valokalusto meillä on – ja omistammeko niitä itse. Vastaan artistibrändin kehityksestä ja tunnetason viestinnästä – siitä, miten tuleva albumi ja kiertueet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Suunnittelen esimerkiksi, missä vaiheessa julkaistaan ensimmäinen single, mennäänkö festareille, ja millainen konserttisalikiertue on syksyllä.
Yhtyeen tiivis yhteistyökumppani Soldout Management hoitaa lipunmyynnin ja käytännön markkinoinnin – esimerkiksi hinnoittelun ja kohdentamisen. He päättävät, kannattaako Kuopiossa esiintyä musiikkikeskuksessa vai klubilla.
Yhtye toimii omatuotantomallilla, mikä tarkoittaa suurta vastuuta myös markkinoinnista.
– Vuokraamme suurimmaksi osaksi itse esiintymistilamme, jolloin keikkapaikat eivät tee markkinointia puolestamme. Siinä on iso ero verrattuna siihen, että artisti vain “myydään” keikalle ja hoidetaan kaikki järjestäjän toimesta. Tämä on ehkä kuluttajalle näkymätöntä, mutta alan sisällä merkittävä ero. Festivaalit ovat poikkeus: niihin lähdemme palkattuina esiintyjinä.
– Me päätämme, milloin liput tulevat myyntiin, minkä hintaisia ne ovat ja millaisella budjetilla niitä markkinoidaan eri kanavissa.
Bändin tulevaisuuden suunnitelmat ovat selkeitä, mutta maltillisia.
– Lähiajan tavoitteemme on ”selvitä hengissä” nyt käynnistyvästä projektista. Yhtyeeltä tulee uusi levy keväällä 2026. Sen ensimmäinen single julkaistiin toukokuussa, jonka ympärille rakentuvaan kesäkiertueeseen nyt keskitymme.
– Syksyllä on luvassa konserttisalikiertue 18-henkisellä kokoonpanolla. Projekti jatkuu ainakin vuoteen 2027 asti.
Vesterinen Yhtyeineen. Kuva: Anton Sucksdorff
Oppia kantapään kautta
Uraan on mahtunut lukuisia haasteita ja oivalluksia.
– Aluksi kuvittelin levy-yhtiöiden vaikutusmahdollisuuksien olevan suurempia kuin ne ovat. Myöhemmin oivalsin, että artistien tehtävä on saada kiuas lämpenemään – levy-yhtiö voi vain heittää löylyä. Tajusin, että tärkeintä on lunastaa yleisö livenä ja kehittää esitystapaa vuosien ajan. Meille musiikin koti ei ole CD-levy tai Spotify, vaan live-esiintyminen.
Keikkamuistoista löytyy sekä kiusallisia että voitokkaita hetkiä. Kiusalliset hetket liittyvät vaikkapa pieniin yleisömääriin uran alkuvaiheessa.
– Viime syksynä puolestaan päätimme toteuttaa Nokian Areenan keikan lähes täysin omin voimin. Onnistuimme myymään 12 000 lippua. Lippukassaan kertyi yli miljoona euroa, ja kaikki tehtiin itse. Se tuntuu saavutukselta.
Rakkautta musiikkiin ja realismia
Aloitteleville muusikoille Jokisella on selkeä viesti.
– Tehkää vain sellaista musiikkia, jota itse rakastatte. Ei ole väliä, mikä on trendikästä – kopioimalla toisten ilmaisua ei voi onnistua. Biisin pitää tuntua omalta.
Jokinen muistuttaa, että ala on karu ja usein epäreilu. Ei kannata jäädä odottamaan, että joku “löytää” sinut, soittaa ja pyytää mukaan – pitää itse olla aktiivinen.
– Musiikista pitää voida nauttia osana elämää, mutta ei ole oikeutta vaatia, että siitä tulee automaattisesti ammatti. Jos yrittäjämäinen asenne ei tunnu omalta, kannattaa miettiä, onko tämä oikea ala. Musiikkia voi silti tehdä tosissaan, mutta ei niin, että lasten aamupuuro on kiinni siitä, tuleeko keikkaa.
Muusikko korostaa, että yrittäjyys on olennainen osa musiikkialaa, ja sen tuntuessa haasteelliselta yhteistyö on ratkaisu:
– Musiikki on harvoin yksilölaji. Kaikkea ei siis aina tarvitse osata itse.
Bändiin voi ottaa jonkun, joka hoitaa keikkamyyntiä tai muuta käytännön puolta. Silti yrittäjämäinen asenne ja sen tiedostaminen on Jokisen mukaan keskeistä.
– Jo opintojen aikana pitäisi hyväksyä, että taiteilijuus sisältää yrittäjyyttä. Apurahoihin ei voi täysin nojata, eikä niiden puuttuminen ole byrokratian vika. Vaikka markkinatalous voi tuntua vieraalta, se on osa tätä maailmaa, ja siihen pitää sopeutua.
Musiikin globaalista potentiaalista
Teemu Jokinen toivoo, että suomalainen musiikkiala kehittyisi kansainvälisempään suuntaan. Vesterisen ensimmäisten singlejen julkaisuaikaan listojen kärjessä oli vielä Nightwishin ja The Rasmuksen kaltaisia nimiä. Nykyään englanninkielinen suomalainen musiikki on lähes kadonnut kotimaisesta radiosoitosta.
– Suomessa on pitkään suosittu suomenkielistä musiikkia ja samalla syrjitty englanniksi laulavia tekijöitä. Jos haluamme kansainvälistä menestystä, englanninkielisen musiikin pitää toimia myös kotimarkkinoilla.
Toisaalta suomen kieli voi olla myös vahvuus.
– Meillä on selviä viitteitä siitä, että suomenkielinen musiikki voisi kiinnostaa maailmalla enemmänkin. Miksei suomen kieli voisi toimia samalla tavalla kuin vaikkapa italialaisiskelmät 70-luvulla tai itäeurooppalaiset kappaleet nykyään?
Tutustu Vesterinen Yhtyeineen toimintaan:
Pöllöille kyytiä – Uusi single nyt ulkona!
Vesterinen Yhtyeineen @ Nokia Arena 23.11.2024
Haastattelu ja teksti: Nina Castén
Artikkelikuvat: Anton Sucksdorff
Julkaistu: 10.7.2025
Haastattelu on julkaistu osana Euroopan unionin osarahoittamaa Klusteri-hanketta. Klusteri-hankkeen toteuttaa Rytmi-instituutti ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun luovan talouden yksikkö ja sen mahdollistajina toimivat Euroopan unionin lisäksi myös Kuortaneen säästöpankkisäätiö sekä Seinäjoen kaupunki.
